Säästöt lastensuojelun avohuollossa lisäävät kustannuksia ja inhimillistä hintaa

Lastensuojelun avohuolto on keskeinen osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Sen tarkoituksena on tarjota lapsille ja perheille oikea-aikaista tukea, jotta raskaammilta ja kalliimmilta toimenpiteiltä, kuten sijoituksilta, voitaisiin mahdollisesti välttyä. THL:n mukaan lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kokonaiskustannukset ovat tällä hetkellä noin 1,5 miljardia euroa vuodessa. Tästä summasta yli 70 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Samanaikaisesti avohuollon asiakasmäärät ovat noin kaksinkertaiset verrattuna sijoitettujen lasten määrään. Tämä kertoo siitä, että avohuollolla tavoitetaan laajempi joukko lapsia ja perheitä – ja juuri siellä on myös suurin mahdollisuus vaikuttaa kustannusten kehitykseen ennaltaehkäisevästi. Avohuollon palveluita tulee myös lain mukaan tarjota ensisijaisesti ennen sijaishuoltoa.

Ennaltaehkäisevien palveluiden säästöt katkaisevat asiakassuhteita ja lisäävät kustannuksia

Perheet, jotka kamppailevat useiden samanaikaisten ongelmien kanssa, tarvitsevat yhteen sovitettua, pitkäjänteistä tukea sekä yksilöinä että perheenä. Silti nykytilanteessa asiakkaiden palveluiden saamista joudutaan rajaamaan säästösyistä. Esimerkiksi ostopalveluna toteutettavaa perhetyötä ei välttämättä voida jatkaa, vaikka tarve olisi ilmeinen ja perhe itse toivoisi tuen jatkuvan. Ennalta määritellyt tuntiraamit voivat ohjata palvelun laajuutta enemmän kuin todellinen tarve. Lisäksi tuen jatkuvuus katkeaa liian usein. Perhe ei välttämättä saa jatkaa tutun työntekijän kanssa, jos tämä toimii yksityisen palveluntuottajan kautta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että tiedämme suhdeperusteisen työn olevan keskeinen vaikuttavuuden tekijä. Pahimmillaan perhe jää ilman tukea jonottamaan hyvinvointialueen omaa palvelua, vaikka toimiva asiakassuhde ja tarvittavan osaamisen omaava, tuttu työntekijä olisi jo olemassa. 

Suunnitteilla olevat sosiaalihuollon uudistukset tähtäävät mittaviin säästöihin. Riskinä kuitenkin on, että säästöt eivät toteudu toivotunlaisesti. Säästöjä haetaan juuri niistä palveluista, joiden tarkoitus on ehkäistä raskaampia ja kalliimpia toimenpiteitä. Lastensuojelun avohuollon roolin heikentäminen ja palveluiden karsiminen voi johtaa siihen, että ongelmat kärjistyvät ja siirtyvät myöhemmin entistä kalliimpina korjattaviksi.

Suhdeperusteinen tuki on kustannustehokasta

Lastensuojelun Keskusliiton esimerkkien mukaan pitkäjänteinen, suhdeperusteinen tuki voi olla kustannuksiltaan murto-osa verrattuna lyhytaikaiseenkin laitos- tai sairaalahoitoon. Tämä havainnollistaa, kuinka näennäiset säästöt voivat todellisuudessa kasvattaa kokonaiskustannuksia. Lastensuojelun keskusliiton vuonna 2025 julkaisemassa verkkojulkaisussa ”Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät II” esitetään kuusi tositapahtumiin pohjaavaa esimerkkitapausta, jossa verrataan asiakasperheeseen kohdistuneita todellisia kustannuksia kuvitteelliseen vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa palveluita olisi tarjottu enemmän. Julkaisussa sanotaan ”Tällainen suhdeperustainen varhainen tuki 12 vuodeksi vastaa hinnaltaan hieman yli kolmea kuukautta psykiatrisella osastolla tai neljää ja puolta kuukautta erityistason lastensuojelulaitoksessa.”

Tätä samaa ilmiötä havainnollistaa myös Neljän Asteen oma asiakastarina, jossa kymmenen vuoden ajan perheelle tarjottu pitkäjänteinen, suhdeperusteinen avopalvelutuki on maksanut yhteiskunnalle noin 155 000 euroa. Vastaavalla summalla lapsi olisi voitu sijoittaa laitoshoitoon noin 340 vuorokaudeksi. Pitkäkestoinen tuki on mahdollistanut tavallisen arjen, ehkäissyt raskaampien palveluiden tarpeen ja vastannut perheen omiin toiveisiin.

