Julkaistu 7.7.2020

Neljä Astetta Oy:n perustajat Mikko ja Petri tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa Lahdessa 1980-luvulla.  Kahdesta ala-asteikäistä pojasta tulee ystävykset; Ystävykset, jotka molemmat tulevat rikkonaisista perheistä. Elämässä on paljon samoja elementtejä, mutta myös eroavaisuuksia.

Mikon elämästä puuttui hoivaa, rakkautta ja hyväksyntää. Äiti oli sairastunut mieleltään Mikon ollessa vasta vauvaikäinen. Äidin muutto pois kotoa jätti jälkeensä turvattomuuden, pelon ja ahdistuksen.

Mikko eli lapsuutensa isän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Uusperheessä, äitipuolen, isän ja sisarusten keskellä Mikko koki jäävänsä ulkopuoliseksi. Arvottomuuden kokemus kasvoi ja itsetunto oli heikko. Viha, syyllisyys ja kauhu kerääntyivät sisälle.

Petri oli oman perheensä kahdesta veljeksestä vanhempi. Hän kasvoi vanhempien riitaisuuden, mustasukkaisuuden ja väkivallankin sävyttämässä arjessa. Perhe-elämän sekaisuus ja turvattomuus ravistelevat Petriä ja piirtyvät hänen tunnetiloihinsa.

Petri oli 9-vuotias, kun vanhempien avioliitto päättyy eroon ja äiti sekä lapset muuttivat pois yhteisestä kodista. Isä jäi yksin, eikä aina saapunut sovittuihin tapaamisiin poikien luo. Silloin Petri lohdutti itkevää pikkuveljeä ja kannusti häntä pettymysten äärellä, vaikka tunne oli itsellekin musertava. Välillä kului pitkiä aikoja, ettei isästä kuulu mitään. Miehen malli puuttui ja Petri koki henkisellä tasolla vastuuta koko perheestä.

Meillä kaikilla on elämässämme sekä huonoja että hyviä talletuksia. Huonoja emme koskaan saa pois pyyhityiksi, mutta lisäämällä hyvälle puolelle asioita, voimme pikkuhiljaa muuttaa sitä miltä elämä tuntuu. Tärkeässä roolissa ovat harrastukset ja ihmisten verkoston rakentuminen lapsen ympärille, sillä lapsen on saatava tukea ja onnistumisen kokemuksia jostakin.

Meilläkin oli omat selviytymiskeinomme ja hetket, joista ammensimme voimaa ja ammennamme edelleen. Näitä hetkiä kutsumme tunnehipuiksi. Uskomme että ne ovat jokaiselle ihmiselle välttämättömiä. Ne ovat viimeisiä oljenkorsia vaikeuksien keskellä. Niiden voimalla ihminen jaksaa yrittää silloinkin, kun ei oikeasti edes jaksaisi. Tunnehippu on jotain, jonka toinen ihminen voi antaa toiselle, sopivanlaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Mikko vietti aina tilaisuuden tullen aikaa lähellä asuvan isomummon luona. Mummolla riitti rakkautta ja herkkuja pienelle pojalle: tarjolla oli lettuja sekä jalkahierontaa sohvalla televisiota katsellen. Bingoonkin mummo vei Mikkoa. Näin mummo antoi Mikon sisimpään viestin: sinä olet hyvä ja ainutlaatuinen poika, minä puolustan sinua.

Jalkapallo oli Mikon elämän toinen kantava voima. Siinä hän oli lahjakas, hyväkin. Kentällä elämän kaoottisuus unohtui.

Petrin perheellä oli taloudellisesti tiukkaa ja äidillä yksinäistä, mutta äiti ei siitä huolimatta luovuttanut, vaan piti huolta pojistaan ja sai kuin saikin asiat toimimaan. Samalla Petri sai kokea jotain hyvin tärkeää: äidin rakkautta sekä arvostusta äitiään kohtaan. Näin Petri oppi periksiantamattomuutta; asiat kyllä järjestyvät, kunhan ei anneta periksi.

