Anna Hellstén on yhteisöpedagogi ja teatteri-ilmaisun ohjaaja sekä Neljän Asteen perhetyöntekijä. Hellstén keräsi työparinsa, teatteri-ilmaisun ohjaaja sekä psykologi, Veera Alaverrosen kanssa joukon 17-23-vuotiaita tyttöjä, jotka ovat pitkän lastensuojeluasiakkuuden jälkimainingeissa tai sijoitettuina. – Olemme molemmat työskennelleet sekä lastensuojelun että taiteen kentällä aiemmin yhdessä ja erikseen. Taustojemme takia uskalsimme lähteä kehittämään kyseistä työskentelymuotoa. – Tytöille on tärkeää rakentaa omaa identiteettiään matkalla kohti omaa, aikuista elämäänsä.
Hahmon rakentaminen
Taiteellista toteutusta edelsi lastensuojelutaustaisille nuorille suunnattu ryhmäprosessi, Teatteri-MES®, joka toteutettiin yhteistyössä Kulttuurivaltakunta osk:n* sekä Neljä Astetta Oy:n kanssa. – Tapasimme ryhmän kanssa kymmenen kertaa ja käytimme apuna kirjallisia MES®-karttoja. Mukailimme työskentelyssä Neljä Astetta Oy:n kehittämää MES®-menetelmää, johon olimme valikoineet etukäteen Jukka Sihlmanin kanssa tähän prosessiin mielestämme osuvimmat tunnekartat. Itkimme ja nauroimme yhdessä nuorten kanssa ja pidimme välillä esimerkiksi levyraatia. Ilo ja toiminta olivat koko ajan läsnä, ja kaikkien oli helppo osallistua toimintaan. Käytimme teatteri-ilmaisua, koska teatterin ja MES®-ohjelman maailmoissa on yllättävän paljon samaa. Yhteisöllisyys, tarinan kertominen, absoluuttinen luottamus, perusturvallisuus, yhteiset säännöt, luettelee Hellstén. – Istuimme tapaamisten alussa ja lopussa piirissä ja puhuimme paljon. Pohdimme selviytymiskeinoja ja teimme kaiken konkreettiseksi teatteri-ilmaisun keinoin. Kehitimme hahmot nimineen sekä taustatarinoineen ja kävelimme tilassa kuvitellen, että liikumme kyseisenä hahmona. Se ei ollut vielä näyttelemistä, vaan asioiden syventämistä teatterin keinoin.
Tyttöjen kirjoituksia
Teatterin tekeminen kiinnosti tyttöjä. – Osa heistä oli tehnyt jotain teatterissa ja loput haaveilleet tekevänsä. Soveltava taide on parhaimmillaan, kun siitä syntyy päämäärä ja sinne johtava polku. Kysyimme tytöiltä, haluavatko he osallistua näytösten tekemiseen Teatteri Mundon esityksissä. Kaksi tytöistä halusi näytellä lavalla ja kaikki muut osallistuivat muuten, esimerkiksi ääni- ja projisointinäyttelijöinä sekä valokuvaajina. Meidän lisäksemme taiteen ammattilaiset ja Turun taideakatemian esittävän taiteen koulutusohjelman opiskelijat kertoivat tytöille teatterista ja tukivat koko matkan ajan tyttöjä kaikin keinoin.
Tästä on hyvä jatkaa
Lopputulos oli valtava menestys! – Esitys toteutettiin Teatteri Mundossa, joka on Kulttuurivaltakunta osk:n ylläpitämä soveltavaan teatteriin keskittynyt ammattilaisteatteri Turussa. Teimme kahdeksan esitystä ja jokainen myytiin loppuun. Saimme Turun Sanomissa hyvän kritiikin, ja tytöt näkivät koko tuotannon alusta loppuun. Koko matka toimi kollektiivisena puhdistautumisriittinä. Jokainen tytöistä pystyi tunnistamaan lavalta itsensä, vaikka hahmot oli etäännytetty teatterin keinoin. Näin he pystyivät tarkastelemaan riittävän etäältä itseään. Eräs tyttö kertoi, että ymmärsi prosessin myötä, miksi on huostaanotettu. Tämä oli tavoitteemme. Kun asioita myllää itsensä kanssa, huomaa yhtäkkiä olevansa vastausten äärellä. Jatkoa on varmasti luvassa…
*Kulttuurivaltakunta osk on Teatteri Mundon tiloissa toimiva eri taiteenalojen ammattilaisista koostuva työosuuskunta, jonka toiminta-ajatuksena on laajasti hyvinvoinnin luominen taiteen ja kulttuurin keinoin. Osuuskunnan toiminta on painottunut soveltavaan taiteeseen, teatteriin ja draamaan.