Ammattietiikka ja resurssipaineet ajavat sosiaalityötä ristiriitaan

Keskeinen kysymys on, annetaanko sosiaalityöntekijöille todellinen mahdollisuus toimia ammattietiikkansa mukaisesti. Mitä jos palveluita myönnettäisiin aidosti tarpeen perusteella ja niiden vaikuttavuutta seurattaisiin systemaattisesti? Tällöin päätökset eivät perustuisi pelkästään lyhyen aikavälin kustannuspaineisiin, vaan huomioitaisiin asiakkaan etu, mutta myös kustannusnäkökulma pitkällä aikavälillä. “Mitä kuuluu, lastensuojelun avohuolto?” -selvityksen mukaan jopa 82 prosenttia kyselyyn vastanneista alan ammattilaisista tuntee arvoristiriitaa työssään. Viime vuosina on nähty huolestuttava kehitys, jossa avohuollon työskentelyä päätetään ennen tavoitteiden saavuttamista – ei siksi, että tuki olisi vaikuttamatonta, vaan siksi, että resursseja rajataan tai palveluita siirretään. Samalla unohdetaan, että mitä pidempään perheet odottavat apua, sitä vaikeammiksi tilanteet usein kehittyvät ja sitä enemmän resursseja niiden korjaaminen vaatii.

Läpinäkyvyys on edellytys kestäville säästöille

On myös tärkeää, että sekä julkisten että yksityisten palveluiden kustannuksia ja vaikuttavuutta seurataan ja verrataan läpinäkyvästi. Ilman avointa tietoa on mahdotonta arvioida, missä säästetään ja millä hinnalla. Säästöt eivät ole todellisia säästöjä, jos ne vain siirtävät kustannuksia tulevaisuuteen – Niillä on myös korkea inhimillinen hinta erityisesti silloin, kun ne tehdään haavoittuvassa asemassa olevien lasten kustannuksella.

 

Marjo Kokkonen
Johtava palvelupäällikkö, Neljä Astetta Oy

Oikea-aikaista ja tarvelähtöistä työskentelyä

Henkka oli alle kouluikäinen, kun perhetyö Neljän Asteen kanssa alkoi. Tuohon aikaan arki tuntui jatkuvasti liian raskaalta yksinhuoltajaäidin kantaa yksin. Leena seurusteli miehen kanssa, joka teki kodista turvattoman paikan sekä äidille että lapselle. Jo varhain oli selvää, että Henkka kantoi vastuuta, joka ei kuulu lapselle. Poika kärsi pelkotiloista, jotka liittyivät vahvasti äidin menettämiseen.

– Henkka saattoi lähteä pyörällä etsimään minua, jos en tullut kotiin sovittuun aikaan. Hän pelkäsi, että minulle oli tapahtunut jotain, äiti kertoo.

Äidin toiveen mukaisesti, työskentely tapahtui perheen kotona ja alussa tukea oli paljon – jopa 20–30 tuntia kuukaudessa. Se mahdollisti äidin vuorotyössä käymisen, sillä hän pystyi luottamaan siihen, että lapsella oli turvallinen aikuinen rinnallaan.

Muutos vaatii koko perheen sitoutumisen

Perhetyö ei kuitenkaan tuonut tilanteeseen muutosta, sillä Leenan silloinen puoliso ei ollut halukas sitoutumaan työskentelyyn. Tässä vaiheessa nostettiin esille pojan sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Äidille kerrottiin, että joko mies lähtee tai poika on sijoitettava.

– Ajattelin, että silloin lapselta viedään ainoa aikuinen, joka hänen elämässään on.

Vaikka tilanne ei ollut helppo, valinta oli: Mies sai lähteä. Perheen tilanne olisi tässä kohtaa voinut näyttää ulospäin ratkenneelta, mutta kokemukset olivat jättäneet Henkkaan traumat, jotka vaativat työstöä.

Työskentely sai jatkua akuutin tilanteen yli, kunnes perhetyölle ei koettu enää tarvetta. Tuttu perhetyöntekijä jatkoi kuitenkin Henkan tukihenkilönä, ja tukihenkilötyön todettiinkin olevan Henkan tilanteeseen sopiva tukimuoto. Pojalle tärkeimmäksi muodostui pysyvyys, ja sama tukihenkilö on kulkenut Henkan rinnalla kuuden vuoden ajan. Se on pitkä aika lapsen elämässä.

Suhdeperustaisen tuen merkitys lapselle ja vanhemmalle

Henkka ei luota aikuisiin helposti, eikä hän puhu ihan kenelle tahansa. Ei kaikista asioista edes äidille. Tukihenkilön kanssa suhde on rakentunut omilla ehdoilla: mielekkään tekemisen ja arkisen höpöttelyn kautta. Totuttelu vei Henkan mukaan noin vuoden verran, mutta nyt tukihenkilösuhteessa on tilaa olla hiljaa tai puhua, kun siltä tuntuu.

– Tukihenkilön kanssa on päässyt tekemään asioita, joita ei välttämättä olisi muuten päässyt tekemään ja asioista voi myös olla helpompi puhua tukihenkilölle kuin äidille, Henkka kertoo.

Äidille Neljän Asteen tuki on ollut yhtä lailla merkityksellistä. Vaikeimmissa hetkissä joku kuunteli ja sanoi ääneen sen, mitä hän itse ei vielä pystynyt ajattelemaan: tämän ei tarvitse olla näin. Ja ennen kaikkea Henkan ei tarvitse kestää tätä.

