Pallo-kodeilla arkea eletään lasten ja nuorten kanssa kodinomaisissa yhteisöissä. Yhteisöissä ja toiminnassa korostuu jokaisen nuoren osallisuus omista ja yhteisön yhteisistä asioista päättämiseen. Nuoret kohdataan dialogisesti, arvostaen ja jokaisen nuoren identiteettiä, mielipiteitä ja toiveita kunnioittaen. Toiminnassa tavoitellaan parhaiten nuoren tarpeita vastaavia ratkaisuja yksilöllisesti räätälöiden. Nuorten huomioiminen lähtee aikuisten kiinnostuksesta nuoren asioihin ja luottamuksen rakentamisesta jokaiseen nuoreen. Nuorten kanssa käydään läpi rakenteita, joissa he voivat tuoda oman äänensä esiin ja tähän tuetaan ja kannustetaan. Me Pallo-kodeilla ajattelemme, että meidän tiiviissä yhteisössämme eläminen peilautuu elämään suuremmissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tavoitteenamme on, että nuorten lähtiessä yhteisöistämme he ymmärtäisivät osallisuuden merkityksen myös yhteiskunnassa pienten kotiyhteisöjemme ulkopuolella.
”Toiminnassa tavoitellaan parhaiten nuoren tarpeita vastaavia ratkaisuja yksilöllisesti räätälöiden.”
12.8. vietetään kansainvälistä nuorten päivää. Teemapäivällä halutaan antaa tunnustusta maailman nuorille globaalin yhteiskunnan kehittäjinä. Se on myös tilaisuus saada lisää tietoa Euroopan nuorista. Joka neljäs maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä on 15–24-vuotias. Nuorison tarjolla olevat mahdollisuudet työllistyä ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntansa toimintaan ovat kysymyksiä, joihin jokaisessa yhteiskunnassa pyritään löytämään vastauksia. Suojaamalla nuorison poliittisia, yhteiskunnallisia ja muita oikeuksia voidaan edistää nuoren sukupolven kokemusta tasa-arvoisista ja riittävistä osallistumismahdollisuuksista sekä valmiudesta elää täysipainoista elämää Suomessa. Kansainvälisenä nuorisopäivänä tuodaan nuorisokysymyksiä kansainvälisen yhteisön tietoon ja juhlistetaan nuorison potentiaalia kumppaneina nykypäivän globaalissa yhteiskunnassa. (Euroopan parlamentti, Suomen YK-liitto.)
Huostaanotetuilla ja kodin ulkopuolelle sijoitetuilla nuorilla voi usein olla heikommat lähtökohdat yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Peruskoulu on voinut jäädä jossain kohtaa huonommalle tolalle; oppimiseen ja koulunkäyntiin ei välttämättä ole ollut voimavaroja muun elämän perusturvan ja tunne-elämän järkkyessä. Kun elämän peruspalikat on saatu jonkinlaiseen tasapainoon, voi olla kova kiriminen pysytellä opinnoissa muiden kärryillä. Peruskoulussa tarjotaan onneksi tänä päivänä räätälöidysti paljon erilaisia tukitoimia myös erityistä tukea esimerkiksi oman elämäntilanteen vuoksi tarvitseville nuorille. Peruskoulun päättäneiden nuorten muistamisella on Pallo-kodeilla erityinen merkitys, koska olemme nähneet jokaisen nuoren ponnistelut, onnistumiset, vastoinkäymiset sekä ala- ja ylämäet koulutaipaleella.
”Olemme nähneet jokaisen nuoren ponnistelut, onnistumiset, vastoinkäymiset sekä ala- ja ylämäet.”
Peruskoulun jälkeen suuntana on usein ammattiopinnot. Monen lastensuojelunuoren voimavarat eivät riitä 2. asteen opintoihin, vaikka esimerkiksi sijaishuoltopaikassa tässä tuettaisiin kaikin keinoin. Toki heitäkin on, jotka kykenevät suoriutumaan opinnoista ja saavuttavat koulutuksen. Vaarana monella on kuitenkin tipahtaa järjestelmästä. Yhteiskunnassamme on tehty paljon sen eteen, että jokainen peruskoulun päättänyt löytäisi paikkansa. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole. Koen, että menetämme valtavan määrän potentiaalia monessa nuoressa heidän syrjäytyessään 2. asteen koulutuksesta ja sitä kautta yhteiskunnasta. Monelta nuorelta löytyy usein upeita taitoja, kykyjä ja mielenkiinnon kohteita, joita moni varmasti toteuttaisi mielellään. Nyky-yhteiskunnan vaativaan työelämään osalliseksi pääsemisessä koulutus on usein kuitenkin se ensisijainen vaade.
