Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja traumainformoitu ilmastoahdistuksen käsittely

Julkaistu 27.6.2019

”Maapallo on tärkeämpi kuin sinun tekosyysi!!!!”, ”The Ocean is rising and so are we” ja monet muut nuorten tekemät ilmastomielenosoitus -kyltit vangitsivat huomioni keväällä, kun olin seuraamassa nuorten ilmastomielenosoitusta Tampereella. Nuorten voimakkaat mielenilmaukset niin meillä Suomessa kuin maailmallakin vahvistivat entuudestaan ymmärrystäni siitä, että ilmastonmuutos on lastensuojelukysymys. Toiveikkuuttani asiassa on herättänyt se, että olen havainnut lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen esittävän julkisuudessa samansuuntaisia ajatuksia.

Meidän lastensuojelualan ammattilaisten olisi pystyttävä tarttumaan lasten ja nuorten ilmastohuoleen. Haaste on suuri. Ehkä ainut keino päästä asiassa eteenpäin on tarttua pieniin osakokonaisuuksiin. Kun erilaisiin osakokonaisuuksiin tarttumista alkaa tapahtua siellä täällä, alamme väistämättä jossain vaiheessa saada koostetuksi palavasti tarvitsemaamme kokonaiskuvaa siitä, mitä me voimme tehdä lasten ja nuorten ilmastoahdistuksen kanssa ja myös siitä, mitä me lastensuojelualalla toimivat voimme tehdä haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten ilmastoahdistuksen kanssa?”

Lähdin nostattamaan jälkimmäistä kysymystä keskusteluun toukokuussa 2019 Sosiaalityön tutkimuksen päivillä esityksessäni ”Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja ilmastoahdistus”. Hypoteesini on, että emme välttämättä voi olettaa, että ilmastoahdistus näyttäytyy vaikeita elämänolosuhteita kokeneiden lasten ja nuorten elämässä samanlaisena kuin vakaissa elämänolosuhteissa eläneillä ja että tämän vuoksi ilmastoahdistuksen käsittelyyn olisi paneuduttava näiden lasten ja nuorten osalta erityisellä traumatietoisella tavalla.

 

Tähän olettamukseen antoi aiheen Perhehoitokumppaneiden (PKS) sijaisperheisiin sijoitetuille 10-18 vuotiaille lapsille ja nuorille keväällä 2019 tehdyn tyytyväisyyskyselyn ympäristöaiheisten kysymysten vastaukset (ks. ohessa olevat kuvat). Valtakunnalliset kyselyt (mm. nuorisobarometri 2018) ovat tuottaneet meille tietoa siitä, että suurin osa lapsista ja nuorista kokee huolta ilmastonmuutoksen vuoksi. PKS:n kyselyyn vastanneista suurin osa (67 %) ilmaisi, että ei ole huolestunut tai ahdistunut ympäristönmuutoksen vuoksi. PKS:n vaikeita elämänkokemuksia omaavien lasten ja nuorten vastausten tulos poikkeaa valtakunnallisista tuloksista.

 

On hyvin paljon perusteellisemman selvityksen paikka, kuin pelkkä blogikirjoitus tai sosiaalityön tutkimuksen päivien esitys, hahmottaa, miten käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä jo traumatisoituneiden lasten ja nuorten kanssa, joille mahdollisesti yksi selviytymiskeino tämän vaikeasti käsiteltävä haasteen edessä on erilaiset kieltoreaktiot.

Oikean toimintatavan hahmottuminen tapahtuu askel askeleelta. Kun valmiita vastauksia ei ole, avainasemassa tämän uudenlaisen haasteen edessä on se, että osaa ja uskaltaa esittää oikeanlaisia kysymyksiä. Näitä kysymyksiä olemme ryhtyneet PKS:ssä esittämään.

Erääksi ydinkysymykseksi on muodostunut: Mitä on traumainformoitu lasten ja nuorten ilmastohuolen käsittely? Olisi hienoa kyetä antamaan tässä tähän kysymykseen tyhjentävä vastaus. Sen kuitenkin vielä uupuessa haluan tuoda esille joitain asiassa tähän mennessä hahmottuneita seikkoja, joiden varassa etsiä oikeanlaisia etenemisteitä.