Neljän Asteen tehtävä on löytää jokaiselle ihmiselle joku. Joku, joka kohtaa, välittää, huolehtii, rakastaa ja on läsnä. Tehtävämme on myös etsiä jokaiselle ainutkertaiselle asiakkaalle juuri hänelle sopivat yksilölliset harrastus- ja toimintamuodot – elämäniloa vaikeuksien keskelle. Tiedämme kokemuksesta, että positiivisten kokemusten ja ihmissuhteiden myötä jokaisella on mahdollisuus uuteen suuntaan. Jopa silloin kun elämä on jo kovaa vauhtia menossa väärille raiteille.

Mikko siirtyi ylä-asteelle, Petri päätti vielä ala-asteen viimeistä luokkaa.  Molemmat olivat juuri muuttaneet pois kaupungista – maaseudulle Nastolaan – ja viettivät aikaa samoissa kaveripiireissä, itseään vanhempien seurassa. Muuton myötä Mikon yhteys mummoon katkesi, eikä hänellä enää ollut paikkaa minne mennä, minne kuulua.

Ensimmäiset alkoholikokeilut ja tupakanpoltto toimivat nuorille korvaavina kokemuksina, sanattomien, täyttymättömien tarpeiden täyttäjinä. Yhteenkuuluvuutta haettiin kaveriporukasta ja itseä vanhemmilta nuorilta. Pojat tekivät mitä vain ansaitakseen heidän hyväksyntänsä.

Suomessa lama oli ovella ja vanhempien huomio kiinnittyi lasten sijasta huoliin. Kasvatuksen rima laski. Maailman avautuessa ahdistus Mikon ja Petrin sisällä kasvoi. He hakivat turvapaikka yhä enemmän erilaisista päihteistä, rikoksistakin. Lapsuus jäi lyhyeksi.

Mikko karkaili kotoa ja vietti joskus öitä kaverien patjalla sisustamassa verkkokellarin kopissa. Myös Petri koki elämässään rajattomuutta ja karkaili aika ajoin, mutta pyrkii äitinsä vuoksi noudattamaan rajoja käytöksessään. Tiivis suku isovanhempineen loi sekin Petrille raameja. Petri olikin ”hyvä poika” monen vaikeamman tapauksen joukossa. Hänellä oli jo tuolloin taito ajatella asioita eteenpäin ja nähdä kokonaisuuksia, jonka seurauksena hän pystyi selviämään monesta hankalasta tilanteesta.

Nuoren miehen uho oli molemmille pojille yhteistä, mutta Mikolla haasteet johtivat seitsemännen luokan jälkeen lopulta huostaanottoon. Hänet sijoitettiin lastensuojelulaitokseen. Vuosi laitoksessa, ankaruuden ja pelon ilmapiirissä, oli vankilamainen. Mikko vietti pitkiä aikoja lukitussa huoneessa ilman henkilökohtaisia tavaroita tai sosiaalisia kontakteja. Kiinnipitämistilanteet ja tunnekylmyys olivat yleisimpiä kohtaamisen muotoja. Kukaan ei kertonut 13-vuotiaalle pojalle miksi näin meneteltiin.

Mikon isä ja Petri vierailivat Mikon luona ja hakivat joskus häntä lomille. Petri olikin tässä ajassa ainoa ystäväkontakti.

Lastensuojelulaissa ja sosiaalialalla tavoitteet on kirjattu lapsilähtöisesti, mutta käytännössä päädytään usein toimimaan eri lailla. Vaikka teoriassa ymmärretään, että oirehtivat lapset ja nuoret kärsivät rakkaudenpuutteesta, työskentely heidän kanssaan jää joskus ongelmien tasolle. Ongelmakeskeisyys ei kuitenkaan johda toivottuihin lopputuloksiin, sillä ongelmiin keskittymällä ongelmat kasvavat.

