Julkaistu 16.9.2020

Missä määrin nuoret ovat osallisia lastensuojelun asiakkaina vuonna 2020?

Kysymys on vaikea, mutta ainakin nuorten osallisuudesta puhutaan nykyään aikaisempaa enemmän ja lastensuojelulaki velvoittaa kuulemaan lapsia ja nuoria. Tiedämme silti, että nuorten osallisuuden vahvistamiseksi on vielä paljon töitä tehtävänä. Nuorten oikeuksiin liittyviä epäkohtia, puutteita ja ylilyöntejä tulee ajoittain esiin muun muassa median kautta. Toisinaan työn resursointi – liian suuret sosiaalityöntekijäkohtaiset asiakasmäärät, ajan puute ja vaihtuvat sosiaalityöntekijät – heikentävät merkittävästi nuorten osallisuuden toteutumista käytännössä. Osallisuus edellyttää riittävästi aikaa kohdata ja kuunnella nuoria.

Miten osallisuus voidaan määritellä? Itse ymmärrän osallisuuden mahdollisuutena vaikuttaa ja osallistua, tulla kuulluksi ja nähdyksi, olla tietoinen osallisuudestaan, saada itseään koskevia tietoja ja osallistua sekä vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja niihin yhteisöihin, joihin kuuluu.

Olen voinut ilokseni huomata, että eri puolella Suomea on nykyisin lukuisia perhe- tai laitoshoitoon sijoitettujen nuorten kehittäjäryhmiä. Ryhmien tavoitteena on kehittää lastensuojelua paikallisesti ja valtakunnallisesti ottamalla nuorten kokemusasiantuntijuus mukaan kehittämistyöhön. Siis nuorten osallisuutta parhaimmillaan!

Olen saanut olla mukana käynnistämässä kollegoideni ja sijaisperheisiin sijoitettujen nuorten kanssa PKS:n omaa kehittäjänuorten ryhmää Sitkeitä Sissejä. Ryhmän toiminta alkoi vuonna 2013 ja sinä aikana se on muun muassa ollut mukana toteuttamassa lapsille ja nuorille suunnattua kyselyä, julkaissut kirjasen, pitänyt työpajaa PKS:n työntekijöille sekä osallistunut THL:n lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan ja valtakunnalliseen nuorten kehittäjäryhmien toimintaan.

Nuorilla on valtavasti kokemuksia ja näkemyksiä lastensuojelun kehittämiseksi.   Vuosien varrella olen nähnyt, miten kehittäjäryhmän toimintaan osallistuminen on voimaannuttanut monia nuoria. Nuorille on ollut tärkeää nähdä, että on olemassa paljon muitakin sijoitettuja nuoria ja kehittäjäryhmiä ympäri Suomea, ja että heitä todella halutaan kuunnella ja ottaa mukaan kehittämistyöhön.

Sitkeiden Sissien tapaamisilla sekä lasten- ja nuorten leireillä olemme käsitelleet myös osallisuuden teemaa. Nuoret ovat pohtineet muun muassa seuraavia kysymyksiä:

Saatko vaikuttaa sijaisperheen sääntöihin, rajoituksiin tai perheen yhteisiin asioihin? Noudattavatko aikuiset yhteisiä sääntöjä? Saatko vaikuttaa siihen, miten pukeudut, millainen hiustyyli sinulla on, mitä harrastat, miten sisustat huonettasi, millainen uskonnollinen vakaumus sinulla on tai ei ole ja miten pidät yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi?

Useimmat nuoret kertoivat saavansa vaikuttaa kaikkiin näihin asioihin. Eräs nuori kuitenkin kertoi, että aikuiset ovat kieltäneet häntä valitsemasta sellaista hiusväriä, kuin hän olisi halunnut. Myös lävistysten hankintaan on puututtu. Nuoret kertoivat yleisesti ottaen, että kaikista asioista keskustellaan ja neuvotellaan, mutta tiettyihin aikuisten asettamiin rajoihin voi vaikuttaa jonkin verran tai ei voi vaikuttaa lainkaan, kuten puhelimen ja sosiaalisen median käyttöön tai kotiintuloaikoihin. Enemmistö nuorista oli kuitenkin sitä mieltä, että rajoitukset ovat olleet kohtuullisia ja turvallisia ja asioista voi neuvotella. Eräs nuori oli sitä mieltä, että sosiaalityöntekijä kyllä kysyy hänen mielipidettään, mutta se ei vaikuta oikeasti mihinkään.

Meistä ammattilaisista olisi tietysti kovin ihanaa, jos aivan kaikki nuoret voisivat todeta osallisuutensa toteutuvan sataprosenttisesti. Kuitenkin pidän todella hienona luottamuksen osoituksena sitä, että nuoret uskaltavat nostaa esiin kritiikkiä, koska se on aina hedelmällinen paikka kehittymiselle ja muutokselle. Silloin meillä on jotain mihin tarttua – oiva tilaisuus rakentaa huomenna jälleen hieman osallistavampaa lastensuojelua.

Kehittäjäryhmien sijaan nuorten osallisuus kuitenkin toteutuu – tai jää toteutumatta – ennen kaikkea arjessa, niissä jokapäiväisissä pienissä valinnoissa ja teoissa, tavoissa kuunnella, keskustella ja kohdata sekä mahdollisuuksissa vaikuttaa omiin ja yhteisönsä asioihin toimenpiteiden kohteena olemisen sijaan.

Lastensuojelun perhehoidossa meillä sijaisperheitä ohjaavilla työntekijöillä on suuri vastuu siitä, kuinka tuemme nuorten osallisuuden toteutumista sijaisperheissä. Mutta sitäkin suurempi vastuu on perhehoitajilla, jotka elävät jokapäiväistä arkea nuorten kanssa. Päätöksentekoprosessin osallisuuden kannalta olennaisin toimija on nuoren asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

Mihin kaikkiin asioihin nuori saa vaikuttaa ja missä asioissa aikuinen tekee päätökset ja vetää rajat nuorta suojellakseen? Nuoren osallisuushan ei tietysti tarkoita sitä, että hän päättää kaikesta itse, mutta tärkeää onkin, millaisen osallistavan keskusteluprosessin kautta yhteiseen lopputulemaan päädytään.

 

Ville Kantola
Sosiaalityöntekijä
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy