Avosylin-yhtymä jätti viime viikolla lausuntonsa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esitykseen uudeksi sosiaalihuoltolaiksi. Monet uudistuksen tavoitteista ovat kannatettavia, kuten painopisteen siirtäminen varhaiseen tukeen ja asiakasprosessin sujuvoittaminen. Samalla uudistukselle on kuitenkin asetettu myös taloudellinen tehtävä: sen tulee tuottaa 100 miljoonan euron vuotuiset säästöt, joista työryhmä arvioi välittömästi saavutettavaksi noin puolet. Juuri tästä syntyy uudistuksen keskeinen ongelma. Varhaista tukea ei voida aidosti vahvistaa, jos sille ei osoiteta lisäresursseja. Päinvastoin uudistuksessa myös varhaiseen tukeen kohdistetaan säästötavoitteita.
Lakiuudistus pyrkii selkeyttämään palvelurakennetta, vahvistamaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asemaa sekä keventämään hallinnollista työtä. Jatkossa asiakkaan tuen tarpeisiin vastattaisiin ensisijaisesti sosiaalityöllä ja sosiaaliohjauksella. Muita palveluita tarjotaan vain harkinnan mukaan, jos edellä mainitut eivät riitä. Hyvinvointialueille jätetään suuri vapaus palveluiden järjestämiseen. Hyvinvointialueiden nykyisessä taloustilanteessa on suuri riski siihen, että tosiasiallisesti tämä tarkoittaa palveluiden vähentämistä ja hyvinvointialueet tarjoavat vain lain minimitason mukaisen tuen. Jos näin käy, uudistus merkittävästi heikentää sekä palvelujen riittävyyttä että asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Juuri yhdenvertaisuuden vahvistaminen oli yksi hyvinvointialueuudistuksen keskeisistä perusteista.
Hallinnollinen tehokkuus ja säästöt ovat yksinään huonoja kriteereitä
Säästöjä haetaan myös palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman keventämisestä sekä kirjaamisvelvoitteiden vähentämisestä. Ajatus hallinnollisen työn karsimisesta on ymmärrettävä, mutta samalla on syytä tunnistaa, että sosiaalihuollossa arviointi, kirjaaminen ja suunnitelmallisuus eivät ole pelkkää byrokratiaa. Ne ovat myös asiakkaan oikeusturvan, palvelujen kohdentamisen ja työn jatkuvuuden välineitä. Myös asiakasmitoitus on ehdotuksessa jätetty huolestuttavan suureksi. Esitetty sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärä on liian suuri suhteessa siihen, mitä suhdeperusteinen työ vaatii. Jos sosiaalityöntekijällä on liikaa asiakkaita, luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen käy mahdottomaksi. Hyvä, luottamuksellinen suhde on palvelun vaikuttavuuden kannalta ratkaiseva tekijä.
Pelkkä hallinnollinen tehokkuus ja säästöt ovat huonoja kriteereitä lakiuudistusta tarkastellessa. Sosiaalihuollon palvelujen tarkoitus ei ole ainoastaan vastata akuuttiin tarpeeseen, vaan ehkäistä ongelmien kasautumista, vahvistaa toimintakykyä ja turvata asiakkaan oikea-aikainen pääsy riittävän vahvaan tukeen. Jos palvelutarpeen arviointia kevennetään liikaa, omatyöntekijyyttä väljennetään ilman riittäviä kriteerejä ja jos kirjaamista vähennetään tavalla, joka heikentää asiakkaan tilanteen kokonaiskuvaa, asiakkaat eivät enää ohjaudu oikeaan tukeen riittävän varhain. Tällöin lyhyen aikavälin hallinnollinen säästö synnyttää pidemmän aikavälin kustannuksia, kun ongelmat ehtivät vaikeutua ja tarve siirtyy raskaampiin palveluihin.
Palvelujärjestelmä tarvitsee selkeyttä myös tuottajien näkökulmasta
Peräänkuulutamme myös selkeää näkymää palveluntuottajille. Lapsiperhepalvelut toimivat tällä hetkellä monituottajamallilla, eikä ole järkevää, että hyvinvointialueet yksin tuottavat kaikki tarvittavat palvelut. Yksityisille palveluntuottajille on tarjottava selkeä näkymä tulevasta palvelurakenteesta ja yhteistyömahdollisuuksista, jotta ne voivat vastata hyvinvointialueiden todellisiin tarpeisiin. Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, miten hyvinvointialueiden järjestämisvastuu, ohjaus ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa rakennetaan käytännössä. Myös erityisosaaminen, esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnan osalta, voi kadota nopeastikin, jos palvelurakenteita yhdistetään ilman riittäviä laadullisia ja osaamiseen liittyviä reunaehtoja.
Sosiaalihuoltolain uudistus voi parhaimmillaan korjata todellisia rakenteellisia ongelmia. Sen onnistuminen edellyttää kuitenkin, että varhaisen tuen vahvistaminen ymmärretään muuksi kuin sääntelyn keventämiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi. Varhainen tuki edellyttää riittävää resursointia, osaamisen turvaamista ja sitä, että hyvinvointialueiden velvollisuudet määritellään niin selvästi, ettei palvelujen saatavuus ja sisältö jää liiaksi taloudellisen harkinnan varaan. Nyt uudistuksessa tavoitellaan kahta asiaa, joita sen nykyisellä sisällöllä ei voida samanaikaisesti saavuttaa: varhaisempaa, vaikuttavampaa tukea ja merkittäviä säästöjä.
Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä
Vuoden vaihtuminen kääntää ajallisesti uuden ajanjakson eteemme ja saa usein aikaan ajatuksissamme tapahtuneiden prosessointia. Millainen edellinen vuosi oli, meninkö kohti asioita, joita todella haluan? Elinkö arvojeni mukaista elämää, olinko itselleni ja muille hyvä? Jos vastaat kysymyksiin kyllä, onnittelen sinua! Jatka samalla tiellä. Mikäli taas koet tällä hetkellä olevasi vähän hukassa kompassisi suunnan suhteen, sekin on okei. Oikea suunta löytyy vielä.