Me olemme kääntäneet yhtälön toisinpäin ja lähestymme ihmistä hänen tarpeistaan ja niiden täyttämisestä käsin. Ajattelemme, että kaikkien ongelmista kärsivien ihmisten oikea, suuri ja sattuva ongelma on rakkauden puute. Tämä rakkauden ja perustarpeiden täyttämättömyyden puute aiheuttaa ihmisen sisälle tyhjiön, jota hän lähtee erilaisilla korvikkeilla täyttämään. Kuitenkin ainoa asia millä tyhjiö voi lopulta täyttyä, on rakkaus.

Vastauksemme tyhjiöön on monimuotoinen rakkaus ja sen ympärille luotu prosessi. Kun lapsen sekä aikuisen fyysiset, emotionaaliset ja henkiset perustarpeet alkavat prosessin läpikäymisen myötä täyttyä, syntyy pysyvää muutosta.

Neljä Astetta on yrityksemme nimen lisäksi myös kasvu- ja kehitysohjelma, jota käytämme perhetyössä. Selkeä ja dokumentoitu prosessi lähtee liikkeelle kunkin ihmisen kyvystä vastaanottaa asioita ja käydä läpi muutosta. Ohjelman seurauksena lapsen kasvuympäristöön ja perheen elinympäristöön syntyy uusia kantavia rakenteita ja verkostoja. Niiden avulla yksittäisten ihmisten perustarpeet voivat täyttyä myös sitten, kun ohjelma on heidän kohdaltaan ohi.

Jokainen ihminen haluaa tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Mikko ei muista ainoatakaan inhimillistä ihmiskontaktia sijoituksensa ajalta. Sen seurauksena yrityksemme haluaa kohdata sekä työntekijät että asiakkaat erinomaisen hyvin. Panostamme ihmisten kohtaamisen lisäksi rajoihin, jotka ovat rakkaudesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta käsin asetettuja.

Mikko muutti 15-vuotiaana jälkihuollon tuella omaan asuntoon. Yksin omassa asunnossaan Mikko pelkäsi nukahtaa. Hän turvautui taas päihteisiin.

Jalkapallon pelaaminen onnistui Mikolta edelleen, mutta lupaavan jalkapallotähden ura kariutui lopulta alkoholiin ja juhlimiseen. Laji säilyi kuitenkin Mikon elämässä hyvänä harrastuksena ja terveiden elämäntapojen puolustajana.

Samaan aikaan myös Petri testasi rajojaan ja opetteli itsenäisyyttä. Hän teki ahkerasti töitä mm mansikkamaalla ansaitakseen rahaa elämiseen ja ensimmäiseen mopoon. Raha vaikuttikin nuorten tekemisiin ja heidän asemaansa toisten keskuudessa. Kodin vähävaraisuus tuntui usein Petristä vääryydeltä. Kaikki piti ansaita itse. Petri ei kuitenkaan halunnut jäädä toisten nuorten varjoon. Sisukas kunnianhimo johti saavutettuihin tavoitteiseen ja palkintoihin, josta nuori oli ylpeä.

Mikko oli vasta 17-vuotias, lähes lapsi vielä itsekin, kun hänestä tuli isä. Toisten tarpeiden tyydyttäminen oli haastavaa, kun omatkin perustarpeet olivat täysin täyttämättä. Mikko oli silti onnellinen lapsestaan ja yritti elää perhe-elämää, vaikka päihteillä olikin tuohon aikaan päärooli hänen elämässään. Vuoden päästä syntyi toinen lapsi, mutta kolmannen lapsen syntyessä Mikko ei enää asunut lastensa kanssa samassa kodissa. Nuori äiti kantoi vastuun. Muutamaa vuotta myöhemmin syntyi Mikon neljäs lapsi, toisesta parisuhteesta. Raitistumisen jälkeen, eroon johtaneesta avioliitosta hänen elämäänsä syntyi vielä tytär sekä kuopus, ensimmäinen poika viiden tyttären sisarukseksi.