– Jos en olisi saanut tukea silloin kun oli vaikeinta, olisin voinut ajatella, että tämä on vain elämää ja sitä pitää sietää.

Kymmenen vuotta avopalveluiden piirissä – inhimillistä ja taloudellisesti kestävää

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Henkka on 16-vuotias nuori. Suurimmat pelot ovat hellittäneet. Hän ei ole ajautunut päihteisiin tai huonoihin piireihin, vaikka riskit olivat olemassa. Arki on tavallista ja juuri siinä mielessä onnistunutta. Kaikki ei ole täydellistä, eikä tarvitsekaan olla.

Tarinan rinnalla kulkee myös toinen näkökulma: se, mitä pitkäjänteinen tuki merkitsee yhteiskunnalle. Kymmenen vuoden aikana Neljän Asteen avopalvelut Leenalle ja Henkalle ovat maksaneet yhteiskunnalle noin 155 000 euroa. Samalla summalla Henkka olisi voitu sijoittaa laitokseen noin vuodeksi. Ratkaisu oli paitsi inhimillisesti ja taloudellisesti kestävä myös se, mitä perhe itse toivoi.

– En ole koskaan hävennyt sitä, että olemme saaneet tukea. Päinvastoin. Suurin harmi olisi ollut, jos emme olisi ottaneet sitä vastaan.

 

Henkan ja Leenan nimet on muutettu asiakkaiden yksityisyyden suojelemiseksi.

Pallo-kodeilla puhutaan usein isosisaruudesta. Se ei aina tarkoita biologista sisaruutta, vaan jotain, mikä syntyy arjessa, yhdessä elämisessä ja jaetuissa kokemuksissa. Lastensuojelun sijaishuollossa yhteisöllisyys on keskeinen osa lapsen arkea ja kuntoutumista.

Kun uusi lapsi saapuu Pallo-kodille, kaikki on uutta. Tilat, ihmiset, säännöt ja rytmi voivat tuntua vierailta. Tässä hetkessä yhteisön merkitys korostuu – ja erityisesti niiden lasten rooli, jotka ovat jo olleet talossa pidempään. Pidemmän aikaa yksikössä asuneet lapset toimivat uusille tulijoille arjen oppaina ja mallintajina. He tukevat sopeutumista uuteen ympäristöön ja auttavat hahmottamaan Pallo-kotien käytäntöjä, sääntöjä ja odotuksia. Pallo-kodeilla aikuiset puhuvat lapsille ”isosisaruudesta”, mutta lapset kasvavat siihen itse kuin huomaamattaan.

Isosisaruus syntyy arjessa

”Isosisarukset” näyttävät, miten arki rakentuu; miten sääntöjä noudatetaan, miten vapauksia voi saada lisää ja miten aikuisten kanssa kannattaa neuvotella. Samalla uusi lapsi saa kokemuksen siitä, ettei ole tilanteessaan yksin. Lapset saattavat sanoa toisilleen: “Täällä kannattaa tehdä näin” – ei käskien, vaan kokemuksesta jakaen. Usein juuri tämä on se ääni, joka kuuluu parhaiten.

Aikuiset ohjaavat, tukevat ja asettavat rajat, mutta vertaissuhteissa toiselta lapselta saatu neuvo voi tuntua helpommalta ottaa vastaan. Se ei tule ylhäältäpäin, vaan viereltä. Vertaissuhteet eivät korvaa ammatillista kasvatusta, mutta ne täydentävät sitä merkittävällä tavalla. Aikuisen tehtävänä on tunnistaa vertaissuhteiden vaikutus, tukea myönteisiä suhteita ja puuttua tarvittaessa haitallisiin ilmiöihin. Samalla aikuisen tehtävänä on säilyttää ohjaava ja turvallisuutta luova roolinsa.

Tavallista arkea, merkityksellisiä hetkiä

Isosisaruus ei kuitenkaan ole vain ohjaamista. Se on myös yhdessä olemista; pelihetkiä, naurua, yhteisiä bussimatkoja kouluun, aamiaisen valmistamista toiselle tai pieniä arjen kohtaamisia. Samalla, kun uusi lapsi oppii yhteisön tapoja, myös “isosisarus” kasvaa. Hän harjoittelee vastuuta, empatiaa ja toisen huomioimista. Hän huomaa, että omalla toiminnalla voi olla merkitystä toiselle. Näin vertaissuhteet toimivat osana kuntouttavaa kasvatusta.

Vertaissuhteet ovat tärkeä osa lapsen hyvinvointia. Niissä opetellaan vuorovaikutusta, rakennetaan käsitystä itsestä ja opitaan yhdessä muiden kanssa. Syntyvät ystävyyssuhteet tuovat arkeen turvaa ja lisäävät tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Isosisaruus ei ole erillinen menetelmä, vaan luonnollinen osa toimivaa yhteisöä. Pallo-kotien yhteisöissä jokainen löytää ajan kanssa oman paikkansa ryhmässä. Säännöt ovat yksilöllisiä, ja arki rakentuu neuvottelulle, ohjaukselle ja ymmärrykselle. Kaiken ytimessä on aina tavallinen arki; yhdessä syödyt ateriat, yhteiset tekemiset ja ne hetket, jolloin joku kysyy: “Tuutsie mukaan?”

Ehkä juuri niissä hetkissä syntyy isosisaruus, joka ei vaadi sukulaisuutta – vain ihmisen toiselle.

Hyvää sisarusten päivää kaikille sisaruksille yli sukulaisuussuhteiden.

 

Essi Hannola
Vastaava kasvattaja
Ryhmäkoti Muutos, Pallo-kodit

Sosiaalityön päivänä tuntuu tärkeältä pysähtyä tarkastelemaan sitä vastuullista ja monisyistä työtä, jota lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yksi erityisen vaativa ja samalla vaikuttava työalue on perhehoito ja siinä lapsen edun arviointi.

Perhehoito merkitsee lapselle mahdollisuutta mm. rakentaa turvallisia ihmissuhteita, korjaavia kokemuksia ja pysyvyyttä elämäänsä. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että nämä edellytykset toteutuvat.

Perhehoidon erityisyys

Perhehoito eroaa muista sijaishuollon muodoista monella tavalla – rakentuen perheen arkeen, tavallisiin kohtaamisiin ja pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin. Perhehoidon onnistuminen ei perustu yksittäisiin toimenpiteisiin, vaan vuorovaikutukseen, sitoutumiseen, luottamukseen ja yhteiseen arkeen.

Tutkimusten mukaan sijaisperheessä muodostuvat pysyvät ihmissuhteet ovat keskeinen tekijä sijoitettujen lasten hyvinvoinnissa ja kehityksessä. Perhehoidon sosiaalityössä lapsen edun arviointi edellyttää ymmärrystä kiintymyssuhteista, traumoista sekä siitä, miten arjen hoiva ja jatkuvat ihmissuhteet tukevat lapsen kuntoutumista.

Lapsen oikeus kiinnittyä ja kiintyä

Lapsella on oikeus muodostaa merkityksellisiä ja turvallisia kiintymyssuhteita. Perhehoidossa tämä tarkoittaa usein mahdollisuutta kiinnittyä sijaisperheeseen – tulla nähdyksi perheen jäsenenä, ei vain sijoitettuna lapsena. Luonnollisesti tärkeää on myös tukea lapsen oikeutta muihin läheissuhteisiin sijoituksen aikana – vanhempiin ja sukulaisiin.

Tutkimusten mukaan turvallisen kiintymyssuhteen rakentuminen sijaisvanhemman ja lapsen välille tukee lapsen emotionaalista säätelyä, sosiaalista toimintakykyä ja psyykkistä hyvinvointia. Kiintymyssuhteiden merkityksen ymmärtäminen on keskeinen osa perhehoidon sosiaalityön osaamista. Perhehoitajalla on oikeus tukeen tässäkin haastavassa asiassa – aina kiintymyssuhteen rakentuminen ei ole helppoa, vaan se vaatii tukea, reflektointia, taitojen harjoittelua, ymmärrystä sijoitetun lapsen tarpeista ja traumainformoitua lähestymistapaa. Kiintymyssuhteen rakentumista auttaa myös perhehoitajan myönteinen suhtautuminen lapsen verkostoon.

Lapsen edun arviointi voi toisinaan asettaa sosiaalityöntekijän vaikeiden ja ristiriitaistenkin kysymysten eteen. Päätöksiä tehdessä tarkastellaan, miten ratkaisut vaikuttavat lapsen turvallisuuden tunteeseen, pysyvyyteen ja ihmissuhteiden jatkuvuuteen. Meille PKS:llä kaiken yhteistyön lähtökohtana on avoimuus ja mielellämme olemme mukana keskustelemassa näistä teemoista niin perhehoitajien kuin sosiaalityöntekijöidenkin kanssa.

Kuntoutuminen tapahtuu suhteissa

Monen sijoitetun lapsen taustalla on kokemuksia, jotka ovat horjuttaneet luottamusta aikuisiin ja turvallisiin ihmissuhteisiin. Perhehoidossa lapsen kuntoutuminen tapahtuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa – arjen tilanteissa, yhteisissä hetkissä ja toistuvissa hoivan kokemuksissa. Sensitiivinen ja johdonmukainen hoiva tukee traumataustaisten lasten toipumista ja vahvistaa heidän kykyään rakentaa luottamuksellisia suhteita

PKS:n tukityön rooli on tunnistaa, tukea ja vahvistaa tätä osaamista sekä varmistaa yhdessä muun verkoston kanssa, että perhehoitajalla on riittävä tuki tehtävässään. Tähän yhteistyöhön tarvitsemme myös lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää jakamaan ymmärrystä lapsen edusta moninaisimmissakin perhehoitoarjen tilanteissa.

Kiintymyssuhteilla on keskeinen merkitys myös sijoitusten pysyvyyden näkökulmasta. Tutkimusten mukaan sijoituksen katkeamisen riskiä lisäävät muun muassa puutteellinen tuki sijaisperheelle, lapsen trauma- ja käyttäytymisoireiden riittämätön ymmärtäminen sekä yhteistyön haasteet eri toimijoiden välillä. Vastaavasti sijoituksen pysyvyyttä vahvistavat sijaisvanhempien saama ammatillinen tuki sekä lapsen ja perhehoitajan välisen suhteen vahvistaminen.

Yhteistyön rakentuminen

Perhehoidon onnistuminen rakentuu yhteistyölle. Sosiaalityöntekijä toimii PKS:n tukityöntekijän ohella sillanrakentajana lapsen ja hänen perheensä, sijaisperheen sekä muiden verkostojen välillä. Tämä edellyttää vahvaa ammatillista osaamista, dialogisuutta sekä kykyä tarkastella lapsen etua kokonaisvaltaisesti ja pitkällä aikavälillä. On aina hienoa olla mukana verkostoissa, joissa lapsen edun pohtiminen on yhteinen asia, uskalletaan heittäytyä ei-tietämisen -positioon ja täydentää toinen toistemme ajatuksia – lapsi keskiössä. Kiitos siitä verkostoillemme!

Näiden ajatusten myötä aurinkoista sosiaalityön päivää kaikille!

 

Birkitta Ala-aho
YTM, PRIDE -valmentaja
Perhehoitokumppanit Suomessa (PKS)
Aluepäällikkö, pohjoinen

 

(Lähteinä käytetty: Schofield & Beek 2019, Dozier ym. 2014, Oosterman ym. 2007)

Perheitä ei löydy, eivätkä lapset ole perhehoitokuntoisia. Harva kiistää, etteikö perhehoidon pitäisi olla ensisijainen sijaishuollon muoto. Silti kaksi yleisintä perustelua perhehoidon osuuden kasvun puuttumiselle ovat, että lapset eivät ole perhehoitokuntoisia ja että sopivia perheitä ei ole riittävästi.

Perheitä löytyy ja lapsien perhesijoitus onnistuu muissakin maissa, joten tämä varmasti onnistuu meilläkin. Keinot on vain löydettävä. Meidän tulisikin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin perhehoidon osuutta kasvatettaessa:

1. Perhehoitajien valmiudet keskiöön ulkoisten tekijöiden sijaan

Perinteinen suomalainen ydinperhe menettää valta-asemaansa yhteiskunnassa. Perhettä, jossa on sekä isän ja äidin malli toivotaan kuitenkin usein perhehoitajaksi. Lapsi tarvitsee rinnalleen yhden pysyvän aikuisen, joka välittää hänestä, suojelee ja pitää huolta. Perhehoitoperheiden heterogeenisyyttä onkin lisättävä kasvun mahdollistamiseksi. Tarvitsemme perhehoitajaksi läheisverkoston perheitä, yhden vanhemman perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä ja perheitä, jotka tarvitsevat vahvaa tukea onnistuakseen perhehoitajana. Tärkeintä ei ole se, ketä perheeseen kuuluu, vaan se vastaako se lapsen tarpeita.

Perhehoito on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Kaikki esteet, jotka on mahdollista purkaa perhehoitajaksi ryhtymisen tieltä, on purettava. Parannukset työttömyysturvaan ja toimeksiantosopimuksen irtisanomisaikaan, mahdollisuus vanhempain-/työvapaaseen, silloin kun perhehoitajan on jäätävä kotiin ja työn/opiskelun sekä perhehoitajuuden yhdistäminen on mahdollistettava. Lisäksi valmennusta tulisi olla tarjolla eri kulttuuritaustaisille perheille eri kielillä.

2. Tyytyväinen ja pystyvä perhehoitaja sitoutuu ja jaksaa

Perhehoidon osuuden kasvattaminen ei tapahdu ilman muutoksia. Lasten ja nuorten sijoittaminen perhehoitoon erilaisista tilanteista ja sen varmistaminen, että perhehoidossa pystytään vastaamaan lapsen tarpeisiin turvallisesti sekä lapsen edun mukaisesti, vaatii ohjausta ja tukea sekä perhehoitajalle että lapselle. Perhehoitajien jaksamiseen ja pysyvyyteen on kiinnitettävä huomiota.

Perhehoitajien pysyvyyteen, tyytyväisyyteen ja haluun jatkaa perhehoitajana vaikuttavat tutkimusten mukaan esimerkiksi:

• Ne perhehoitajat, jotka kokivat itsensä päteväksi huolehtimaan sijoitetuista lapsista, voivat paremmin.
• Positiivinen ja läheinen suhde sijoitettuun lapseen paransi perhehoitajien hyvinvointia.
• Kokemus siitä, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen oli oikea päätös, vaikutti tyytyväisyyteen.
• Tieto siitä, että perhehoitajan työtä arvostettiin muiden ammattilaisten taholta ja kokemus siitä, että heidän mielipidettään kuultiin lisäsi tyytyväisyyttä samoin kuin se, että tukea ja ohjausta oli perhehoitajan saatavilla.

Perhehoitajien määrän kasvattaminen ei onnistu ilman kunnollista tukea, ohjausta ja koulutusta. Vaikka moni perhehoitaja on tyytyväinen tehtäväänsä, monilla on vaikeuksia, jotka voivat johtaa tehtävässä lopettamiseen, ellei riittävää tukea ja ohjausta ole oikea-aikaisesti saatavilla.

