Blogi

”Kun vanhemmat riitelee, oon kuin varjo joka unohtuu”

Julkaistu 15.1.2020

Viimeksi eilen olin neuvottelussa, jossa tuli puheeksi se, koska vanhemmat ovat eronneet. Aikuinen mietti ja hahmotteli koska se tapahtui, mutta nuorelta vuosiluku ja ajankohta tuli saman tien. Tämä on hyvin tuttua. Lapset ja nuoret muistavat hyvin tarkasti kokemuksiaan vanhempien eroon liittyen, vaikkei siihen liittyisi sen suurempaa dramatiikkaa.

Melko usein kylläkin liittyy; vuosittain noin 3000 eroa johtaa pitkittyneeseen ja riitaisaan huoltoriitaan. Riitaisa ero mainitaan usein puhuttaessa lisääntyneistä lastensuojeluilmoituksista.

Vanhempien ero koskettaa vuosittain noin 30.000 lasta. Perhetyön palveluissa kohtaamme paljon erotilanteessa olevia, eroa suunnittelevia tai siitä toipuvia vanhempia ja heidän lapsiaan. Pyysimme Neljän Asteen tukitoimien piirissä olevia lapsia kuvaamaan ajatuksiaan vanhempien eroon liittyen. Halusimme antaa heidän muistoilleen merkitystä, halusimme meidän aikuisten kuulevan mitä meidän pitäisi tehdä toisin. Ja lopulta ajatuksista ja teoksista syntyi Siinä hetkessä” -näyttely.

Ei lasten kuullen pidä riidellä tai puhua toisesta vanhemmasta pahaa. Vanhempien pitäisi tajuta, että lapsi on lapsi, ihan sama minkä ikäinen.”, tyttö 16 v.

Kun vanhemmat riitelee, oon kuin varjo joka unohtuu.  Puhutaan ja luvataan asioita, mitkä ei toteudu.”, poika 12 v.

Aina kyse ei ole sanoista. Lapsi ja nuori hakee aikuisen eleistä ja ilmeistä hyväksynnän puheilleen. Lapsi oppii nopeasti saako toisesta vanhemmasta puhua ja pitää. Saako hänellä olla merkityksellinen suhde vanhempaan, joka ei ole puolisona odotuksia täyttänyt?

Se oli kauheeta.  Mä en pysty puhumaan siitä.”, poika 8 v.

Kunpa tämä kahdeksan vuotias pian pystyisi, kunpa hän ei veisi tätä vaiettua kokemusta mukanaan aikuisuuteen. Kovin monta aikuista olen kohdannut, jotka eivät muista enää vuotta, mutta muistavat ”salamana” tunteen mikä on omien vanhempien eroon tai sen jälkeiseen aikaan liittynyt. Usein aikuiset myös näkevät miten se tunne ja nämä kokemukset ovat elämässä mukana kulkeneet.

Näyttelyssä myös aikuiset saivat jättää terveisensä lapsille.  Seinä täyttyi aikuisten koskettavista viesteistä:
”Me aikuiset tehdään virheitä. Siitä saa huomauttaa.”

Ero voi ehdottomasti olla hyvä ja oikea ratkaisu. Haluamme vain muistuttaa meitä aikuisia, että näemme lapsen tarpeet ja tunteet mahdollisimman hyvin oman kriisimme aikana. Toivottavasti myös joku lapsi tai nuori näkee näyttelyn ja kokee, että hän ei olekaan ajatustensa kanssa yksin.

Siinä hetkessä” näyttely oli esillä Tampereen Nuorisopalveluiden Monitoimitalo 13:ssa marraskuussa 2019. Seuraavaksi se matkaa esille Helsingin kaupungin Kallion Perhekeskukseen.

Näyttely on nyt avoinna, tervetuloa tutustumaan!

Anne Niittymäki
Koulutus- ja konsultaatioasiantuntija
Konsultoiva sosiaalityöntekijä

Avosylin yhtymä