Turvattomuus on läsnä arjessamme.
Toki on ja on ollut toisenlaistakin turvattomuutta, niin meillä kuin maailmallakin. Puhun nyt niistä yhteiskunnan ääri-ilmiöistä, jotka koskettavat liian isoa osaa lapsiamme. Seksuaalirikoksista, alaikäisten kaltoinkohtelusta, itsemurhista, köyhyydestä, työttömyydestä, päihde- ja mielenterveysongelmista. Kun lapsi tulee perhehoitoon sijaishuoltoon, on hänen turvallisuudentunteensa järkkynyt. Tarina taustalla on yksilöllinen, lapsen oma tarina. Sinun tarinaasi sen yhdistää turvattomuus, epävarmuus ja pelko. Musta selittämätön tunne, jota on vaikea nimetä: siinä on ehkä myös vihaa, epäoikeudenmukaisuutta, outoa ahdistavan puristavaa tunnetta. Perhehoitaja on mahdottoman äärellä. Melkein. Myös me työntekijöinä voimme kokea olevamme riittämättömyyden ja mahdottoman äärellä. Melkein.
Ennakkovalmennus ja valmistautuminen sijaisvanhemmuuteen ovat tähdänneet tähän hetkeen sekä turvallisen perhehoidon mahdollistamiseen tulevalle lapselle. Turvallisuus on varmistettu laatimalla yhteiset Turvallisen perhehoidon ohjesäännöt sekä tarkistamalla kodin fyysiset olosuhteet ja hoitajiksi valmentautuneiden soveltuvuus tehtävään. PKS:n sosiaalityöntekijä ja perhehoidon ohjaaja muotoutuvat rinnallakulkijoiksi, terapeuttimme on käytettävissä, mutta myös vertaistuelliset ryhmät ja tapahtumat tukevat osaltaan perhehoitajaa tehtävässään – melkein mahdottoman äärellä.
Olin vasta mukana perhehoitajillemme ja työntekijöillemme järjestetyssä Kiintymyssuhdekoulutuksessa. Kun lapsen kiintymyssuhde on häiriintynyt, ollaan suuren haasteen edessä. Korjaavat kokemukset ovat kuitenkin uusi mahdollisuus, niihin me pystymme. Niiden lapselle antamiseen perhehoitajalla on mahdollisuus. Liikutuin jälleen kerran siitä, kuinka lyhyessä ajassa muutos on mahdollinen! Ja yhtä aikaa; kuinka paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja työtä se vaatikaan.
Turvallisuus rakentuu luottamuksesta. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikuiselta päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, läsnä olemista, kuuntelemista, asioiden auki puhumista ja taas kuuntelemista. Hyväksymistä, rakastumista, jaksamista. Ja kun kiintymyssuhde alkaa rakentua, on mahdollista, että lapsi repii itsensä siitä irti; riuhtoo ja ottaa etäisyyttä – väkisinkin. Koska hyvä ja turvallinen on jotain, jota lapsi ei koe ansaitsevansa. Mutta kun vastarinta taipuu, ollaan upean äärellä. Kun molemmat ovat jaksaneet, kun turvallisuus perhehoidossa on saavuttanut myös perhehoitajan. Kun hän on voinut luottaa ja jakaa tunteitaan. Ja me ympärillä olleet olemme jaksaneet kaiken sen, mitä se vaatii. Melkein mahdottoman.
Vahvasti tuetulla, turvallisella perhehoidolla luomme mahdollisuuden myönteisiin ja kestäviin muutoksiin lapsen ja perheen elämässä.
