Koronakevään äitiys

Julkaistu 8.5.2020

Äitienpäivän lähestyessä on kiinnostava pysähtyä miettimään, millaista oma äitiyteni tänä erikoisena keväänä on ollutkaan. Onko laatu lisääntynyt määrän myötä? Ehkä ei.

Ainakin minun silmäni ovat viime viikkoina ohittaneet sujuvasti vinkit lasten kanssa tehtäviin ulkojumppiin, yhdessä rakennettavaan hyönteishotelliin ja juuritaikinan ruokintaan. Olen hetkittäin palannut tunnelmiin, mitä koin silloin kun hoidin lapsiani heidän ollessani pieniä. Käytän enemmän aikaa siihen, että mietin miten saisin heidät viihtymään hetkiä itsekseen ja keskenään, kuin siihen, että vietän hetkiä heidän kanssaan. Minun tavallinen, kiireisempi arki sai useammin pohtimaan, olenko viettänyt tarpeeksi hyviä hetkiä lasteni kanssa. Tavallinen kiireinen arkeni sai minut useammin aktiivisemmin keskustelemaan, kaivamaan Uno-kortit kaapista ja huolehtimaan, että iltasatu ehditään lukea.

Neljän Asteen tuen piirissä olevien vanhempien kanssa puhutaan paljon riittävän hyvästä vanhemmuudesta. Mikä riittää siihen, että lapset voivat jatkaa asumista vanhempien kanssa? Millainen on vanhemman voinnin oltava, jotta lapsella on turvallista olla hänen kanssaan? Minkälaisista rutiineista ja rajoista on ainakin pidettävä kiinni, jotta lapsen arki on aikuisjohtoista ja lapsen ei tarvitse kantaa huolta? Miten huomiota ja hellyyttä lisätä, jotta lapsi kokee olevansa rakastettu? Onnistumme työssämme jos vanhemmuus on riittävää.

Viime viikkoina olen useammin kuin kerran korvannut salaatin käteen isketyllä porkkanalla, yhteinen lautapeli on vaihtunut elokuvaan ja tuki koulunkäyntiin on lipsunut loppuviikon kysymykseen ”ooks sä tehnyt kaikki?”. Yhdessä on kuitenkin herätty arkiaamuisin viimeistään kahdeksalta, yhdessä on syöty useasti päivän aikana, yhdessä on vietetty hauskoja hetkiä. Yhdessä on riidelty ja sovittu. Riittävän hyvä äitiys näyttää riittäneen.

Lämpöiset äitienpäiväterveiset kaikille äideille!

Anne Niittymäki
Konsultoiva sosiaalityöntekijä, Neljä Astetta
Koulutus ja -konsultaatioasiantuntija, Avosylin