  • On huomioitava, että huostaanotetuilla ja sijaishuoltoon sijoitetuilla lapsilla on ollut elämässään mahdollisesti jo useitakin erilaisia vaikeita ja traumaattisia elämänkokemuksia, jotka vaikuttavat heidän kykyihinsä vastaanottaa ja käsitellä asioita. Vaikeista elämänkokemuksista johtuva stressi vahingoittaa näiden lasten aivoja. Mitä enemmän vaikeita kokemuksia on ollut, sitä todennäköisemmin stressi on kielteisesti vaikuttanut sekä lapsen fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Myös huostaanotto itsessään ja eroon biologisista vanhemmista joutuminen on lapselle emotionaalinen trauma. Stressin aivotasolla aiheuttamat muutokset vaikuttavat lapsen kykyihin oppia ja ratkaista ongelmia, kontrolloida tunteita, erottaa oikea väärästä ja ymmärtää syy-seuraus -suhteita. Tämä erityisyys on otettava huomioon näiden lasten ja nuorten valmiuksissa käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä ja nostaa tietoiseen käsittelyyn omaa ilmastohuolta.
  • Huostaanotetuilla lapsilla ei ole yhtäläiset valmiudet verrattuna muihin ikäluokkansa edustajiin, josta kertoo myös se, että muihin lapsiin nähden kodin ulkopuolelle sijoitetut saavat useammin kuntoutusta. Kuntoutukseen osallistuminen on merkki muita suuremmasta hoidon ja tuen tarpeesta. Ahdistuneisuus, koulustressi ja -uupumus, oppimisvaikeudet ja kiusaamis- sekä väkivaltakokemukset ja ulkopuolisuuden ja osattomuuden kokemukset ovat lastensuojelun piirissä olevien ja sijoitettujen lasten keskuudessa muita yleisempiä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvo on matalampi kuin muilla ikäluokan lapsilla.
  • Lähdemme etsimään liian helppoja ratkaisuja, jos oletamme, että samanlainen vakiomallinen ilmastohuolen käsittelytapa toimisi kaikilla lapsilla ilman kunkin erityisyyden huomioimista. Jos näin toimimme, on suuri vaara, että hyvään pyrkiessämme mutta yksilölliset tilanteet huomioimatta, saatamme saada aikaan joidenkin osalta lopulta hallaa. Miten aikuisina ja ammattilaisina kasvatamme kyvykkyyttämme hahmottaa, miten kunkin lapsen ja nuoren kanssa on parasta edetä asiassa? Lastensuojelun piirissä olevat ja kodin ulkopuolella sijoitetut lapset tarvitsevat oman erityisyytensä huomioimista ilmastohuolen käsittelyssä, mutta heidät tulee huomioida myös yksilöinä, kuten kenet tahansa muutkin lapset.
  • Lasten ja nuorten aiemmat vaikeat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat heidän valmiuksiinsa vastaanottaa ja käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä. Tällaisia kokemuksia omaavien lasten ja nuorten tilanteissa ilmastonmuutoskysymysten käsittelyn tulee tapahtua kunkin lapsen henkilökohtainen tilanne ja valmiudet huomioiden. Läheisissä suhteissa lapseen olevilla on usein parhaat käsitykset lapsen yleisistä kyvyistä tunnekysymysten käsittelemiseen. Aikuisten on oltava tarpeeksi sensitiivisiä kunkin lapsen erityisyydelle sekä kyvykkäitä vastaanottamaan lapsen sanallista ja sanatonta viestintää asiassa.
  • Traumainformoidun ilmastohuolen käsittelyn ytimessä on turvallisuus. Näiden haastavien kysymysten käsittelyn osalta paras mahdollinen turvallisuus toteutuu, kun näitä aiheita voi käsitellä turvallisissa ihmissuhteissa tuttujen ja luotettujen ihmisten kanssa. Sijaishuoltoon sijoitettujen lasten osalta tämä tarkoittaa lapsen omassa verkostossa olevia tuttuja aikuisia, kuten lapsen hoitoverkostossa toimivia sote- ja kasvatusalan ammattilaisia, omahoitajia, omaohjaajia, sijaisvanhempia, muita lastensuojelun työntekijöitä, kuten sosiaalityöntekijöitä ja perhehoidon ohjaajia. Ydinkysymykseksi tällöin nousee, onko lasten ja nuorten lähellä olevilla aikuisilla kyky käsitellä ilmastohuolta ja miten tätä kyvykkyyttä voisi lisätä?
  • Edelliset näkökohdat huomioiden on mahdollista, että ryhmämuotoiset tilaisuudet ilmastohuolen käsittelemiseksi toimivat ensisijaisina ilmastohuolen käsittelyn muotoina vaikeita elämänkokemuksia omaavien lasten ja nuorten kanssa huonosti tai jopa heidän etuaan vastaan. Tällaiset tilaisuudet saattavat olla otollisia vasta, kun ilmastohuolta kantava lapsi tai nuori on saanut oman yksilöllisen tilanteensa tarpeeksi huomioivaa tukea, joka toteutuu turvallisen ja luotetun ihmissuhteen kautta ja vasta sitten, kun lapsi on itse motivoitunut toimimaan vertaisryhmässä.