Sari Leskinen
Perhehoitopalveluiden johtaja
Pohjois-Suomi
Kertoisitko itsestäsi ja ammatillisesta taustastasi
Toimin Key Assets konsernin toimitusjohtajana, johon PKS ja Neljä Astetta kuuluvat. Ammatilliset juureni ovat sosiaalityössä. Pätevöidyin sosiaalityöntekijäksi vuonna 1995 ja olen työskennellyt lastensuojelussa sekä sijaishuollossa siitä saakka. Olen ollut Key Assetsin toiminnassa mukana alusta asti.
Key Assets – mikä ja miksi?
Key Assets on sosiaalialan yritys, jossa arvot sekä tarkoitus ohjaavat toimintaa. Tarjoamme lapsi-, perhe- ja yhteisöpalveluita kunnallisille yhteistyökumppaneillemme. Toimimme 9 maassa tarjoten jälkihuoltoa, perhetyötä, laitoshoitoa, adoptioita, vammaisten tukipalveluita sekä lakisääteisiä lastensuojelupalveluita. Teemme myös vahvaa yhteistyötä kansainvälisen Martin James Foundation -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa tarjoten tukea Intiassa, Indonesiassa, Afrikassa ja Jordaniassa perhehoidon kehittämiseen. Tavoitteenamme on saavuttaa myönteisiä ja kestäviä tuloksia lapsille, perheille ja yhteisöille.
Miksi Suomi?
Tammikuussa 2017 osallistuimme kansainväliseen sijaishuollon konferenssiin Hamiltonissa, Uudessa-Seelannissa. Konferenssissa keskityimme perhehoitajien ja sijaishuollon ammattilaisten kanssa siihen, miten voisimme tarjota parasta tukea perhehoitajillemme sekä sijoitetuille lapsille. Halusimme jakaa kokemuksemme siitä, että vaikeastikin oireilevat lapset voidaan sijoittaa perhehoitoon, kun se on vahvasti tuettua.
Käytännön kokemus on osoittanut, että perhehoitajan saama tuki on keskeisessä roolissa ja vaikuttaa suoraan siihen, kuinka perhehoitaja pystyy tukemaan sijoitettua lasta selviämään tämän kokemasta traumasta. Puhuimme monien ihmisten kanssa ympäri maailmaa, joiden mielestä tämä oli virkistävän uusi ajattelutapa sijaishuollossa – yksi näistä henkilöistä oli Pirjo Hakkarainen Pesäpuusta. Hän kutsui meidät Suomeen tapamaan kunnan, Pesäpuun, Perhehoitoliiton ja Pelastakaa Lapset ry:n edustajia. Vietimme kaksi päivää puhuen lapsista ja nuorista sekä jatkuvasti kasvavasta tarpeesta lisätä vaihtoehtoisia sekä kustannustehokkaampia sijaishuollon palveluita laitoshoidon rinnalle.
Näiden kahden päivän päätteeksi todella halusimme ryhtyä yhteistyöhön suomalaisten sosiaalityön ammattilaisten kanssa. Halusimme tukea perhehoitopalveluiden kehittämistä ja sitä kautta auttaa myös vaikeammin sijoitettavia lapsia saamaan mahdollisuuden perhehoitoon. Vuonna 2008 tämä toteutui! On ollut hienoa, että suomalainen yritys on ollut osa organisaatiotamme jo kymmenen vuoden ajan.
Laadukkaan perhehoidon lisäksi halusimme varmistaa, että teimme todella kaikkemme perheiden eteen. Vuonna 2015 Neljä Astetta liittyi meihin, minkä jälkeen pystyimme tarjoamaan kunnille myös avohuollon palveluita, jotka tähtäävät sijoituksen välttämiseen. Odotamme myös jännityksellä sitä, miten suomalainen MES®-ohjelma vaikuttaa kansainvälisesti!
Mitä Key Assets on saanut aikaan maailmalla? Mistä olet kaikkein ylpein?
Vuonna 2005 perustimme Irlantiin Fostering First – perhehoitopalvelut. Aiemmin Irlannin terveydenhuolto lähetti lapsia sijoitukseen Englantiin, koska maassa ei ollut sijaishuollon palveluita. Me uskomme, että lapsia tulee hoitaa kotimaassaan. Vuodesta 2005 olemme työskennelleet paikallisten perustajajäsenten kanssa palvelujen perustamiseksi ja nyt tarjoamme näitä palveluja jo yli 2000 lapselle. Työskentelemme yli 1000 perheen ja yksittäisen asiakkaan kanssa.