Vanhemmuus on kenties ihmiselämän tärkein asia ja siksi se varmasti on myös haavoittuvin. Kuka haluaisi epäonnistua elämänsä tärkeimmässä tehtävässä? Silti joskus juuri niin tapahtuu, hyvistä yrityksistä huolimatta. Vanhemmuuden puutteella ja laadulla on suuret vaikutukset sekä lapsiin että vanhempiin. Pelko, viha, syyllisyys, häpeä, suru ja ahdistus ovat hinta mitä toimimattomasta vuorovaikutuksesta maksetaan.

Neljä Astetta pyrkii siihen, että lasten ja heidän vanhempiensa välinen kommunikaatio ja kanssakäyminen saataisiin taas sujumaan. Jos asiat on tehty samalla tavalla jo monta vuotta, eikä kukaan enää ahdistuksen, pelon, huudon tai puhumattomuuden keskellä muista tai sano, mitkä asiat ovat meillä hyvin ja että oikeasti välitän sinusta, ihmisten väliset kanavat sulkeutuvat ja viha patoutuu. Neljän Asteen ja työntekijöittemme tehtävänä on toimia sanoittajana ja sillanrakentajana perheessä.

Elämme itsekin perhe-elämän arjen ja haasteiden keskellä. Mikko on tehnyt pitkän matkan vastuuttomasta vanhemmasta ja pojasta vastuulliseksi isäksi ja mieheksi. Tänä päivänä hän on tasapainoinen ison uusperheen isä ja puoliso. Isyyden hyväksyminen tässä muodossa on vaatinut Mikolta rehellisen ja rankan itsetutkiskelun ja syvällisen muutoksen. Yrityksellämme on näiden kokemusten seurauksena poikkeuksellista näkemystä ja ymmärrystä uusperheiden arjessa eläviä asiakkaitamme kohtaan.

Petri ehti kerätä oman vanhemmuutensa tueksi paljon tietotaitoa sekä monipuolisten elämänkokemustensa että sosiaalialan opintojen kautta, ennen arjen isyyden kohtaamista. Hän elää perhe-elämää aviovaimonsa ja kahden pienen lapsen kanssa ja käyttää sekä työssä että kodissa koeteltuja arvoja toimissaan. Uutta sukupolvea kasvatetaan sekä kotona että työrintamalla.

Aikuisuuden kynnyksellä Mikon ja Petrin tiet erkanivat, molemmilla on oma suuntansa. Petri opiskeli ja paiski töitä, Mikko eteni yritysmaailmassa. Runsas päihteiden käyttö vei vielä molempia.

Mikko kävi kauppakoulua. Hän kokeili myös lähihoitajakoulussa opiskelua, mutta työtä veivät mennessään; Mikko huomasi olevansa taitava myyjä. Muutaman vuoden kuluttua nuorella miehellä oli kymmeniä alaisia ja paljon vastuuta. Sisältä särkynyt poika sai yritysmaailman hyväksynnän.

Onnistumiset toivat pohjimmiltaan ujolle pojalle rohkeutta, itsevarmuutta ja miehisyyttä. Lapsuudesta asti sisimmässä ammottanut aukko täyttyi, mutta vain hetkittäin, päihteidenkäytön, seksuaalisen käyttäytymisen, ruoan tai rahan avulla.

Mikko on aina halunnut olla mahdollisimman hyvä kaikessa mihin ryhtyy. Nuorena kyseessä oli myös epävarmuuden peittämistä, mutta iän myötä onnistumisen polte on suuntautunut Neljä Astetta Oy:n ja sosiaalialan kehittämiseen yhä inhimillisempään, todempaan ja tehokkaampaan suuntaan.

Yritysmaailman osaamista hyödynnetään sosiaalialalla liian vähän. Mikko oppi yritysmaailmassa paljon hyödyllisiä taitoja, kuten kokonaisuuksien hahmottamista, rakenteiden luomista, tavoitteiden asettamista ja niissä pysymistä, erilaisten toimintasuunnitelmien ja prosessien suunnittelua, tuotteistusta, sekä työntekijöiden ja johdon johtamistaitoja. Mikko oppi myös rajoista ja selkeistä säännöistä, joiden sisällä ihmisten luovuus voidaan vapauttaa yhteiseksi hyödyksi.