Vuodenvaihteessa on oiva tilaisuus pysähtyä päivittämään elämäntilannettaan. Onneksi nykytutkimus ja maalaisjärki puoltaa sitä, ettei hyvin harvoin koko elämää onnistuu laittaa kerralla uusiksi. Muutos tapahtuu pienin askelin ja kuten vanha sananlasku sanoo, työn (eli muutoksen) tärkein osa on aloitus. Mitä aloittamisen vaikeuteen tulee, minä ainakin tiedän miten vaikeaa se saattaa olla. Taustalla voi kummitella pelot siitä, etten kuitenkaan taaskaan onnistu pyrkimyksissäni, en halua pettyä. Myös toimimattomasta vanhasta irti päästäminen voi olla vaikeaa, koska vanha ja toimimaton on voinut silti tuoda turvaa. Usein mieli vastustaa muutosta, jos sen eteen on tehtävä töitä.
Muutoksessa alkuun pääsemisen rinnalla yhtä tärkeää on oma halu muutokseen
Työkaluina esimerkiksi muutoksen visualisointia, aarrekarttojen tekoa tai kiitollisuuden harjoittamista pidetään yleisesti pätevinä keinoina muutokseen pääsemiseksi. Mutta silti. Vaikka motivaatiota ja halua olisi, ei näitä hyväksi todettuja keinoja ole välttämättä helppo toteuttaa käytännön arjessa. Muutostavoitteiden ääneen puhuminen ja lähiverkoston mukaan ottaminen muutokseen voi tällöin auttaa. Pysyvän muutoksen aikaan saamiseksi tarvitaan toistoja, toistoja ja vielä lisää toistoja. Uusien tapojen voidaan nähdä juurtuneen pysyväksi toimintatavaksi, kun uudenlaista toimintaa on harjoittanut kuukausien verran. Joten iloisia uutisia: jos olet päättänyt muuttaa omassa tai perheesi arjessa toimimatonta asiaa, jo tänä keväänä olet melko pitkällä!
Elämänlaatua korjaavia muutoksia ei ole onneksi pakko tehdä vuodenvaihteessa. Isot muutokset elämässä vaativat oikean ajankohdan muutostyöskentelylle, koska muutostyöhön kuluu energiaa ja aikaa. Me Neljällä Asteella ja koko Avosylin yhtymässä olemme päivittäin mukana perheiden muutostyöskentelyssä kohti toimivampaa arkea, vuoden jokaisena päivänä. Muutostavoitteet perheissä voivat toteutua vaikkapa sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön tuella tehtävän ohjauksen ja neuvonnan kautta. Muutostyö voi olla myös perhekuntoutuksen avulla tehtäviä isoja muutoksia perheessä, jotta lasten asuminen kotona mahdollistuisi paremmin. Tavoitteet työskentelylle ovat aina perhekohtaiset. Perheissä työskennellessä perhetyön ja perhekuntoutusten tuella muutosta saadaan aikaiseksi pitkäjänteisellä työllä, johon koko perheen sitoutuminen on oleellista.
Vahvuutena Neljän Asteen muutostyöskentelyssä näen vahvan ammatillisen osaamisen lisäksi sen, että työntekijöinä elämme aitiopaikalla suomalaisessa lapsiperhearjessa myös omien perheidemme kautta. Tunnemme ja tiedämme perhearjen haasteet omakohtaisten kokemustemme kautta, esimerkiksi mitä arki on erityislapsen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempana. Tavallinen arki sisältää kaikilla meillä yhtä lailla aurinkoisia kuin varjoisampia päiviä. Varjopäivien haasteiden tuntemisen ja niistä selviämisen kautta on syntynyt halu auttaa myös muita. Yhdessä olemme vahvempia, sekä isommissa että pienemmissä muutoksissa.
Toiveikasta alkanutta vuotta 2023 sinulle! Muutetaan maailmaa yhdessä.
Aino Maria, sosiaalityöntekijä
Yksi Avosylin yhtymän ja sen organisaatioiden perusarvoista on aito kohtaaminen. Sallitteko, että osin siksi puhun teille nyt kuin ihminen ihmiselle ja osin myös siksi, että varsin huonosti koskaan pystynkään juuri muuhun.
Olen aika monen vuoden ajan tehnyt töitä sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnin parissa. Viime aikoina olen alkanut yhä vahvemmin kokea, että meidän tulisi pyrkiä hyppäyttämään sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointi next levelille. Vaikuttavuuden arvioinnin parissa työskentelevät ehkä hahmottavat sen, kuinka valittu mittari ohjaa lopulta kaikkea työskentelyä ja tavoitteiden asettelua. Suuri vaara on, että valitut arviointivälineet kaventavat ymmärrystämme ihmisyydestä ja myös omaa työskentelyämme.
Dialogisuuden merkitys
Ymmärrämme organisaatiossamme dialogisuuden merkityksen. Olemme viime vuosina kouluttautuneet laajasti koko organisaation tasolla siinä, dialogisuus elää asiakastyön käytännöissämme. Ymmärrämme sen voiman ja syvyyden sekä sen, että dialogisessa suhteessa voi kokea tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään, tulevansa aidoksi kohdatuksi. Se lopulta on astinlauta sille, että tavoittelemamme korjaavat kokemukset syntyvät ja juurtuvat.