Yksi tärkeimmistä ohjaavista ajatuksistamme on se, että lapset ja nuoret ansaitsevat parasta ollakseen parhaita. Me välitämme tätä tärkeää viestiä. Olemme kasvattaneet perhehoitajien profiilia ja arvostusta järjestelmässä, joka ei aina käsittele heitä toivotulla tavalla. Olemme myös auttaneet lasten omia vanhempia näkemään omat mahdollisuutensa. He voivat olla oman elämänsä sankareita oikeanlaisen tuen ja huolenpidon avulla.
Mielestäni olemme osoittaneet, että jos uskot johonkin intohimoisesti, voit saada sen onnistumaan! Vuonna 2005 meillä ei ollut aavistustakaan siitä, miltä Key Assets näyttää vuonna 2019. Olen ylpeä monista asioista, mutta ne jotka erottuvat, ovat asiakkaiden kiitokset: kun lapset ja nuoret tulevat kertomaan, että olemme tehneet hyvää työtä! Viimeisen 14 vuoden aikana olen kuullut tämän monta kertaa. Joten kyllä, olen ylpeä siitä, että nuoremme pärjäävät!
Miten Key Assets on levinnyt maailmalla? Miten kohdemaat ovat valikoituneet?
Haluaisin sanoa, että meillä on ollut virallinen suunnitelma ja strategia, mutta se ei ole ollut koskaan niin tarkkaa. Kehityksemme eri maissa on aina ollut ihmiskysymys; kun tapaa oikean ihmisen, kuten Pirjon, jolla oli visio ja intohimo rakentaa laadukkaita palveluita lapsille ja nuorille. Niin me olemme kehittyneet – ihmiset ovat löytäneet meidät ennemmin kuin me olemme löytäneet kohdemaita.
Perustajamme ovat olleet visionäärejä, jotka ovat uskaltaneet ottaa riskejä seuratakseen sydäntään. Olemme oppineet, että lasten tarpeet ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia. Parhaita käytänteitä ja lähestymistapoja voi soveltaa kulttuurisen mukauttamisen jälkeen lähes missä tahansa.
Mitä onnistumisia ja epäonnistumisia matkan varrella on tullut?
Onnistumisia on ollut paljonkin. Olemme onnistuneet luomaan luottamuksellisia suhteita paikallisiin hallituksiin, olemme osoittaneet palveluidemme laadukkuuden ja olemme auttaneet muuttamaan ihmisten elämiä päivittäin!
Sitten epäonnistumiset! Luulen, että aika ajoin innostuksemme kasvaa liian suureksi ja olemme matkan varrella varmasti järkyttäneetkin ihmisiä, varsinkin niitä, jotka eivät uskoneet yksityisten organisaatioiden jalansijaan sosiaalipalvelualalla. Oletimme alussa, että ihmiset ymmärtäisivät meidän hyvät aikeemme, mutta monet olivatkin epäluuloisia meitä ja pyrkimyksiämme kohtaan. Vielä tänä päivänäkään en pidä siitä, kun ihmiset tuomitsevat meidän olevan mukana vain rahan takia, tai epäilevät että emme tee tätä pohjimmiltamme asiakkaan etu edellä – tämä ei pidä paikkaansa ja on todella vaikeaa hälventää näitä epäilyksiä. Usein ihmiset näkevät liiketoiminnan, mutta eivät tarkoitusta sen takana.
Toinen oppitunti on ollut se, että opimme työskentelemään vain oikeiden ihmisten kanssa. Niiden, jotka jakavat saman arvomaailman. Meillä todellakin on kokemusta myös väärien ihmisten kanssa työskentelystä – vääriä alkuja, myöhästymisiä ja operatiivisia epäonnistumisia!