Petri lopetti lukion muutaman viikon jälkeen ja lähti ensin isän ja kavereiden jalanjäljissä ammattikoulun sähkölinjalle. Hän siirtyi kuitenkin lähihoitajakouluun heti, kun se oli iän puolesta mahdollista. Petrin mielessä oli työ nuorten parissa.

Valmistuttuaan lähihoitajaksi nuori mies huomasi, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa häntä. Päästäkseen tavoitteeseensa, Petri pyrki ammattikorkeakouluun ja aloitti sosionomiopinnot. Hauskanpito kuului opiskelijaelämään, mutta koulut hoituvat.

Opiskelujen ohessa Petri hankki monenlaista työkokemusta sekä toimeentuloa: sosiaalialalta, lastensuojelun sijaisuuksista, automyynnillä, ravintolasta, maanrakennustöistä ja tehtaasta liukuhihnalta.

Sosiaalialan yrittäjäkurssilla Petri kehitteli ammattikorkeakoulussa uudenlaista jälkihuoltopalvelumallia. Kurssin opettaja kysyi myöhemmin, Petrin jo valmistuttua, joko yritys on perustettu. Kysymys herätti työläissuvun kasvatin. Jospa hän perustaisikin yrityksen?

Samoihin aikoihin Petri haki uutta yhteyttä isäänsä. Nyrkit pystyssä kuppilan nurkalla itkivät molemmat miehet, isä ja poika.

Petri oppi lapsuutensa olosuhteiden johdosta tarkaksi toisten ihmisten tunteiden havainnoijaksi – mikä tunne toisella on ja mitä sille voisi tehdä? Hän oppi ratkomaan ongelmia ja kantamaan vastuuta itseään laajemmasta joukosta. Petrille kehittyi arjen kantokykyä ja taito varmistaa, että asiat ovat kunnossa.

Nähtyään kasvuvuosinaan ja työkokemuksensa kautta läheltä monet vilpillisetkin keinot, Petrille kasvoi erityiset rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä aistivat tuntosarvet. Sosiaalialalla tarvitaan molempia: jämptiyttä ja hienovaraisuutta. Petri on vastuullisine ja suorasukaisine raameineen kuin luotu sosiaalialalle. Hän pitää edelleen pienempien puolta ja on poikkeuksellisen herkillä vaistoamaan epäoikeudenmukaisuutta ja tekemään sille jotain.

Lastensuojelutyössä suuresta keinopankista on hyötyä ja meillä se on kokemustemme johdosta erityisen laaja. Meille on kehittynyt perspektiiviä, jota opitaan vain elämällä läpi tilanteita.

Kun kohtaamme asiakasperheen, jonka asiat ovat huonosti, meille syttyy nopeasti ymmärrys siitä, minkälaisia toimia tilanne vaatii. Jotta keinopankkia päästään hyödyntämään asiakasperheen kanssa, tarvitaan konkreettisten toimintaperiaatteiden lisäksi myös kunnollista kohtaamista.

Mikko perusti ystävänä kanssa myyntialan yrityksen ja toisenkin. Ne lähtivät hyvin liikkeelle, mutta romahtivat valvonnan puutteesta. Mikko koki kokonaisvaltaisen taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen konkurssin. Romahdus oli merkittävä, koska se loi alkusysäyksen kohti vastuullisempaa tulevaisuutta.

A-Klinikan, AA:n, terapian ja erilaisten muitten verkostojen tuella Mikko aloitti raitistumismatkansa. Hän uskaltautui kohtaamaan sisällään vaanivan kivun, kauhun ja pelon. Lapsuuden vaikeat tunnekokemukset nousivat pintaan käsiteltäviksi.

Mikko raitistui, kun hän löysi itsestään sisäisen vanhemmuuden turvan ja oppi pärjäämään ilman ulkopuolelta tulevia virikkeitä tai riippuvuuksia.