Jaakko Seikkulan tuoreessa kirjassa ’Dialogi parantaa – mutta miksi?” todetaan, että dialogista suhdetta ei voi syntyä ilman rakkautta. Seikkulan aiheen parissa tekemän tutkimus- ja kehittämistyön mukaan dialogisessa auttamistyössä ei ole keskiössä erilaiset terapeuttiset tekniikat vaan elämän perusarvot. Kaiken keskiössä on kärsivän kunnioittaminen ehdoitta ja tämänkaltainen kunnioitus on rakkaudellinen teko, joka saa aikaan kohtaamisen kokemuksen. Seikkulan mukaan rakkautta ja toisen ehdoitta kunnioittamista tärkeämpää perusarvoa on vaikea kuvitella. Se on hänen mukaansa kaikkein auttavinta ja parantavinta.
Siksi kysyn rakkaat kollegani: ”Oi miten operationalisoidaan rakkaus?” Olisiko tämä johtotähti meille kaikille? Johtotähti, jonka tulisi ohjata kaikkea työskentelyämme oikeaan ja vaikuttavaan suuntaan? Ja jota meidän tulisi kyetä tavalla tai toisella myös arvioimaan?
Jos kysytte asiaa minulta, niin vastaan kyllä. Yksi organisaatiomme perusarvoista on kestävä hyvinvointi. Traumatisoituneiden ja vaikeita elämänkokemuksia kokeneiden lasten, nuorten ja aikuisten hoitamisessa kaikkein kestävin ja korjaamiskykyisin hoitopolku rakentuu rakkaudellisen kohtaamisen ja hoitokäytännön varaan. Heitetään ihmissuhdeperustaiseen työskentelyyn melkoisen kömpelöt vaikuttavuuden input-output -haarniskat jäähtymään takavasemmalle, ne sellaiset, jotka lukkiuttavat ajatteluamme sekä vievät omaa työskentelyämme ja tavoitteenasetteluamme väärille urille.
Ottakaamme alamme vaikuttavuuskeskustelu omiin käsiimme sekä oman asiantuntijuutemme ja ammatillisen intuitiomme käyttövoiman piiriin. Ehdotan, että hyppäytetään melkoisen paikoillaan junnaava vaikuttavuuskeskustelu seuraavalle tasolle ja pyritään operationalisoimaan rakkaus.
Rohkaisen meitä, oi tehkäämme näin!
Harriet Rabb
Laatupäällikkö
Avosylin Oy
Jälkikirjoitus:
Noin kaksikymmentäprosenttia Avosylin yhtymän työntekijöistä on ollut viimeisen kahden vuoden aikana koulutettavana Dialogic Oy:n yhtymällemme muotoilemassa prosessinomaisessa koulutuskokonaisuudessa ’Dialoginen ja voimavarakeskeinen perhetyö’. Hahmotamme suunnan vaikuttavaan sosiaalityöhön, olemme oikealla reitillä ja vakuuttuneita siitä.
Olemme tehneet pitkäjänteistä kehittämistyötä organisaatioidemme palveluiden vaikuttavuuden arvioimiseksi ja julkaisemme vuotuisesti palveluidemme vaikuttavuuden arvioinnin raportin. Työmme myönteisiä vaikutuksia osoittavien odotettujen ja yleisesti hyväksyttävien mittareiden ohella haemme jatkuvasti pääsemistä yhä lähemmäksi sitä, miten arvioida ulottuvuuksia, jotka työssämme todella ovat tavoiteltavia ja vaikuttavia.
Lapsen oikeuksien viikon vuoden 2022 teemana on turvallisuus. Lapsen perusturvallisuus rakentuu säännöllisestä lämmöstä, levosta, ravinnosta, toisen ihmisen kohtaamisesta ja läheisyydestä, turvallisen aikuisen läsnäolosta. Kun lapsi tulee aidosti kuulluksi, nähdyksi sekä kohdatuksi omana itsenään, hän tuntee itsensä hyväksytyksi ja perusturvallisuuden tunne vahvistuu.
Aikuinen voi vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta luomalla lapselle toistuvat rutiinit. Lapset tarvitsevat tasaista, jäsentynyttä arkea. Rutiinit auttavat varsinkin erityislapsia tasaantumaan ja löytämään turvaa omassa arjessaan. Jo pieni lapsi lähtee hakeutumaan oppimaansa rutiiniin. Kun teinin sisäiset myrskyt tempovat, tasainen arki antaa tarttumapintaa sekä mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin.
Perhetyö on työskentelyä lapsen ja perheen arjessa, jokapäiväisessä elämässä. Perhetyöntekijän ammattitaitoa on kohdata kaikki perheenjäsenet aidosti kuunnellen. Perhetyöntekijä tukee perheen aikuisia luomaan arkirutiinit ja toimintamallit, jotka tukevat lapsen kasvua ja kehitystä perusturvallisuuden vahvistumisen kautta. ”Tavallinen ja tylsä” arki on lapselle parasta turvallisuutta, jota aikuinen voi ikinä lapselle antaa.
Lasten perusturvallisen arjen puolesta, joka ikinen päivä.
Riia Sieppi
Palvelupäällikkö
Neljä Astetta
Tänään 10.10. vietetään mielenterveyspäivää. Avosylin yhtymän koulutusjohtaja Jukka Sihlman pohtii videotervehdyksessään riittävän hyvän tason ja omien tarpeiden merkitystä mielenterveyteen. Lopuksi Jukka muistuttaa vielä kolmen koon säännöstä: kysy, katso, kuuntele.
Joskus mietin tuottamiamme sosiaalipalveluita, meidän tuessamme olevia ihmisiä ja Kimmo Ohtosta. Luontodokumentaristi Kimmo Ohtonen on kertonut haastatteluissaan raskaista lapsuuden kokemuksistaan ja siitä, kuinka hän usein kouluikäisenä lähti pakoon kotiväkivaltaa kotoaan ja päätyi viettämään yönsä metsässä. Metsässä hän koki turvaa ja luontoon hän lopulta kiinnittyikin niin, että voimme tänä päivänä seurata hänen huikaisevaa synkroniaansa luonnon kanssa hänen dokumenteistaan ja somepostauksistaan. Ei liene liioiteltua sanoa, että luonnossa hän taitaa olla kuin kotonaan.