Totta kai, puhuttaessa lasten ja nuorten kanssa työskentelystä, epäonnistuminen on rankkaa – me emme ole täydellisiä, ja on aikoja, jolloin emme ole pystyneet tarjoamaan nuorelle sitä mitä hän olisi tarvinnut. Joku voisi sanoa, että lastensuojelun luonteeseen kuuluu niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin, jotka lyövät kovaa. Tiedän, että tiimimme ympäri maailmaa haluavat saavuttaa ainoastaan parhaita tuloksia ja kun niin ei käykään, otamme sen henkilökohtaisesti. Olipa kyseessä sitten sijoituksen epäonnistuminen tai lapsen erottaminen perheestään annetusta perhetyöstä huolimatta. Vaikka syyllistäminen on helppoa ja Óulkopuolinen maailmaÓ sitä tekisikin, meidän täytyy keskittyä työmme kehittämisen ja missioomme sekä tarkoitukseemme.
Nyt puhutaan paljon siitä, sopiiko yritystoiminta lastensuojeluun. Millaista yritystoiminnan tulisi olla sopiakseen lastensuojelun kenttään?
Sivusinkin jo hieman tätä aiemmassa vastauksessani. Ymmärrän keskustelun ja sen, miksi se on esillä. Jos minulle olisi sanottu vuonna 1994, että minusta tulee samaan aikaan sekä voittoa tavoittelevan että hyväntekeväisyystyötä tekevän sosiaalialan organisaation toimitusjohtaja, olisin nauranut. Olin ideologisesti vastaan sitä ajatusta, että yksityisillä toimijoilla olisi sijaa tällä sektorilla. Oma kokemukseni kunnallisena sosiaalityöntekijänä yksityisen tarjoamista palveluista haastoi kuitenkin ajattelutapaani ja auttoi näkemään, miten yksityiset palveluntuottajat voivat yhdistää parhaat osat kahdesta eri maailmasta liiketoimintamalliksi, jossa yhdistyy korkealaatuinen käytännön työ sekä tuloksellisuus. Millä tavoin itse erotan nämä toisistaan, on toiminnan päämotivaattori. Se, onko kyse rahasta vai asiakkaille tarjottavista laadukkaista palveluista. Oma kokemukseni on, että näiden välillä on mahdollista saavuttaa tasapaino – ja tämän näen niin Perhehoitokumppaneissa kuin Neljässä Asteessakin. Voimme investoida tulevaan ja kasvaa, mutta samalla myös varmistaa, että palvelumme ovat tulevaisuudessakin kestäviä.
Mielestäni tällä alalla olevilla yrityksillä tulee olla sosiaalinen tarkoitus, eettinen yritystoiminnan malli ja niiden tulee tarjota kunta-asiakkaidemme rahoille vastinetta. Olen ylpeä siitä, että saan olla osa organisaatiota, jossa perustaja on edelleen ohjaksissa. Olen myös ylpeä siitä, että perustajamme on yksi ensimmäisistä sosiaalisen alan vaikuttajista ja sijoittajista maailmalla. Nykyään tämänkaltaiset järjestelyt ovat tullee hallituksissa yhä suosituimmiksi kautta maailman.
Mikä on Key Assetsin seuraavan viiden vuoden missio Suomessa? Entäpä maailmalla?
Seuraava viiden vuoden missiomme on vastata kuntakumppaneidemme tarpeisiin auttaaksemme heitä saavuttamaan lakisääteiset vastuunsa. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkamme kaikkien palvelujemme kehittämistä. Jatkamme tutkimuksiin sijoittamista osoittaaksemme toimintamalliemme ja lähestymistapamme tehokkuuden. Haluamme investoida lisää vaikuttavuuden mittaamiseen ja tulosten osoittamiseen niin lapsille ja perheille, joiden kanssa työskentelemme kuin muillekin yhteistyötahoille.
Kehitämme myös laadukasta, terapeuttista hoitomuotoa palvelujatkumona nykyisille palvelumuodoillemme. Haluamme jatkossakin osallistua julkiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen uudistukseen erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa lastensuojelujärjestelmä tai sijaishuolto ei ole kovin kehittynyt. Meillä on myös suunnitelmissa laajentua uusiin maihin sekä laajentaa toimintaamme nykyisissä maissa, valtioissa ja maakunnissa. Haluaisin sanoa, että jokaisen sosiaalityöntekijän unelma, myös minun, on asua maailmassa, joka ei tarvitsisi meitä eikä palveluitamme. Valitettavasti se on kuitenkin epätodennäköistä, joten työmme keskittyy edelleen tarjoamaan parhaita palveluita, jotta lapset, perheet ja muut asiakkaamme voivat olla parhaimpiaan! Tämä on pysyvä missiomme ja tavoitteemme!