  • Kunkin lapsen erityisyys ja valmiudet huomioiden olisi löydettävä kullekin lapselle mielekkäin tapa käsitellä ilmastokysymyksiä. Joillekin se voi olla kokemuksista puhumista ja niiden käsittelemistä aikuisten kanssa tai vertaisryhmässä. Suurta osaa lapsista ja nuorista saattaa auttaa asian käsittelyssä taide- tai luontoavusteiset toiminnot. Näitä on kehitetty ympäristökasvatuksen piirissä. Näitä menetelmiä tulisi edelleen kehittää sote -ympäristöön traumainformoidun ilmastohuolen käsittelyn tueksi.
  • Joidenkin lasten ja nuorten osalta puolustusmekanismit saattavat olla keino suojata mieltä liian vaikeilta asioilta, joiden käsittelemiseksi ei ole voimia tai valmiuksia. Voimmeko ottaa tämän informaationa ja lähteä pohtimaan, mitkä olosuhteet saavat aikaan mielen tarpeen suojautua? Voimmeko tehdä näille olosuhteille jotain? On oltava herkkyyttä huomata, että mieltä suojaavien defenssien purkaminen voi johtaa näiden lasten ja nuorten kannalta epäedulliseen lopputulokseen ja se ei siten ole kannatettavaa. Defenssit purkautuvat itsestään sitten, kun niitä ei enää tarvita: kun turvallisuus ja luottamus on lisääntynyt tarpeeksi. Tilanne on kuitenkin haasteellinen. Vaarana tämänkaltaisissa tilanteissa on lapsen verkostossa toimivien ihmisten vaikeneminen ja arkojen puheenaiheiden koteloituminen kollektiiviseksi hiljaisuudeksi, jossa ei uskalleta tarttua niihin hetkiin, jotka saattaisivat olla otollisia aiheen asteittaiselle käsittelemiselle.
  • On oltava sensitiivinen ja ymmärtäväinen sille, että lapsen mahdollinen haluttomuus käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä tai vetäytyminen pois tällaisista tilanteista saattaa olla lapsen tai nuoren tietoinen tai tiedostamaton säätelykeino olla altistamatta itseään omiin valmiuksiin nähden liian haastavan aiheen käsittelemiseksi.
  • Miten me lastensuojelun parissa toimivat osallistamme itseämme ja toisiamme ilmastokysymyksen ratkaisemiseen? Ja miten me osallistamme ja voimavaraistamme toimintahalukkaita lapsia ja nuoria sekä toimimme yhdessä heidän kanssaan? PKS tyytyväisyyskyselyyn osallistuneista lapsista ja nuorista 33 % oli huolestuneita ympäristönmuutoksesta ja oli halukkaita käsittelemään asiaa jonkun kanssa. Lisäksi kyselyyn vastanneista 70 % oli halukkaita toimimaan ympäristön hyväksi. Miten me vastaamme näihin tarpeisiin? Toisaalta traumatietoisina ymmärrämme myös niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät halua osallistua, jonka vuoksi määritämme kaikki toiminnat vapaaehtoisiksi. Olemme kuitenkin herkillä sen kanssa, että pyrimme löytämään väyliä käsitellä ilmastohuolta myös näiden lasten ja nuorten kanssa heidän ehdoillaan ja heidän tahdissaan. Tämä tarkoittaa aikuisten herkkyyden ja kyvykkyyden kasvattamista asiassa.
  • Tuoreen tutkimuksen (Burke ym., 2018) mukaan lasten ja nuorten ilmastohuolta lisää se, että yhteiskunnissa ei tehdä vielä tarpeeksi ilmastonmuutoshaasteen ratkaisemiseksi. Siksi kaikki aikuisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan ilmastoteot ja aktiivisuus tilanteen ratkaisemiseksi lisää turvallisuutta ja luottamusta. Merkille pantava tutkimustulos (Ojala 2012) on kuitenkin se, että arjen pienet ilmastoteot auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen, mutta liittyvät joissain tilanteissa myös masennus- ja ahdistusoireiden korkeaan esiintyvyyteen. Tämän tutkimuksen mukaan masennus- ja ahdistusoireita lisää alitajuinen tietoisuus siitä, että arjen pienet ilmastoteot eivät yksinään ole riittävä keino ilmastohaasteen ratkaisemiseksi. Siksi myös sijaishuollon olosuhteissa on oltava tarkkana, missä määrin mahdollista voimaantumisen tunnetta ja ratkaisuja lähdetään hakemaan yksinomaan tämän keinovalikoiman varassa.
  • Tutkimustieto (Burke ym. 2018) tukee sitä, että merkityskeskeisyys, elämänarvot, eksistentiaalisten tavoitteiden herättämät positiiviset tunteet, myönteisen maailmakuvan ja luottamuksen rakentuminen lisäävät lasten ja nuorten psykologista sopeutumista ilmastonmuutokseen. Minkälaisia ulottuvuuksia tarvitsisimme lastensuojelualan toimintaan, jotta pääsisimme näiden asioiden äärelle?

