Julkaistu 19.2.2021

YK:n yleiskokous julisti vuonna 2007 helmikuun 20. päivän kansainväliseksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päiväksi. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus voidaan määritellä ihmisten mahdollisuudeksi saavuttaa täysi potentiaalinsa yhteiskunnassa. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta tuetaan poistamalla esteitä, joita ihmiset kohtaavat sukupuolen, ikänsä, seksuaalisen suuntautumisen, rotunsa, etnisen taustan, uskontonsa, kulttuurinsa tai vamman takia. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteellä viitataan reiluuteen ja vastuuseen: ihmiset ovat vastuussa toisistaan ja kaikkien vastuulla on varmistaa, että ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi myös toimet köyhyyden ja yksinäisyyden poistamiseksi ovat ensisijaisen tärkeitä. (YK liitto, viitattu 18.2 2021)

Professori Juho Saari (Yle Flinkkilä 6.2.2021) on tutkinut yksinäisyyttä ja sen ylisukupolvista periytymistä. Yhteiskunnan yksinäisimmät ihmiset löytyvät köyhimpien, huono-osaisimpien ja eniten eriarvoisuutta kokevien joukosta. Yksinäisyys on aina tragedia; ”Minä en ole kiinnostava toisille ihmisille, kukaan ei halua olla kanssani.” Ihminen kokee silloin epäonnistuneensa. Yksinäisyys on juurisyy usein esimerkiksi päihde- tai peliongelmaa.

Nina Junttila on Turun yliopiston kasvatuspsykologian dosentti, joka on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä: Junttila on haastatellut myös yksinäisiä vanhempia. Heillä on suuri huoli lapsistaan: yksinäisyyden ei haluta periytyvän. Sosiaalisten suhteiden edellytysten luominen vaatii yksinäisiltä vanhemmilta enemmän kuin heiltä, joilla on vahvat verkostot.

Ala-asteikäinen lapsi alkaa syyttää yksinäisyydestä itseään: hän kokee olevansa viallinen, sellainen, ettei kelpaa muiden seuraan. Yksinäisyydestä tulee itseään toteuttavaa. Yksinäisyys vaikuttaa lapsen kykyyn olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun lapsi vakuuttuu huonommuudestaan ja uskoo tulevansa torjutuksi, hän vetäytyy. Millaisen jäljen se jättää lapseen? Tarvitsemme enemmän tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi niin, ettei olisi yhtään lasta, joka viettää kaikki päivät välitunnit yksin, jota kukaan ei kutsu syntymäpäiville tai pyydä ulos leikkimään. Ettei olisi yhtään nuorta, jolla ei ole ketään kenelle kertoa välitunnilla salaisuuksia.

Korona-aika on toisaalta ollut yksinäisille, harrastuspiirien ulkopuolella oleville lapsille ja perheille helpotus. Kukaan muukaan ei ole mennyt salibandytreeneihin, partioon tai kuoroharjoituksiin. Mutta nyt kun tilanne palautuu osa lapsista ja nuorista palaa taas innolla harrastuksiinsa ja osa lapsista jää yksin kotiin vailla ikätasoista seuraa.

Tarvitsemme toivoa ja esimerkkejä siitä, miten yksinäisyys voidaan selättää ja hankalista elämäntilanteista päästä eteenpäin. Kun onnistumme vähentämään yksinäisyyden ja kuulumattomuuden kokemuksia, teemme merkittävän teon paitsi yksittäisen ihmisen myös koko yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen.

Me Avosylin yhtymässä pyrimme vähentämään sosiaalisen eriarvoisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Tuemme työssämme lapsia, nuoria ja perheitä ikätasoiseen seuraan ja pyrimme järjestämään heille matalan kynnyksen vertaisryhmiä joissa voi harrastaa ja jakaa ajatuksia.

Haluamme että ihan jokainen palveluidemme piirissä oleva voi kokea itsensä tärkeäksi, kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi toisille. – Ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi kokea olevansa yksinäinen ja merkityksetön.

Sanna Snellman
Aluejohtaja
Neljä Astetta Oy