Julkaistu 9.5.2021

Muistan sen kuin eilisen päivän. Sen aamun, kun olisin mieli kiehuvana spray’annut keittiömme seinälle kirkuvan punaisilla tikkukirjaimilla sanan V…ttu, jos minulla olisi ollut varastossa spraymaalia. Hieman rauhoituttuani istuskelin keittiön sohvalla ja katselin puhtaan valkeaa seinää. Mielikuvittelin, että siinä olisi kirkuvan punainen voimasana. Olo oli jotenkin voimautuneen raukea. Makustelin asiaa mielessäni ja sitä, mitä tämä kertoi minusta äitinä ja tilanteestani.

Mitä olisin halunnut kuulla ja kokea, jos tuona hetkenä keittiöömme olisi astellut Neljä Astetta Oy:n perhetyöntekijä? Olisin toivonut, että hän olisi istunut vierelleni ihastelemaan kirkuvan punaisia kirjaimia seinällä. Kääntynyt katsomaan minua ymmärtäväisesti ja todennut: ”Onpa sinulla nainen sisälläsi voimaa!” Ja ehkäpä myös: ”Nyt olet tainnut kohdata rajasi. Nyt sinulle riitti. Kerro siitä.”

Uutisotsikot kertovat, että nuoremme voivat tänä päivänä erityisen huonosti. Tilastot ja nuorten kyselytutkimukset kertovat hälyttävän suuren osan nuorista kokevan masennus- ja ahdistusoireita. Nuorisopsykiatrian ammattilaiset kertovat kasvavista asiakasmäärästä poliklinikoilla ja osastoilla. Hämmentävää on, että juuri kukaan ei osaa tyhjentävästi sanoa, mistä laaja pahoinvointi oikein johtuu: ei tutkijat, ei nuorisopsykiatrian ammattilaiset, ei nuorten psykososiaalisesta tuesta vastaavat, ei koululaitos eikä vanhemmat. Vaikka kukaan ei osaa identifioida syytä, niin vanhempienhan iholle ja syyllisyyden tunteeseen tämä kuitenkin menee. Tämän kaiken kanssa vanhemmatkaan ei voi voida hyvin.

Henkilökohtaisella tasolla on raastavaa käydä läpi itsereflektiota siitä, mitä olisi pitänyt ja voinut mahdollisesti tehdä toisin. Olisiko voinut ja pystynyt olemaan viisaampi jonakin hetkenä x vuonna 5? Olisiko mahdollisesti voinut silloin paremmin ennakoida syy-seuraus suhteita tässä systeemisessä maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ylisukupolvisine ketjuineen päivineen, ja jossa suurta osaa yhteisvaikutuksista ei edes kirjaviisaat, psykiatrian edustajat tai systeemiteoreetikotkaan täysin tyhjentävästi hahmota.  Itsereflektoiminen tällaisessa tilanteessa on luonnollista ja tervettäkin, mutta voiko olla, että emme löydä ratkaisuja, jos jättäydymme ainoastaan tälle tasolle? Onko niin, että meidän pitäisi rohkaistua kysymään myös paljon isompia kysymyksiä?

Yhä monimutkaistuvassa, hektisessä, paineistetussa ja ekologisen kriisin varjostamassa maailmassa me vanhemmat otamme kantaaksemme myös paljon sellaista, joka on vanhemmuuden keinoin vaikea tai mahdotontakin hallita. Siitä huolimatta koemme syyllisyyttä ja otamme kantaaksemme pärjäämättömyyden tunnetta sellaisestakin, joka on ulottumattomissamme ja jonka juurisyy on pikemminkin yhteiskunnalliset olosuhteet – se minkälaiseksi maailma on mennyt – kuin kykenemätön vanhempi.

Tänä päivänä – äitienpäivänä – haluan nostaa hattuani ja antaa sisarellisen voimahalauksen kaikille asiakasäideillemme ja sijaisäideille. Vanhemmuus ei ole tässä monimutkaisessa maailmassa helppoa! Haluan antaa rohkaisun sanan myös sosiaalialalla toimiville ammattilaisille, jotka ovat nuorten äitejä ja joiden omat nuoret mahdollisesti ovat myös heitä, jotka näkyvät pahoinvointitilastoissa.

Me kaikki olemme lopulta samassa veneessä – tuuliajolla olevassa veneessä nimeltä nyky-yhteiskunta. Välillä soutaen, välillä huovaten ja turhan usein näännyksissä. Milloin perää pitäen, milloin suuntaa näyttäen kukin meistä. Mutta aina toivottavasti sisarellisesti, ymmärtävästi, aidosti tunnetasolla kohdaten on se tie, jolla pääsemme voimauttamaan sekä yli ylitsepääsemättömältä tuntuvan – olimme sitten rooleissamme vertaisia, kollegoita taikka asiakkaittemme tuesta vastaavia ammattilaisia.

Ja samalla pohdin. Olisimmeko me – me omien nuoriemme syvistä vesistä jo voiton puolella olevat ammattilaiset ja tunnetasolla nämä haasteet itsekin kokeneet niitä, jotka kykenisimme nousemaan ponnekkaina ylös asettamaan yhteiskunnallisia rajoja-> Nyt riitti!!! Tämä ei passaa meille!!! Me tarvitsemme lapsillemme ja nuorillemme sekä myös perheille inhimillisempää yhteiskuntaa ja toivon täytteisempää tulevaisuutta. Sekä huolenpitoa niille, jotka muista huolen pitää!

Voimahalaus ja hyvää äitienpäivää siskot!

 

Harriet Rabb

12  ja 16 – vuotiaiden lasten äiti

Sosiaalipalvelujen laatupäällikkö
Avosylin Oy