Samaan aikaan Petri teki erilaisia töitä lastensuojelun parissa. Hän oli mukana käynnistämässä nuorisokodin toimintaa. Työ oli mielekästä, mutta Petrin sisällä kasvoi vahva halu tehdä asiat omalla tavalla. Innovatiivisuus veti häntä puoleensa. Petri halusi luoda jotain uutta, sillä lapsen etu ja yhä paremmat toimintatavat kiinnostivat häntä.

Helsingissä vanhojen ystävysten tiet kohtasivat yllättäen, aivan sattumalta ja he alkoivat pitää yhteyttä.

Kun on itse käynyt läpi kokonaisvaltaisen muutosprosessin, voi myös paremmin tukea toisia ihmisiä heidän kamppailuissaan. Mikon tervehtymisen kokemusten lisäksi olemme ammentaneet Neljä Astetta Oy:n ajattelu- ja toimintamalleihin valtaisan määrän tietotaitoa kymmenien ihmisten kasvumatkoista, haastattelemalla heitä heidän elämänkohtaloistaan. Näin meille on ajan kanssa piirtynyt monimuotoinen kuva kipuilevan ihmisen sisimmästä ja siitä, miten ihmiset yrittävät selvitä kurjissa tilanteissa.

Todellisten ihmisten kokemusten pohjalta olemme luoneet laajat ja yksityiskohtaiset dokumentoidut työskentelyn prosessit sekä käytännön työvälineet. Niihin sitoutumalla ja niitä seuraamalla päästään eteenpäin. Tavoitteemme on, että myös työntekijät kohtaavat omaa elämäänsä samoin kuin asiakkaamme.

Hankalien asioiden kohtaamista helpottaa, jos toinen ihminen on mukana siinä. Näkemässä yhdessä, tuomitsematta, ihmisyyden moninaisuutta kunnioittaen. Sosiaalialalla tehtävässä työssä ihmiskohtaamisen laadulla on tosiaan merkitystä ja parhaimmillaan lopputuloksena ovat työskentelyyn sitoutuneet asiakkaat ja elämän mittaiset tulokset.

Yksi esimerkki tiivistämästämme itsetuntemuksen kasvun tietotaidosta on MES®-ohjelma, joka tähtää siihen, että ihminen kasvaa monimuotoisen elämänsä sankariksi. Ihmiseksi, joka ottaa vastuun itsestään ja toisista. Oman elämän raadollisuuden kohtaaminen ei ole helppoa, eikä sen ole tarkoitus sitä ollakaan. Rohjetessaan sitoutua muutokseen, ihminen voi parhaimmillaan löytää elämisen kauneuden ja kauheuden koko kirjon: mahdollisuudet, oman ainutlaatuisen elämänvoimansa ja yksilölliset taipumuksensa.

Lapsuudenkavereiden yhteydenpito johti yhteisen yrityksen perustamiseen. Asiat etenivät kuin itsestään ja Neljä Astetta Oy perustettiin vuonna 2005. Ensimmäiset asiakkaat olivat vaikeissa elämäntilanteissa laitossijoituksesta omaan asuntoon siirtyviä jälkihuoltonuoria. Nuorten kanssa työskentely johti Mikon ja Petrin luomaan palvelukonseptia, joka toimisi ennaltaehkäisevänä vaihtoehtona laitossijoitukselle.

Mikko toi kokonaisuuteen muutosprosessinsa, omat kokemuksensa lastensuojelun asiakkaana ja tietotaitonsa yritysmaailmasta. Petri toi ammattikorkeakoulussa kehittämänsä jälkihuoltomallin sekä monipuoliset sosiaalialan taitonsa. Lapsuudenkaverusten elämäntarinat ja unelmat yhdistyivät ja kehitysyhteistyö sosiaalialalla alkoi.

Pitkäaikaiset unelmat konkretisoituivat ja palvelumalli kiteytettiin lopulta paperille nopeasti. Pohjalla oli vuosia kestänyt työ ja uurastus ihmisenä, opiskelijana, palkkatöissä sekä unelmia vaalien.