Vietämme maailman ympäristöpäivää 5.6.2022 teemalla #VainYksiMaapallo. YK:n #OnlyOneEarth teemavideo havahduttaa meitä koko universumin tasoiseen ajatteluun ja siihen, kuinka universumissa on ääretön määrä galakseja ja tähtiä, mutta vain yksi maapallo, joka on meidän kaikkien ihmisten yhteinen kotimme. Toteamus herättelee meitä hahmottamaan, miten arvokasta ja ainutlaatuista elämä ylipäätään koko universumin tasolla on ja kuinka meidän tulee elää synkroniassa luonnon kanssa sitä suojellen.
En toivo kenellekään yhtä rankkaa polkua luonnon kanssa synkroniaan pääsemisessä kuin Kimmo Ohtosella on ollut. On myös muita tapoja herättää eloon kokemustamme kotiplaneettamme ainutlaatuisuudesta ja elintärkeydestä sekä virittää rakkauttamme sitä kohtaan. Jokainen tekee sitä lopulta omista lähtökohdistaan.
Minulle henkilökohtaisesti maailman ympäristöpäivän teeman mukainen universumin tasoinen ajattelu ei ole ollut vaikeaa. Opin siihen jo lapsuuden perheessäni, jossa harrastettiin aktiivisesti tähtitiedettä. Kun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportit alkoivat kymmenisen vuotta sitten herätellä meitä ihmisiä yhä vakavampaan sävyyn, minun ei ollut vaikea hahmottaa viestiä koko planeettaekosysteemimme tasoisena haasteena. Sosiaalialan ammattilaisena hahmotin myös, miten ekosysteemin haavoittuvuus on kriittistä myös meidän ihmisten hyvinvoinnin kannalta ja ekologinen ulottuvuus on nivottava yhteen hyvinvointikäsityksemme kanssa.
Olemmekin Avosylin yhtymässä tehneet viime vuosien aikana yhä johdonmukaisempaa työtä kestävän hyvinvoinnin eteen, joka on nykyään koko organisaatiomme visio. Alkuvuosien pienet teot, kokeilut ja teorianmuodostukset ovat saaneet isoa voimaa alleen, kun tänä päivänä johtotähtenämme on tuottaa vähähiilisiä sosiaalipalveluita, alentaessamme johdonmukaisesti vuosi vuodelta kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksemme mukaisesti hiilijalanjälkeämme.
Ympäristöaktiivivuosieni alkuaikoina bongasin somesta tunnetun astronautin havahduksen siitä, kun hän avaruusmatkalta kohti maapalloa tulleessaan ja maapalloa avaruudesta käsin katsellessaan vahvasti koki, kuinka planeetallamme ei tarpeeksi etäältä katsottuna ole valtiorajoja. Hän havahtui siihen, että valtiorajat ovat todella ihmisten luomuksia. Olemme lopulta – me kaikki maapallon ihmiset – samaa lajia, samaa kansaa ja me yhdessä asutamme tätä ainutlaatuista ja haurasta kotiplaneettaamme – yhteistä kotiamme.
Me Avosylin yhtymässä haluamme vaalia tätä ajattelua.
Kun tuemme palveluissamme olevia perheitä ja lapsia heidän kodeissaan, kun tuemme lapsia ja perheitä perhehoitokodeissa ja kun teemme mahdollisimman kodinomaista hoitoa laitosolosuhteissa, teemme kestävän hyvinvoinnin strategiallamme samalla taustatyötä myös siinä, että se maaperä, joka on jokaisen kodin peruskivien alla, se taivas, joka on jokaisen tuessamme olevan ihmisen yllä, olisi mahdollisimman hyvin hyvinvointia ylläpitävä ja tasapainossa nyt ja myös tulevina vuosina.
Toiveikasta ja luontoelämysten täytteistä maailman ympäristöpäivää kaikille!
Harriet Rabb
Sosiaalipalvelujen laatupäällikkö
Avosylin Oy
YK yleiskokous vuonna 1972 julisti kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi. Teemapäivän tarkoitus on avata mahdollisuus keskusteluun ympäristön merkityksestä ja tarpeesta suojella luontoa, jotta sekä nykyinen että tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä. Vuonna 2022 ympäristöpäivää vietetään teemalla #OnlyOneEarth.
Voimme tyytyväisinä kertoa, että vuoden 2021 ajan työstetyt laadukkaan laitoshoidon laatukriteerimme ovat valmistuneet! Laatukriteerit toimivat laitoshoitomme laatustandardeina. Ne on tehty laadukkaan ja turvallisen hoivan takaamiseksi kaikessa laitoshoidossamme sekä lupauksena hoivan tasosta sekä sijoitetuille lapsille että sijoittajakunnille.
Kuten jo vuosia sitten laatimamme laadukkaan perhehoidon laatukriteerit, myös laitoshoitomme seitsemän laatukriteeriä jakautuvat jokainen kolmeen eri positioon.
Jokaisen kriteerin kohdalla kuvataan:
- Mitä laitoshoidossamme olevien lasten tulee saada osakseen, jotta voimme todeta laatukriteerin toteutuvan.
- Mitä työntekijöidemme tulee saada osakseen, jotta he voi toteuttaa kriteerin mukaista hoivaa suhteessa lapseen sekä mitä velvollisuuksia heillä standardin toteutumisen osalta on.
- Mitä Pallo-kodit organisaationa tekee, jotta edelliset voisivat toteutua.