3. Unohdetaan ”perhehoitokuntoinen” lapsi -termi

Näkökulman vaihdos perhehoitokuntoisesta lapsesta siihen, miten me mahdollistamme perhehoidon onnistumisen lapsille ja nuorille auttaa meitä mitoittamaan tukea perhehoitajille ja lapsille oikein. Lapsen lähtötilanne ei monestikaan vastaa sitä, mikä tilanne tulee olemaan perheessä, kun perhettä ja lasta tuetaan ja kuntoutuminen mahdollistetaan. Meidän tehtävämme ammattilaisina on saada sijoitus onnistumaan ja lapsen oireilu rauhoittumaan.

Päätös sijaishuoltopaikasta on oleellinen osa huostaanottoprosessia sekä merkittävä päätös lapsen elämässä ja lastensuojelua toteutettaessa. Sijoituksen onnistumisen kannalta merkityksellistä on lapsen haasteisiin ja oireiluun vastaaminen tuella, ohjauksella ja soveltuvilla palveluilla (esim. mielenterveyspalvelut, vammaispalvelut, koulun tuki). Suhteilla lapsen omaan perheeseen on myös iso merkitys. Vahvasti tuetussa perhehoidossa on mahdollista työskennellä myös sellaisten vanhempien kanssa, joiden kanssa yhteistyö on haastavaa ja joiden taholta voi kohdistua perhehoitajaan syytöksiä tai jopa uhkaa. Ammattilaisten tuella lapsen yhteydenpito omiin läheisiin voidaan varmistaa ja kahden perheen välisiä suhteita voidaan tarvittaessa puskuroida sekä myös työstää ja tukea. Suhteiden tukeminen lapsen omaan perheeseen edistää lapsen identiteetin rakentumista ja emotionaalista hyvinvointia.

4. Perhehoidon monimuotoistuminen

Pelkästään perinteisellä perhehoidolla, jossa perhehoitajat valmennetaan ja sen jälkeen annetaan satunnaista tukea, ei perhehoidon osuutta saada kasvuun. Kaikki perheet eivät tarvitse vahvaa tukea, eikä kaikkien lasten sijoitus sitä edellytä, mutta jos sijaishuolto halutaan kääntää perhehoitopainotteiseksi niin se edellyttää sellaistenkin lasten (etenkin 12—17-vuotiaiden) sijoitusta perhehoitoon, jotka ennen on sijoitettu laitoshoitoon. Muutos täytyy tehdä kestävästi, joten perhehoidon tukea ja ohjausta sekä moninaisuutta tulee kehittää.

Vahvasti tuetusta perhehoidosta on esimerkiksi Perhehoitokumppaneilla jo lähes 20 vuoden kokemus. Me tiedämme kokemuksen valossa, että haastavastikin oireilevia lapsia ja nuoria on mahdollista hoitaa perhehoidossa. Tämä ei vaadi välttämättä ammatillisia perheitä, vaan tavallisia perheitä, jotka kiinnittyvät lapseen, ovat sitoutuneita tehtävään, pystyvät reflektoimaan omaa toimintaansa sekä ottamaan ohjausta ja tukea vastaan. Vahvasti tuetussa perhehoidossa ammattilainen kulkee lapsen ja perheen rinnalla ja ongelmatilanteisiin ja haasteisiin reagoidaan tarvittaessa heti – 24/7 ja 365 päivänä vuodessa.

Toimeksiantosuhteisen perhehoidon vaikuttavuus ja voima perustuu siihen, että keskiössä on tavallinen perhe, joten sitä ei saisi kehittämisessä unohtaa. Perhehoitopalveluiden tuottajia voi ja pitääkin säädellä, mutta ei tavallisia perheitä.

5. Kasvu tapahtuu yhdessä

Perhehoidon kasvattaminen onnistuu yhteistyössä. Palveluntuottajat voivat omalla osaamisellaan täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa ja luoda ratkaisuja haastavampien lapsien sijoittamiseksi. Erilaisten perheiden houkutteleminen perhehoitajaksi edellyttää myös erilaisia toimijoita.

Yhteisistä kriteereistä ja toimintaperiaatteista olisi kuitenkin hyvä sopia yhdessä: millainen valmennusprosessi on hyväksyttävä, millaista osaamista vaaditaan perhehoidon palveluntuottajalta, millaisin kriteerein perhehoitajaksi hyväksytään ja mitkä kohdat edellyttävät tiivistä yhteistyötä.