Nuoret miehet pääsivät yritystoiminnan alkuun, kun eräs isohko kunta kiinnostuu toimintamallista ja ryhtyi heidän kanssaan yhteistyöhön.

Petri jatkoi opintoja yritystoiminnan ohessa ja valmistui työnohjaajaksi. Siitä oli hyötyä, sillä Neljä Astetta Oy kasvoi nopeasti. Mikko kouluttautui yritystoiminnan ohessa mentoriksi eli kanssakulkijaksi. Tommy Hellstenin kehittämä nelivuotinen Ihminen tavattavissa -mentorkoulutus nivoo yhteen monia eri terapiasuuntauksia. Koulutuksen aikana Mikko oppi kohtaamaan itsensä ja toiset yhä todemmin.

Askeleet nuoruudesta huomiseen kantoi. Tiellä oli ollut ylämäkiä ja alamäkiä ja polku oli ollut kivinen. Mutta vastuuton polku kasvatti vastuuseen.

Vuonna 2015 Perhehoitokumppaneiden toimitusjohtaja Matti Virtanen pysähtyi tietokoneen äärelle.
Niin usein – alalla pitkään toimineena johtajana – hän kuuli yrityksestä nimeltä Neljä Astetta. Yrityksestä, joka tekee jotain niin kovin eritavoin. Tarina tuntui tutulta. Perhehoitokumppaneiden omistajat ja Key Assets Groupin yrityksen perustajat, sosiaalialan työntekijät Janet ja Jim Cockburn, tahtoivat yli 20-vuotta sitten tehdä Iso-Britanniassa jotain eri tavalla omalla alallaan. Kun Matti tutustui Neljään Asteeseen, hän näki, miten nämä kaksi eri yritystä – Key Assets ja Neljä Astetta jakavat samat arvot, lähes saumattomasti.
Matti ihastui yritykseen ja esitteli sen pääomistajille. Tästä sai alkunsa prosessi, jossa kaksi eri yritystä eri puolelta Eurooppaa, aloittavat syvän arvokeskustelun peruskysymyksen äärellä: Voisimmeko auttaa toinen toisiamme? Voisimmeko yhdessä luoda jotain aivan uutta?

Neuvottelut etenivät ja kesäkuussa 2015 Neljä Astetta siirtyi yritysjärjestelyn myötä samaan konserniin PKS:n kanssa. Muutoksen myötä Suomeen syntyi luotettava ja vahvatoimija, joka tarjoaa tulevaisuudessa yhä kokonaisvaltaisemmin uuden sukupolven lastensuojelupalveluita ennaltaehkäisevän perhetyöhön, perheiden tukemisen ja laadukkaan perhehoidon kautta. Neljän Asteen osaamista hyödynnetään nyt maailmanlaajuisessa Key Assets Groupissa. MES®-ohjelmaa viedään jo Australiaan saakka.

Perhehoitokumppanit Suomessa (PKS) rekrytoi, valmentaa ja kouluttaa vanhempia sijaisperheiksi. Ennen  koulutuksen alkua PKS arvioi vanhempien soveltuvuuden tehtävään. 2008 perustettu PKS tarjoaa perhehoitajalle vahvaa tukea: koulutusta, ohjausta, terapeutin asiantuntemusta tai perhehoidon ohjaajan tukea Tiimivanhemmuus™-mallin kautta. Lisäksi yritys järjestää koko perheen virkistystapahtumia, lasten ja nuorten leirejä sekä vertaistapaamisia perhehoitajille. Yli 30 henkeä työllistävä PKS toimii kaikkialla Suomessa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia, itäisintä Suomea sekä Ahvenanmaata.