Olemme sisäänkirjanneet kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen sijaishuollon laitoshoitoa koskevat laatukriteerit omiin laatukriteereihimme niiden ollen vähimmäistaso, jota laitoshoidossamme toteutetaan. Omat laatukriteerimme kuvastavat lisäksi meille ominaista laitoshoidon toimintakulttuuria, kuten sitä, kuinka tuotamme terapeuttishoidollisessa ympäristössä korjaavia kokemuksia uusimpaan aivotutkimustietoon perustuen sekä käytämme hoivassamme luontoavusteisia menetelmiä.
Laadukkaan laitoshoitomme laatukriteereitä on kuvattu yli kolmenkymmenen sivun verran. Tässä kaksi esimerkkinä niistä turvallisuuteen ja elämäntaitoihin liittyen.
Turvallisuus
Lapset: Saa osakseen johdonmukaista ja turvallista vuorovaikutusta – korjaavia kokemuksia vuorovaikutuksen osa-alueilla ja parempaa yhteyttä muihin ihmisiin.
Työntekijät: Toteuttavat johdonmukaista ja turvallista vuorovaikutusta suhteessa Pallo-kodin lapsiin ja tuottavat näin lapsille korjaavia kokemuksia vuorovaikutuksen osa-alueilla sekä rakentavat lapsille parempaa yhteyttä muihin ihmisiin.
Pallo-kodit: Huolehtii, että Person Brain™ -mallin mukaiset korjaavat kokemukset vuorovaikutuksen osa-aluilla toteutuvat Pallo-kodissa asuville lapsille.
Elämäntaidot
Lapset: Osana omien elämäntaitojen kehittymistä oppii ammentamaan itselleen hyvinvointia luontoympäristössä oleskelusta ja luonnossa liikkumisesta ja toimimisesta.
Työntekijät: Kannustavat lapsia ja nuoria osana omien elämäntaitojen kerryttämistä hakeutumaan luontoympäristön pariin.
Pallo-kodit: Huolehtii, että Pallo-kotien aikuisilla on mahdollisuuksia ja osaamista toteuttaa lasten kanssa luontoavusteisia menetelmiä. Rohkaisee luontoavusteisten menetelmien kokeiluihin ja käyttämiseen, jotta ne juurtuvat lapsen omiksi käytettävissä oleviksi voimavaroiksi ja luontevaksi osaksi lapsen elämää.
Laatukriteerimme ovat meille tärkeitä monella eri tavalla. Ne ovat laitoshoitomme tiekartta. Ne konkreettisesti ohjaavat työntekijöitämme ja meitä organisaationa toimimaan laadukkaalla tavalla, havainnollistaen samalla sen, mitä kunkin laatukriteerin osalta laadukkaasti toimiminen käytännössä on. Ja mikä tärkeintä, ne ovat lupaus laitoshoitoomme sijoitetuille lapsille ja sijoittajakunnille laadukkaasta lapsen edun mukaisesta ja kuntouttavasta hoivasta.
Harriet Rabb
Sosiaalipalvelujen laatupäällikkö
Avosylin yhtymä
Tällä hetkellä moni meistä suomalaisista tuntee olonsa turvattomaksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Mitä voisimme tehdä? Sotaa emme pysty lopettamaan, mutta siitä kumpuaviin tunteisiin pystymme jossain määrin vaikuttamaan.
Tunnetyöskentelyn lähtökohta on sen huomaaminen, että turvattomuuden tunne on tunne. Tuntiessamme itsemme turvattomiksi, nousee keskeiseksi kysymykseksi se, kuinka palautamme turvallisuuden tunteen tai edistämme ja lisäämme sitä. Me ihmiset olemme avaintekijöitä siinä, miten näissä olosuhteissa pystymme lisäämään turvallisuuden tunnetta itsellemme ja toisillemme.
Suomessa on viime vuosina tutkittu ja kirjoitettu ylisukupolvisista epigeneettisistä sotatraumoista, joiden nykytiedon valossa tiedetään voivan siirtyä jopa neljänteen polveen asti. Monilla meistä on kokemuksia siitä, että isovanhemmat eivät kyenneet puhumaan ja käsittelemään kokemiaan traumaattisia tapahtumia eikä yhteiskunta tuohon aikaan tunnistanut, että siihen olisi pitänyt osoittaa apua. Isovanhempiemme sukupolven hoitamaton sotatrauma on vaikuttanut heidän lastensa selviytymisstrategioihin ja saattanut siirtyä edelleen sekä epigeneettisesti että kasvuympäristöstä omaksuttuina malleina myös seuraaviin sukupolviin – meihin nykypäivän vanhempiin.
Voisiko tämä olla näiden vaikeiden aikojen keskellä melkein kuin valaistuminen tai ainakin vähintään Ahaa -elämys? Onko niin, että meillä tämän päivän vanhemmilla on meneillään olevan Ukrainan sodan ja sen triggeröimien sotapelkojen keskellä tilaus tehdä toisin: tuottaa korjaavia kokemuksia. Onko meillä mahdollisuus katkaista ylisukupolvisen sotatrauman siirtyminen meistä seuraaviin sukupolviin – tämän päivän lapsiin ja nuoriin? Emme varmasti halua jatkaa eteenpäin menneiden sukupolvien sotatraumaa, jonka Ukrainan sota ja epävarmuus ovat herättäneet meissä eloon. Miten sitten voisimme katkaista kehän?
Melkein kaikki suomalaiset tietävät, että yksi merkittävimmistä asioista isovanhempiemme sukupolven trauman hoitamatta jäämisessä oli se, että he eivät puhuneet toisilleen ja perheenjäsenilleen vaikeista kokemuksistaan ja niin ollen he eivät tulleet hoidetuksi niiden osalta arkisissa suhteissaan.
Voimme hyvin ymmärtää, että silloin kun emme halua viedä tätä traumaa eteenpäin, meidän on puhuttava siitä mitä koemme parhaillaan sodan uhan osalta. Aikuiset suomalaiset tuntuvat aktivoituneen käsittelemään keskenään Ukrainan tilannetta ainakin asiatasolla. Mutta mitä teemme lasten kanssa? Hiljaisuus ei lisää turvallisuutta. Vaikeneminen ei ole ratkaisu tähän, mikäli haluamme katkaista kehän.