Muuta
Kiitos kun käytitte aikaanne kysyäksenne minulta näitä ajatuksia herättäviä kysymyksiä, toivottavasti vastaukseni ovat avanneet ajatusmaailmaani ja antaneet tietoa, mitä Key Assetsilla tapahtuu.
Neljän Asteen Petrit Pienimaa ja Salmivainio vetivät vuonna 2018 Heinolassa Saksalan seikkailukeskuksessa leirimuotoista tukiperhetoimintaa. Tarkoitus oli haastaa nuoria ryhmän avulla miettimään käytöstään. Kyseessä oli puolen vuoden mittainen pilottihanke – kolme leiriä kesällä ja toiset kolme syksyllä.
Kannustusta ja uskoa omaan itseensä
– Kokosimme yhteen nuoria, joilla on haastetta tunnetaidoissaan. Leireillä oli turvalliset aikuiset ja elämyksellisiä toimintoja luonnossa. Teimme esimerkiksi melontaretkiä, uimme, saunoimme ja kalastimme. Joukossa on voimaa. – Eräs nuori kieltäytyi köysiliuÕusta ja meni tilanteen edessä lukkoon. Kun muut selvittivät radan, niin hän avautui aiemmasta huonosta kokemuksestaan, jossa valjaat olivat pettäneet. Sen jälkeen nuori rohkaistui voittamaan pelkonsa ja saimme hänelle upean korjaavan kokemuksen.
Omien tunteiden tunnistaminen on tärkeää
Leireillä kulki punaisena lankana Australiassa vuonna 2004 kehitetty Friends-tunnetaitopaketti. – Aseman Lapset toi paketin aikoinaan Suomen kulttuuriin. Ohjelma lähtee siitä, että nuori tunnistaa omat tunteensa sosiaalisissa tilanteissa ja oppii samalla empatiaa. Jos joku vaikkapa tönäisee, niin onko olemassa muita vaihtoehtoa kuin toiminta? Pysäytimme nuoria ajattelemaan ja muuttamaan toimintaansa. Yksi elementeistä oli vertaisoppiminen eli heitimme pallon nuorille, jotka keksivät itse omasta elämästään keinoja esimerkiksi rauhoittua tai rentoutua. Yhdellä toimi videopelin pelaaminen, toinen suuntasi pihalle haukkaamaan happea. Jatkossa leirejä on tarkoitus järjestää kuntien kanssa yhteistyössä, Neljän Asteen MES®-työkaluja apuna käyttäen.
Seuraavaa kesää odotetaan jo
Järjestetty toiminta oli kuitenkin vain osa leiriä. – Ohjelmassa oli myös ÓtavallistaÓ, aikatauluttamatonta, olemista. Sellaista, jota ei tehdä aikuisjohtoisesti. Antamalla vikkelien nuorten impulsiivisuudelle tilaa pääsimme verekseltään avaamaan syntyneitä konflikteja. Se oli hyvin käytännönläheistä ja toimivaa. Veimme samoista asioista työkaluja myös kotien arkeen, kun kävimme leirin tapahtumia myöhemmin läpi sekä vanhempien että nuorten kanssa. Leirien välissä teimme yhden leirinpurkukäynnin vanhempien/huoltajien kanssa, nuoren kanssa sekä yhden yksilötapaamisen, jossa kävimme läpi tuttuja tunnetaitoteemoja ja tutustuimme tuleviin teemoihin. Moni odottaa jo kovasti seuraavaa leiriä.
Leiritoiminta on vaihtoehto tukiperheelle
• Lapsille ja nuorille ammatillinen leiriviikonloppu
• Jatkumona perhetyötä sekä tukihenkilötoimintaa
• Tavoitteet asetetaan lapsen henkilökohtaisista lähtökohdista
• Pyritään vahvistamaan lasten sosiaalisia taitoja ja tarjoamaan turvallisia ryhmäkokemuksia
• Jokaisen leirin jälkeen toiminta arvioidaan ja kehitetään toimintaa vastaamaan lasten ja perheiden tarpeita.