Molempia yrityksiä yhdistävät vahvasti arvopohja, jossa ihmisen ainutlaatuisuus ja kohtaaminen ovat keskiössä. Yhteistyö tarjoaa paljon synergia etuja ja luo mahdollisuuksia.  Tavoitteena on kehittää uuden sukupolven lastensuojelunpalveluja, joissa yhdistyvät vahva sosiaalityön osaaminen, vankka kokemus alalta – niin perhehoidosta kuin lastensuojelun avo- ja jälkihuoltotyöstäkin – terapeuttinen työskentelyote, teoria, inhimillisyys ja syvällisyys, vanhemmuustyön osaaminen, kokemusasiantuntijuus, tutkimustieto, prosessuaalinen työote ja nopea reagointi.

Yhtiöt yhdistyivät alun perin vuonna 2015 samanlaisten arvojen kohdatessa. Kuljettuaan samaa taivalta neljän vuoden ajan, tuli aika syventää yhteistyötä entisestään. Avosylin yhtymä perustettiin toukokuussa 2019.  Yhtymän tavoitteena on luoda uusia ratkaisuja ja yhteinen palvelujatkumo, joilla perheitä voidaan auttaa entistä tehokkaammin heidän haasteissaan.

Perhekeskeisyys, palveluiden laatu, vaikuttavuus ja vastuullisuus ovat kummankin palveluntuottajan keskiössä ja kohta neljä vuotta kestäneen yhteistyön aikana nämä vahvuudet ovat entisestään korostuneet. Samalla muodostui myös voimakas yhteisen brändin tarve: Keitä me olemme?

Me olemme Avosylin -yhtymä, joka muuttaa maailmaa yhdessä.

Tänään Mikko ja Petri tietävät, että heidän kokemuksillaan ja tarinallaan on merkitys. Se todentuu joka päivä, kun yksikin elämän runnoma ihminen saa tarvitsemansa tuen. Mikko ja Petri ovat jatkaneet elämässään eteenpäin ja luovutaneet Neljä Astetta Oy:n hyviin käsiin.

Sekä Petri että Mikko, Jim ja Janet, kuin koko globaali yhtymämme pitää kuitenkin tärkeänä muistaa omat taustansa, yrityksen lähtökohdat. Asiat, joista olemme lähteneet liikkeelle, elävät edelleen ja niiden tavoittaminen vaatii hiljentymistä. Vaikka yrityksen juuriin ja asioiden alkulähteelle onkin jo matkaa, haluaa yritys säilyttää yhteyden perustaan, ihmisyyteen.

Työmme todellinen merkitys on ihmisen sisäisessä tuskassa ja onnistumisissa, asioissa, jotka yhä saavat meidät nöyriksi ja sanattomiksi. Tiedämme, ettei työmme tule koskaan valmiiksi, sillä parempi maailma on aina mahdollinen. Mutta tässä nykyisessäkin on kyettävä elämään.

Mikko kysyy joskus itseltään, miksi juuri minä? Hän tietää, ettei moni hänenlaistaan elämää viettänyt ole selvinnyt, vaan elää alkoholi- tai huumekoukussa päihteiden ohjaamaa elämää, istuu vankilassa tai on jo kuollut.

Sen miettiminen tekee nöyräksi. Ehkä elämää ei voi hallita ja joskus käykin aivan toisella tavalla kuin olisi voinut odottaa.

Paremmin.

Tänä päivänä Mikon ja Petrin tarina on yksi tarina, osana Neljä Astetta Oy:n menestystarinaa. Neljä Astetta työllistää jo yli 150 työntekijää. Toimintaa on Rovaniemeltä eteläiseen Suomeen saakka, yli 90 kunnassa. Yritys on saanut olla mukana tuhansien perheiden tarinassa. Ne tarinat ovat ainutlaatuisia, syvällisiä ja koskettavia tarinoita. Jokainen yhtä arvokas. 

Tutustu tästä yhteen niistä:

Perhe etsi epätoivoisesti apua haastavaan tilanteeseensa ja löysi lopulta Neljän Asteen perhetyön. Koko perhe on sitoutunut sinnikkääseen työskentelyyn ja muutokset näkyvät konkreettisesti arjessa. ”Ilman teitä ei olisi pärjätty.”

Ja tarinamme jatkuu.  Oletko sinä siinä mukana?

***