Sosiaalisessa mediassa on ollut jaossa hyvää ohjeistusta sodan uhasta aiheutuvien tunnetilojen säätelyyn sekä myös siitä, mitä viestiä lapsille Ukrainan tilanteesta ja sen vaikutuksista. Jaamme valikoidut linkit näistä tämän blogitekstin perässä. Oma lisäyksemme näihin on kodin ja ihmisten välisen kokonaisvaltaisen tunneilmapiirin ja vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtäminen sekä se, miten me aikuiset voimme vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen ja kokemuksiin aivotasoisestikin.
On syytä ottaa huomioon, että lapset voivat kokea huomattavana vaaran merkkinä sen, jos he eivät näe omia läheisiä aikuisia keskustelemassa keskenään Ukrainan tilanteesta. Aikuiset käsittelemässä kriisiä on signaali siitä, että aikuiset ovat kyllä tietoisia siitä, mitä Euroopassa on meneillään. Aikuisten tietoisuus on rauhoittava signaali silloin, kun aikuiset kykenevät lapsen korville soveltuvalla tavalla ja rauhanomaisesti ilman ylireagointia käsittelemään aihetta. Tämä on keino jäsennellä myös lasten kuulolla oleville korville tilannetta ja säädellä Ukrainan sodan vaikutuksia perhe-elämään ja lapsiin, sen sijaan että jättäisimme heidät yksinäisyyteen ja vain sen varaan, mitä he kuulevat uutisista, sosiaalisesta mediasta tai kavereilta.
Äitinä, tunnetaitovalmentajana ja Person Brain™ -kouluttajana voin todeta, että odotamme mielestäni lapsilta aika suuria, mikäli oletamme heidän keskustelevan meidän kanssamme Ukrainan sotaan liittyvistä kokemuksista ilman, että he olisivat nähneet tai kuulleet meidän aikuisten puhuvan aiheesta. Se miten me aikuiset tilanteesta puhumme, on malli myös lapsille. Kykenemmekö käsittelemään tilannetta ilman että vajoamme itse liskoaivotasoiseen selviytymiskamppailuun ja taistele-pakene tai lamaudu -tiloihin. Tapa, jolla me vanhemmat ja aikuiset käsittelemme asiaa, on parhaimmillaan malli lapsille puhua siitä luonnollisella ja jäsennellyllä tavalla sekä antaa lapsille mahdollisuuden liittyä keskusteluun.
Tavoiteltavaa on, että me aikuiset kykenemme rauhoittamaan ja itsesäätelemään itseämme niin, että kykenemme loogiseen ajatteluun. Etuotsalohkomme loogisen ajattelun toimiessa yhteistyössä tunneaivojemme kanssa sitä ohjaten, pystymme tukemaan lapsiamme ja huolehtimaan myös elämän ja normaalien rutiinien jatkumisesta. Omilla reaktioillamme mallinnamme lapsillemme sitä, mikä on suotuisin suhtautumistapa tässä ja nyt. Onko aika juuri tänään taistella, paeta tai lamaantua? Vai onko niin, että välitöntä vaaraa juuri nyt ei ole ja voimme jatkaa arjen kulkua.
Meillä suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet tehdä nyt toisin, kuin sotiemme traumatisoineet isovanhempamme tekivät ja joiden puhumattomuuden kulttuuri on siirtynyt yhä nykysukupolviin asti. Uhkakuvien triggeröidessä mielemme, on haasteemme olla lamaantumatta, pakenematta ja taistelematta vielä olematonta vaaraa vastaan. Voimme tuottaa itsellemme, läheisillemme ja lapsillemme aiempia sotatraumoja korjaavia kokemuksia niin kokemuksellisesti, säätelyllisesti kuin ekokulttuurisesti.
Millaisia kokemuksia voisimme luoda ja edistää, että lapsemme tulisivat nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi Ukrainan sotaan liittyvien huoliensa kanssa? Millaisia kokemuksia voisimme luoda ja edistää, jotta lapsemme voisivat nähdä, tuntea ja ottaa meistä mallia tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä? Millaisia kokemuksia voisimme luoda ja edistää, että näissäkin olosuhteissa lapset saisivat havaintoja elämän ja rutiinien jatkuvuudesta sekä osakseen turvallisuuden tunnetta?
Perheen tottumukset ja rutiinit sekä tutut ja turvalliset näköhavainnot, äänet, tuoksut, maut ja tuntoaistimukset edistävät ja lisäävät turvallisuuden tunnetta. Arvostetuksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemukset lisäävät myös turvallisuuden tunnetta. Yksi käytännön neuvo näinä vaikeina aikoina aikuisille ja vanhemmille voisi olla: yritä olla lapsia kohtaan vielä entistäkin empaattisempi ihan jokapäiväisissä asioissa ja saada heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Heidän turvallisuuden tunnettaan lisää se, että he pystyvät kokemaan ympärillään luotettavia aikuisia, jotka pitävät ja välittävät heistä sekä ymmärtävät heitä.
Huomioi myös, että turvallisuuden tunnetta lisää se, että tunnistat ja kykenet ottamaan huomioon lasten ikä- ja kehitysvaiheeseen sekä mielentilaan liittyvän kyvykkyyden käsitellä Ukrainan sotaan liittyvää tunnekuormaa tai tietoa. Mikäli lapsilla ei ole sanoja, kykyä tai halua puhua tai käsitellä tunteitaan, tuntuu turvattomalta, mikäli he kokevat painostusta siihen. Voit aina puhua heille, vaikka he eivät puhuisi sinulle. Aikuisena ja vanhempana voit antaa mallin, että on turvallista puhua. Lasten tilanteen huomioiminen ja heidän arvostamisensa sellaisena kuin he ovat, lisää luottamusta välillänne sekä lisää keskinäistä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnettanne.
Yhteenkuuluvuuden tunne on asia, jota jokainen aikuinen ja vanhempi voi edistää näitä vaikeita aikoja entistäkin enemmän. Ole läsnä, lasten saatavilla ja heidän kanssaan. Mikäli teillä on yhteisiä perheaktiviteetteja, pidä niistä kiinni. Voisitko jopa lisätä niitä tai keksiä jotain uuttakin, joka lisäisi keskinäistä vuorovaikutustanne. Yhteenkuuluvuuden tunne lisää turvallisuuden tunnetta. Se on luottamusta siihen, että mitä ikinä maailmassa ja elämässänne tapahtuukin, pidätte huolta toisistanne ja te aikuiset ja vanhemmat lapsistanne.
Oletko huomannut, että kannat aina mukanasi kahta erittäin vaikuttavaa välinettä, joilla saat aikaan vaikuttavia muutoksia tunne- ja stressitiloihin? Nämä välineet ovat sinun katseesi ja kosketuksesi. Katsekontaktissamme peilisolumme muodostavat yhteyden toisiinsa ja kykenemme aistimaan toistemme tunnetiloja. Millaiset ovat tunnetilamme ollessamme kanssakäymisessä lastemme kanssa? Kun olemme epävarmoja, hermostomme etsii ympäriltämme ja toisistamme erityisesti vihjeitä vaaroista. Olemmeko itse turvattomia, vai pystyvätkö lapsemme aistia turvallisuuden silmissämme? Vaikka olisimmekin huolissamme, voimme aina katsoa lapsiamme rakastavin ja välittävin silmin, joka antaa heille signaalin siitä, että kaikki on hyvin, silloin kun olet heidän lähellään.
Kosketus on erittäin vaikuttava tapa säädellä tunnetilaa. Välittävä ja rakkaudellinen kosketus rauhoittaa hermostoamme ja antaa vaikuttavan signaalin turvallisuudesta. Jos toistenne koskettaminen ja halaaminen ei ole ollut yleinen tapa perheessänne, voisi nyt olla hyvä tilaisuus askel askeleelta aloittaa tämä. Muutos turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteessa voi myönteisesti yllättää sinut.
Näinä vaikeina aikoina voit olla se, joka saa aikaan edellä kuvattuja myönteisiä terapeuttisia muutoksia lasten – ja miksei aikuistenkin – hermostoon ja aivoihin. Toistaessasi johdonmukaisesti terapeuttisia korjaavia kokemuksia auraat pysyvää muutosta ja näkymää siitä, että yhdessä selviämme ja pärjäämme kyllä. Olkaamme siis toivon lähettiläitä ja aloittakaamme hermoverkkojemme uudelleen viritys!
Harriet Rabb
Person Brain™ kouluttaja, EASEL® tunnetaitovalmentaja
Avosylin yhtymä
Suosittelemme lisäksi oheismateriaalia
Suomen Psykotraumayhdistys: Ukrainan kriisi: miten käsitellä lasten kanssa sodan herättämiä tunteita?
Mieli ry: Kuinka huolehtia mielenterveydestä kriisin aikaan: 14 vinkkiä.
Ylisukupolvisista traumoista: Ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen polveen asti.
Kysy lisää koulutuksistamme työyhteisöllenne Avosylin koulutuspalveluista!
Vietämme kansainvälistä sosiaalityön päivää 15.3. Juhlapäivä on nykyisin vuosittain aina maaliskuun kolmas tiistai. Euroopassa sosiaalityön päivää alettiin viettää marraskuussa vuonna 1997, ensimmäinen maailmanlaajuinen päivä oli vuonna 2009. Kansainvälisen sosiaalityön päivän tarkoituksena on tuoda esille sitä tärkeää ihmisoikeustyötä, mitä me kaikki sosiaalialan ammattilaiset teemme vuoden jokaisena päivänä! Sosiaalityön tavoitteena on kokonaisvaltainen asiakkaan hyvinvoinnin lisääminen asiakkaiden sosiaalisen toimintakyvyn, yhdenvertaisuuden, osallisuuden edistämisen sekä syrjäytymisen ehkäisemisen kautta. Sosiaalityölle sanotaankin olevan ominaista inhimillisen kärsimyksen myötäeläminen. Sosiaalityön perimmäisenä tarkoituksena on siis hyvän tekeminen ja ihmisten auttaminen, tehtävänämme on olla ihmisen puolella.
Mikä sitten on sosiaalityötä, jota tänä juhlapäivänä juhlimme? Sosiaalityön määrittely onkin koettu hankalaksi. Erään määrittelyn mukaan se, mikä ei ole sairauden parantamista tai opettamista, on sosiaalityötä. Historiallisesti sosiaalityön ominta aluetta on ollut se, mitä muut eivät ole halunneet ottaa vastuulleen. Tämä ilmiö näkyy myös tänä päivänä. Sosiaalityö ei edelleenkään voi valita asiakkaitaan, vaan sen on viimesijaisena autettava avun tarvitsijaa. Sosiaalityö voidaan jakaa käytännön työksi, yliopiston oppiaineeksi sekä tieteelliseksi tutkimukseksi. Vaikka sosiaalityössä korostuukin käytännönläheisyys, ovat kaikki osa-alueet yhtä tärkeitä.