• Toimintaa arvioidaan tavoitteiden ja asiakaskokemusten kautta sekä raportoidaan sosiaalityöntekijälle
• Lasten ja nuorten omia ajatuksia sekä näkemyksiä tunnetaitojen käsittelyssä käsitellään vertaisoppimisen keinoin
• Turvalliset ohjaajat ovat leireillä koko ajan läsnä
• Lapsille annetaan tilaa selvittää tunnekuohuissaan ristiriitoja
• Ymmärretään erilaisuuden antamat mahdollisuudet
• Tuodaan lasten ja aikuisten arkeen keinoja, joilla he pärjäävät tunnetaitoasioissa
• Vaikutukset voidaan nähdä sekä kotona arjessa että koulussa
• Palvelupolku jakaantuu leiriviikonloppuihin ja leirien välissä järjestettäviin tukihenkilö- sekä perhetapaamisiin
• Sosiaalityöntekijä pidetään tietoisena prosessin etenemisestä koko polun ajan
Ekologinen ympäristömme vaikuttaa vahvasti sosiaaliseen ympäristöömme ja hyvinvointiimme. PKS on toiminut aktiivisesti ympäristöasioiden hyväksi jo vuodesta 2014 lähtien.
Hyvä maailma lapsille ja nuorille
– Tiedämme kaikki, että maailma on muuttumassa, ja me haluamme yrityksenä aktiivisesti vaikuttaa muutoksen suuntaan, kertoo PKS:n ympäristötyötä edistävä laatupäällikkö Harriet Rabb. – Emme voi vain seurata vierestä mihin asiat menevät, vaan huolehtia niistä ihmisistä, joista olemme vastuussa. Teemme aktiivisesti toimia, joilla pyrimme kehittämään alan ymmärrystä siitä, että edistämämme ja ylläpitämämme sosiaalinen kestävyys edellyttää ekologista kestävyyttä.
Puheista tekoihin
Aktiivinen toiminta ei ole jäänyt puheen tasolle. – Olemme luoneet vuodesta 2014 alkaen verkostoja sekä oman alamme toimijoihin eli ylisektoraalisesti mm. ympäristökasvattajiin. Olemme olleet pitämässä työpajoja ja esityksiä useilla eri asiantuntijapäivillä Suomessa ja kansainvälisestikin, mm. perhehoitoalan konferenssissa IFCO:ssa ja sosiaalialan SWSD–konferenssissa. Olemme olleet kestävän hyvinvoinnin työssämme useiden lehtijuttujen aiheena ja saaneet kansalliselta kestävän kehityksen toimikunnalta huomionosoituksen kestävän hyvinvoinnin edistämisestä. Olen kirjoittanut kestävää hyvinvointia ja luontoavusteista toimintaa käsittelevän artikkelin kansainväliseen ekososiaalisen sosiaalityön julkaisuun sekä pitänyt peruskoululaisille oppitunteja lapsen oikeuksista terveeseen ympäristöön.
Vuosi 2016 oli yrityksemme teemavuosi aiheenaan luonto ja hyvinvointi. Silloin tutkimme ja edistimme teemaa lasten ja perheiden kanssa. Vuonna 2018 jalkautimme ekologisesti kestävän toiminnan periaatteen omaan toimintaamme. – Se tsemppaa yrityksemme toimintakulttuuria kohti ekologisesti kestävää kehitystä.
Ei pelkästään nuorten kontolle
Ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii muutoskykyä. – On ollut jakso, jolloin yhteiskunnassa asetettiin toiveikkuutta lasten ja nuorten kasvattamiseen kestävää kehitystä edistävällä tavalla niin, että tämän kasvavan sukupolven voimavarat olisivat ratkaisevassa asemassa ympäristöongelmien selättämisessä. Nyt on kuitenkin selkeästi nähtävissä, että pelkästään tämä ei riitä. Näitä haasteita ei voi jättää tulevien sukupolvien ratkaistavaksi jo pelkästään aikataulusyistä. Meidän aikuisten on otettava vastuu ongelman ratkaisemisesta ja myös hyvinvointialojen otettava asia hyvinvointihaasteena toiminnan piiriinsä.