Ilmastonmuutos vaikuttaa elämäntapaamme ja hyvinvointiimme. Miten me kukin omalla vakiintuneella vastuualueellamme otamme huomioon muuttuneet olosuhteet? Miten tämä vaikuttaa työhömme ja toimintaamme sekä niihin ihmisiin, joista olemme vastuussa? Mitä lisää meidän tulee vaatia yhteiskunnalta, jotta voimme täyttää vastuumme muuttuvissa olosuhteissa? Mitä kumppanuuksia, uudenlaista tieto- ja tunnetaitoa sekä ammattitaitoa tarvitsemme?

Olemme kehityshaasteen edessä. Sosiaalityön professori Timo Harrikari totesi Sosiaalityön tutkimuksen päivillä 2019  ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen olevan sosiaalityön kysymyksiä nr.1.

Näiden kysymysten kera sekä haastan että rohkaisen tarttumaan oman toiminnan piirissä ilmastohaasteeseen. Askel askeleelta, kukin omalla tahollaan pieniä osakokonaisuuksia kuroen pääsemme lopulta kohti ratkaisuja.

 

Harriet Rabb

Harriet Rabb on laatupäällikkö lastensuojelun palveluita tuottavissa Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssa ja Neljä Astetta Oy:ssa, jotka ovat osa Avosylin konsernia. Hän on paneutunut kokemukselliseen sosioemotionaaliseen oppimiseen ja terapiaan EASEL® -ohjaajana sekä EASEL® Coach ja -työnohjaaja opiskelijana

 

Jutussa on käytetty hyväksi seuraavia lähteitä:

Burke, Susie E. L., Sanson, Ann V. & Van Hoorn, Judith (2018) The Psychological Effects of Climate Change on Children https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11920-018-0896-9

Artikkeli ja haastattelu liittyen Burken ym. tutkimukseen The Psychological Effects of Climate Change on Children https://www.organicconsumers.org/blog/new-study-climate-concerns-affect-kids-mental-physical-health

Ojala, Maria & Lakew, Yuliya (2017) Young People and Climate Change Communication   file:///C:/Users/harri/Downloads/acrefore-9780190228620-e-408.pdf

Ojala, Maria (2012a). How do children cope with global climate change? Coping strategies, engagement, and well-being. Journal of Environmental Psychology, 32, 225–233.

Ojala, Maria (2012b). Regulating worry, promoting hope: How do children, adolescents, and young adults cope with climate change? International Journal of Environmental and Science Education, 7(4), 537–561.

Creating Trauma-Informed Systems https://www.nctsn.org/trauma-informed-care/creating-trauma-informed-systems

Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. http://www.julkari.fi/handle/10024/137104

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi : Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksia http://www.julkari.fi/handle/10024/135232

Nuorisobarometri 2018 https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2018/

Psykologi psykoterapeutti Soili Poijulan kotisivut. Lapsen trauma http://www.soilipoijula.fi/tietosivut/lapsi/

Lapsen psyykkisen trauman hoidosta Duodecim-lehdessä 2010;126(22):2671-7 https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2010/22/duo99180

Unicef: Lasten haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja lapsen oikeuksien vaarantuminen https://www.unicef-irc.org/article/928-child-rights-at-risk-the-case-for-joint-action-with-climate-change.html

Harriet Rabbin Sosiaalityön tutkimuksen päivien 2019 esityksen ”Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja ilmastoahdistus” abstrakti työryhmässä 5. ”Globaali sosiaalityö – uuteen asiantuntijuuteen”  https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=a49623b6-b30a-49cc-bda5-fcbc022c25c3