Sosiaalityötä ohjaa lainsäädäntö. Perustuslakiin on kirjattu yhteiskunnan velvoite huolehtia kaikista jäsenistään ja sosiaalityö on valjastettu toteuttamaan tätä velvoitetta. Tämän lisäksi sosiaalityötä ohjaa vahva ammattietiikka. Sosiaalityön taustalla löytyvät siis demokraattiset ja humaanit ihanteet. Sosiaalityössä lainsäädäntö ja toiminnan laillisuus ovatkin tärkeässä roolissa ja ne kietoutuvat myös kiinteästi yhteiskunnan demokraattisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Sosiaalityö ja sen arvot perustuvat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ihmisoikeudet ovat perusoikeuksia, jotka on määritelty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, Euroopan ihmis-oikeussopimuksessa sekä Suomen perustuslaissa. Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
Sosiaalityöhön kohdistuneiden yhteiskunnallisten muutostarpeiden myötä sosiaalityön perinteinen yhteiskunnallinen asema, organisoituminen ja tehtäväkenttä muokkautuvat jatkuvasti. Sosiaalityö on riippuvainen poliittisesta päätöksenteosta ja palvelujärjestelmän rakentumisesta. Tästä huolimatta sosiaalityössä on myös pysyviä ominaisuuksia, kuten vahva arvot ja eettinen perusta. Vaikka yhteiskunnan muuttuvat tilanteet siis vaikuttavatkin sosiaalityön tekemiseen, perustuu sosiaalityö ennen kaikkea sen omaan tiedolliseen ja taidolliseen ammattiosaamiseen, ammatilliseen identiteettiin sekä vahvaan ammattietiikkaan.
Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää, meille kaikille!
Elina Haimi
Sosiaalityöntekijä/palvelupäällikkö
Neljä Astetta Oy
Tänään 18.2. vietämme sijaishuollon juhlapäivää. Juhlinnan tarkoituksena on nostaa esille sijaishuoltoa, sijaishuollon lapsia ja nuoria ja juhlia sijaishuollon onnistumisia. Päivän tavoitteena on, että jokainen lapsi sijaishuollossa kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia. Juhlinnalla halutaan nostaa esille myös sijaishuollossa olevien lasten oikeuksia ja niiden varmistamista sijaishuollon arjessa. Nämä ovat meillä PKS:llä tärkeitä tavoitteita ihan joka päivä sijoitettujen lasten ja perhehoitajien parissa.
Tänään on siis syytä juhlia, tehdä asioita yhdessä, kannustaa ihmisiä puhumaan sijaishuollosta sen eri näkökulmista ja jakamaan juhlaan liittyvää informaatiota, kuvia ja ajatuksia muille sijaishuollosta kiinnostuneille, sijoitettuna oleville ja sijaishuollossa työskenteleville. Sijaishuoltoon liittyy paljon erilaisia tarinoita. Tarinoita onnistumisista, uusista mahdollisuuksista, epäonnistumisistakin. Jokaisen lapsen ja nuoren tarina on meille tärkeä joka päivä, vaikka tänään juhlistammekin sitä aivan erityisesti.
PKS on valinnut vuoden teemaksi “Yhdessä vahvempana”. Teema sopii hyvin myös sijaishuollon juhlapäivään. Laadukasta, lasta lähellä olevaa ja lasta kunnioittavaa perhehoitoa ei meistä kukaan voi tehdä ja toteuttaa yksin. Tarvitsemme siihen toisiamme; perhehoitajia, sosiaalityöntekijöitä, ohjaajia, terapeutteja, vanhempia. Tarvitsemme moniäänisyyttä, moniammatillisuutta. Tarvitsemme suuria korvia lapsen kuuntelemiseksi, avointa syliä lapsen huomioimiseksi ja lohduttamiseksi sekä lempeitä silmiä lapsen näkemiseksi ja hyväksymiseksi sellaisena kuin hän on. Tarvitsemme sydämen ymmärrystä lapsen kokemuksista ja siitä, miten voimme näissä kokemuksissa lasta tukea ja tarjota korjaavia kokemuksia. Perhehoitajat ovat tärkeässä tehtävässä tarjoamassa lapselle kaikkea tätä ja jakamassa yhteistä arkea ja elämää lapsen kanssa.
PKS kysyy perheisiin sijoitetuilta lapsilta ja nuorilta säännöllisesti heidän ajatuksistaan, kokemuksistaan ja tunteistaan koskien saamaansa tukea ja huolenpitoa sijaishuollossa. Nämä vastaukset antavat meille tärkeää tietoa siitä, millaiset asiat tuntuvat lapsista ja nuorista hyvältä, mikä on heille tärkeää, mitkä asiat ovat heille merkityksellisiä. Sijaishuollossa voidaan kokea onnistumisen hetkiä, kun nuori tuo esille, että perhehoitokoti on hänelle ensimmäinen paikka, jossa saa olla oma itsensä ja joka tuntuu kodilta. Tai kun lapsi alkaa tuntemaan ja kokemaan turvaa niin, että hän uskaltaa näyttää kaikenlaiset tunteensa. Onnistumisen hetkiä ovat ne hetket, kun nuori itsenäistyy, saa tutkinnon ja työllistyy. Kun nuori itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tai kun perhehoitaja kokee tehtävässään kasvaneensa ja oppineensa elämästä sijoitetun lapsen rinnalla. Onnistumisesta kertoo se, kun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kiittää PKS:n työntekijää hyvästä yhteistyöstä haastavassa tilanteessa. Onnistumista koetaan suuresti myös silloin, kun lapsen syntymävanhempi kertoo kokevansa, että lapsi on sijaishuollossa turvassa ja näkee lapsen hyvinvoinnin eteen tehtävän paljon töitä. Voi syntyä kokemus aidosta yhdessä tekemisestä, kokemus siitä, että lapsen elämän ihmiset asettuvat hänen ympärilleen yhdessä, lapsen ja nuoren tarpeita kuullen ja hänet mukaan ottaen. Näissä kaikissa tilanteissa olemme saaneet kunnian olla ja kulkea rinnalla.
Sijaishuolto on todellakin juhlimisen arvoinen – Juhlithan Sinäkin!
PKS:n johtoryhmä
Birkitta, Sirpa, Riikka, Ville ja Reetta