Puun istutus ilmastonmuutosta torjumaan ja hyvinvointia tuottamaan
– Olemme pitkään odottaneet, milloin ympäristöasioille aletaan tehdä kansallisella tasolla terveys- ja työhyvinvointikysymyksenä jotain. Siksi meitä ilahdutti suuresti kesällä 2018 väistymässä olevan THL:n pääjohtajan Juhani Eskolan kirjoitus Helsingin Sanomissa. Hän kiinnitti kirjoituksessaan huomiota ilmastonmuutokseen globaalina ja kansallisena hyvinvointihaasteena. Kirjoitus herätti toiveikkuutta siitä, että asiassa aletaan toimia kansallisella tasolla. Tästä kiitoksena ehdotimme Eskolalle ja THL:lle puun istuttamista yhdessä. Onnellisen puun istutustapahtuma järjestettiin syksyllä 2018 Nummelassa Vuorelan koulukodilla. Tapahtuma jäi meille mieleen aktiivisien ympäristötoimiemme erityisenä merkkipaaluna. Nyt toivomme, että myös kansallisella tasolla ryhdyttäisiin asiassa sanoista tekoihin.
Kuva: MES®-koulutusta Malmössä. Kuvassa Markus Weitner, Ruotsin maajohtaja Afram Chamoun, Noora Tuovinen ja Marika Johansson.
Neljän Asteen MES®-ohjelma liittyy itsetuntemukseen ja elämänhallintaan. Ohjelman tunnepuolen sekä arjen toimintamallien työkalut auttavat vanhempaa tulemaan tietoiseksi ajatuksistaan, tunteistaan, tunteiden alkuperästä sekä omista toimintatavoistaan ja toimintamalleistaan. Tavoitteena on, että vanhempi tiedostaa käyttäytymistapojensa juuret, ymmärtää miten kokemukset liittyvät tähän päivään ja vaikuttavat tähän hetkeen.
Neljän Asteen Idän aluejohtaja Noora Tuovinen johtaa MES®-työskentelyä. – MES® on tärkeä osa vanhemmuustyötämme. Viemme prosessia innolla eteenpäin ja kehitämme sitä. Käynnissä on uusia projekteja joita on lähdetty kokemusten ja tarpeen mukaan kehittämään.
Tärkeää tutkimustietoa
Taija Ylätalo on tehnyt aiemmin MES®-prosessiin liittyen gradun prosessista, vanhempien kokemuksista sekä ohjelman vaikuttavuudesta. – Nyt Tuija Eronen tekee Tampereen yliopistolla laajaa tutkimusta, johon hän haastattelee Neljän Asteen asiakasvanhempia, MES®-ryhmänohjaajia ja perhetyöntekijöitä sekä kahden kunnan johtavia sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityöntekijöitä, kertoo Tuovinen. Tutkimuksen on tarkoitus valmistua kesäkuussa 2019. Tulokset tulevat olemaan tärkeitä.
Kansainvälistyminen käynnissä
Suunnitelmissa on MES®-ohjelman kansainvälistyminen. – Meillä on hyvät kokemukset ulkomailla työskentelystä. Aloitimme Ruotsista, kun koulutin Malmössä syksyllä 2018 kaksi työntekijää, jotka ryhtyvät vetämään omille asiakasryhmilleen suunnattua ohjelmaa. Koulutusohjelmaa jatketaan Ruotsissa vuoden 2019 aikana perhetyön osalta. Myös Irlanti on ilmoittanut mielenkiinnostaan ohjelmaa kohtaan.
Innolla eteenpäin
MES®-työskentely taipuu moneen. – Tavoitteemme on kevään aikana kouluttaa edelleen henkilökuntaamme Suomessa ja viedä työskentelyä myös uusille alueille. Olemme luoneet MES®-prosessista erilaisille kohderyhmille omanlaisiaan prosesseja. Pariskunnille suunnattu Parisuhde-MES® tehtiin pilottiohjelmana Lappeenrannassa ja nyt työtä jatketaan Kouvolassa. Vanajan vankilan kanssa aloitimme yhteistyön, ja naisvangit innostuivat kovasti ohjelmasta. Ensimmäinen Vankila-MES® alkaa helmikuussa. Teemme jatkossa myös Neuvola-MES®-ryhmän tuleville vanhemmille yhteistyössä kunnan ja neuvolan kanssa. Tavoitteena on aloittaa pilottiryhmällä vuoden 2019 aikana.