Vanha perhehoidon toimijoiden ”herrasmiessopimus” olisi myös hyvä elvyttää (ja samalla nimetä uudelleen!). Samojen perhehoitajien houkuttelu ei kasvata perhehoitoa eikä kukaan toimijoista halua sellaista villin lännen meininkiä, joissa perheitä houkutellaan toisilta. Perhehoitajilla on lupa valita kenen kanssa he tekevät yhteistyötä silloin, kun ryhtyvät perhehoitajaksi, mutta jo toimivan perheen kanssa yhteistyön aloittaminen uuden sijoituksen mahdollistamiseksi tulisi tehdä hyvässä yhteistyössä. Yhteistyön puute mahdollistaa sen, että oleelliset tiedot perheestä voivat jäädä siirtymättä sekä sen, että jos perhe ei saa lisää sijoituksia yhdeltä taholta, he voivat saada sen toiselta toimijalta sellaisessakin tapauksessa, jossa uutta sijoitusta ei ole arvioitu mahdolliseksi hyvästä syystä.

Avainasemassa on painopisteen siirtäminen

Tässä viisi ehdotusta perhehoidon kasvattamiseen. Perhehoidon kasvattaminen on mahdollista ja tehtävissä, mutta kasvattaminen tulee tehdä kestävästi. Perhehoidon kasvattaminen kestävästi ei vaadi lisärahoitusta, vaan raha on meillä jo sijaishuollon systeemissä – laitoshoidossa. Kaikkia lapsia ei voi koskaan sijoittaa perhehoitoon, laitoshoitoa siis tarvitaan yhä, mutta painopisteen siirtäminen sijaishuollosta avohuoltoon ja laitoshoidosta perhehoitoon säästää merkittävästi rahaa, jolla rakennemuutos on mahdollista rahoittaa ja rahaa jää vielä reilusti säästöönkin.

Tutustu helmikuussa 2026 julkaistuun Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitykseen.

 

Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä

Perhehoidon toimijoiden mukaan toimeksiantosuhteista perhehoitoa lisäämällä voidaan saavuttaa lapsilähtöinen ratkaisu lastensuojelun kasvaviin kustannuksiin. Näkemyksen tueksi julkaistiin tiistaina 10.2. taloustieteilijä, VTT Pasi Holmin toteuttama Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitys. Selvityksessä havaittiin, että perhehoidon osuuden kasvu 10 prosenttiyksiköllä vähentäisi laskennallisesti kustannuksia noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. 

Juuri julkaistussa selvityksessä tarkasteltiin laitos- ja perhehoitoon sijoitettujen lasten määriä 2020-luvulla sekä sijoituksesta koituvia kustannuksia. Laskelman ovat tilanneet Avosylin-yhtymä, Perhehoitoliitto Ry, Pesäpuu Ry, SOS-Lapsikylä Ry, Hoivatie Oy ja Ava perhepalvelut Oy.

Selvitys osoittaa, että perhehoidon osuutta kasvattamalla voidaan vähentää lastensuojelun viimesijaisen sekä kalleimman palvelun eli sijaishuollon kustannuksia merkittävästi. Tuloksista selviää, että toimeksiantosuhteinen perhehoito on vahvasti tuettunakin yli puolet edullisempaa kuin laitoshoito. 

Säästöpotentiaali on valtava. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa toimeksiantosuhteisen perhehoidon osuus on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Perhehoidon osuuden kasvu nykyisestä 41 prosentista 60 prosenttiin ja samalla laitoshoidon väheneminen 33 prosenttiin, vähentäisi lastensuojelun kustannuksia 168 miljoonaa euroa vuodessa. Perhehoidon osuuden kasvu nykyisestä 41 prosentista 80 prosenttiin ja laitoshoidon väheneminen 14 prosenttiin, vähentäisi kustannuksia 282 miljoonaa euroa vuodessa siitäkin huolimatta, että perhehoidon osuuden kasvaessa myös vahvaa tukea tarvitsevien lasten ja nuorten osuus perhehoidossa kasvaisi (säästöt laskettiin vuoden 2024 kustannustasolla). 

Selvityksen tulokset ovat merkittäviä, sillä vuodesta 2015 vuoteen 2024 lasten laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat nousseet 75 prosenttia. Vuonna 2024 lasten laitos- ja perhehoidon kustannukset olivat jo 1,2 miljardia euroa.  

Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitys julkaistiin 10.2. eduskunnan Pikkuparlamentissa. Tilaisuuden avasi kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho.  

”Perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto lastensuojelulaissa, mutta laki ei ole riittänyt turvaamaan perhehoidon ensisijaisuutta lasta tai nuorta sijoitettaessa. Perhehoidon hyödyistä lapselle ja nuorelle suhteessa laitoshoitoon löytyy myös paljon tutkimusnäyttöä. Perhehoidossa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia inhimillisen näkökulman lisäksi myös taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna niin kuin juuri julkaistu selvitys hyvin osoittaa”, toteaa Avosylin-yhtymän toimitusjohtaja Tiia Perämaa ja jatkaa: 

”Meidän tulisi laatia kansallinen strategia perhehoidon osuuden kasvattamiseksi ja asettaa yhteinen prosenttitavoite perhehoidon kasvulle. Laadukasta laitoshoitoa tarvitaan edelleen etenkin vaikeimmin oirehtiville nuorisoikäisille, mutta suurin osa lapsista ja nuorista on hoidettavissa perhehoidossa. Perhehoitaja tarvitsee kuitenkin tärkeään tehtäväänsä hyvän valmennuksen ja vahvaa tukea sekä ohjausta, jolla ratkaistaan arjen haastetilanteita, tuetaan yhteistyötä lapsen oman verkoston kanssa sekä varmistetaan lapsen etu ja sijoituksen turvallisuus.” 

Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitys on julkaistu 10.2.2026. Tutustu selvitykseen tästä.

Perhehoitoliitto Ry järjestää selvityksestä kaikille avoimen webinaarin Säästöjä sadoissa miljoonissa! Miten perhehoidon kasvu vaikuttaa lastensuojelun kustannuksiin 4.3. klo 11–12. 

Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitys osoittaa, että perhehoitoa lisäämällä voidaan alentaa lastensuojelun kustannuksia.

Perhehoidon toimijoiden mukaan perhehoitoa lisäämällä voidaan saavuttaa lapsilähtöinen ratkaisu lastensuojelun kasvaviin kustannuksiin. Näkemyksen tueksi julkaistiin tiistaina 10.2. taloustieteilijä, VTT Pasi Holmin toteuttama Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitys. Selvityksessä havaittiin, että perhehoidon osuuden kasvu 10 prosenttiyksiköllä vähentäisi laskennallisesti kustannuksia noin 100 miljoonaa euroa. 

Selvityksessä tarkasteltiin laitos- ja perhehoitoon sijoitettujen lasten määriä 2020-luvulla sekä sijoituksesta koituvia kustannuksia. Laskelman ovat tilanneet Avosylin-yhtymä, Perhehoitoliitto Ry, Pesäpuu Ry, SOS-Lapsikylä Ry, Hoivatie Oy ja Ava perhepalvelut Oy. 

Lue koko selvitys tästä.

Tänään 5.1.2026 juhlistamme merkittävää virstanpylvästä, kun Neljä Astetta Oy:n perustamisesta tulee päivälleen 20 vuotta.

Näiden kahden vuosikymmenen ajan olemme saaneet kulkea lasten ja perheiden rinnalla, tarjoten laadukkaita, asiakaslähtöisiä ja vaikuttavia palveluita valtakunnallisesti. Olemme rakentaneet suomalaisen sosiaali- ja lastensuojelun avohuollon kentälle oman, tunnistettavan jälkemme: tavan kohdata, tavan tehdä ja tavan välittää.

Se itu mikä lähti kahden ystävän halusta tarjota uudenlaisia palveluita nuorille, on kasvanut  valtakunnalliseksi yritykseksi, joka on tähän päivään mennessä palvellut jo lähes 17 000 asiakasta kehittyen samalla osaavaksi lastensuojelun ohjaus- ja kriisityön asiantuntijaksi. Matka ei ole ollut tasainen, vaan siihen on sisältynyt monenlaista ylämaata ja alamaata. Välillä on kiivetty hiki otsassa ja välillä nautittu vauhdin hurmasta sekä lempeistä myötätuulista. Kaikkia vaiheita on kuitenkin tarvittu, jotta olemme kehittyneet sellaiseksi kuin me olemme tänään.

Kohtaamme jokaisen aidosti kunnioittaen

Alusta saakka meitä on ohjannut yksi selkeä periaate: halu ja rohkeus kehittää tarvelähtöisiä lastensuojelun avopalveluita tinkimättä asiakkaan aidosta kohtaamisesta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman sitoutunutta ja sisukasta henkilöstöämme, jotka ovat tehneet arjessa sen, mikä on tärkeintä; kohdanneet perheet ja lapset ainutlaatuisina yksilöinä, kunnioittaen heidän tarpeitaan ja tarinaansa tilanteesta riippumatta.

Yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa on vuosien varrella syventynyt pitkäaikaisiksi kumppanuuksiksi. Näiden suhteiden kautta olemme voineet tukea sosiaalityöntekijöitä heidän keskeisessä työssään ja mahdollistaa lapsille ja perheille oikea-aikaista, turvallista ja vaikuttavaa tukea.

Samalla olemme vahvistaneet yhteistyötä muiden toimijoiden ja oppilaitosten kanssa. Moniammatillinen kumppanuus sekä opiskelijoiden ohjaaminen ovat olleet merkittävä osa matkaamme, ne ovat olleet tapa edistää alan osaamista ja rakentaa tulevaisuutta.

Juhlavuoden aikana muistelemme menneitä, mutta kerromme myös tulevasta

Vuonna 2026 haluamme nostaa esiin kaikkea sitä, mitä olemme näiden 20 vuoden aikana tehneet, rakentaneet ja oppineet. Kutsumme jokaisen teistä mukaan seuraamaan juhlavuoden sisältöjä ja tarinoita, jotka kertovat paitsi menneestä myös siitä, mihin olemme matkalla.

Lämpimät kiitokset kaikille työntekijöille, kumppaneille, asiakkaille ja perheille, jotka ovat olleet osa tätä matkaa. Me emme olisi tässä ilman teitä.

 

Toni Sipiläinen
Avopalveluiden johtaja
Neljä Astetta Oy, Avosylin-yhtymä

Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja
Avosylin-yhtymä