Tukea tarvitsevien lasten kohdalla ajattelen, että mahdollisimman varhainen puuttuminen entistä rohkeammin sekä ennaltaehkäisyyn panostaminen jo neuvolasta lähtien ovat ensisijainen ratkaisu siihen, että jokaisella nuorella olisi eväitä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia panostaa koulutukseen 2. asteen opintojen kohdalla. Toisekseen ajattelen, että yhteiskunnassamme tulisi olla huomattavasti enemmän vaihtoehtoisia tapoja oppia työelämää muilla keinoilla, kuin tämän hetken perinteisin tutkintoon johtavien koulutusten kautta. Työnantajia tulisi tukea enemmän taloudellisesti ohjaamaan ja ottamaan mukaan toimintaansa nuoria, jotka voisivat opetella ja tehdä töitä yksilöllisesti omien voimavarojensa mukaisesti. Moni nuori voisi paremmin, kun arjessa olisi sisältöä, ja he voisivat kokea olevansa merkityksellinen osa jotakin. Väitän, että yhteiskunnassamme tällä hetkellä näkyvä ja kuuluva nuorten pahoinvointi lähtisi laskuun, mikäli meillä olisi tarjota nuorille enemmän vaihtoehtoisia yhteisöjä, joihin kuulua ja tekemistä, jonka kautta nuoret voisivat kokea merkityksellisyyttä. Tämä vaatisi soveltavampaa ja rajoja rikkovampaa suhtautumista juurtuneisiin rakenteisiin. Nuorten mukaan ottamisen arvostaminen, kuuleminen ja yhteiskuntamme kehittäminen heidän kanssaan yhteistyössä on tärkeää. Nuorten yrittäjyyden suurempi tukeminen voisi myös olla yksi tie edistää nuorten osallisuutta.
”Moni nuori voisi paremmin, kun arjessa olisi sisältöä, ja he voisivat kokea olevansa merkityksellinen osa jotakin.”
Ihmisen biologiaan on rakennettu tarve kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Valitettavasti tätä tarvetta pyritään usein tyydyttämään myös yhteisöissä, joihin kuuluminen ei ole omaa hyvinvointia tukevaa, kuten esimerkiksi päihdemyönteiset jengit. Pelkkä vaihtoehtoisten hyvää osallisuutta edistävien yhteisöjen ja toimintojen lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jokainen nuori tarvitsee oman motivaation osallistumiseen. Motivaation kasvamisen kannalta merkityksellisimpänä asiana näen sen, että me aikuiset toimimme nuoria kohdatessamme esimerkkeinä niin, että aikuisuus ja työelämä näyttäytyy nuorille houkuttelevana ja tavoiteltavana tilana. Nuorten osallisuuden tukeminen on meidän kaikkien yhteinen asia.
Lopuksi; jokainen voi tehdä jotakin, ja kun jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi. Omassa työssäni lastensuojelussa koen olevani etuoikeutettu, koska pääsen elämään arkea upeiden nuorten kanssa ja tukemaan heidän matkaansa kohti yhteiskunnallista osallisuutta. Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille hyvää kansainvälistä nuorten päivää!
Anni Leminen
Yksikönjohtaja, Ryhmäkoti Muutos
Pallo-kodit
Valtakunnallista Leikkipäivää juhlitaan 22.4.2023. Päivän teemana on leikki yhteisenä kielenä. Leikkipäivänä kannustetaan niin lapsia kuin aikuisia heittäytymään leikin lumoihin.
Leikkimisen taito on yksi tärkeimmistä lapsen kehityksen kannalta. Vanhastaan sanonta kuuluu, että leikkiminen on lapsen työtä. Niin myös sain vastaukseksi, kun kysyin ajatuksia leikistä Ryhmäkoti Muutoksen lapsilta. Tuttu sanonta kuvaa hyvin leikin merkitystä lapsen elämässä. Leikkimisen positiivisia puolia ei liene voida korostaa liiaksi.
Lastensuojelussa lasten leikkimistä on voinut varjostaa monet huolien ja murheiden varjot, jonka vuoksi lasten leikkimisen taidoissa voi olla monenlaisia haasteita. Pallo-kodeilla lasten leikkimisen taitoja edistetään ja leikkimistä opetellaan yhdessä. Niin lapsia kuin aikuisiakin kannustetaan arjen keskellä heittäytymään leikkiin.
Leikkiä voi kahden kesken, yksin ja pienemmällä tai isommalla porukalla
Yhteisöissä kaikkien leikkiminen yhdessä edistää yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja osallisuutta. Leikin kautta saadaan usein aikaan onnistumisen kokemuksia, jotka auttavat rakentamaan omaa identiteettiä ja kasvattamaan itsetuntoa.
Lastensuojelussa on hyvin nähtävissä, miten leikkiin heittäytyminen ja pysähtyminen mahdollistaa lapselle hypyn hetkellisesti pois elämän varjojen alta. Leikissä lapsi niin kuin aikuinenkin voi kokea vapautumisen tunnetta. Leikki sisältää usein iloa ja naurua ja saa hymyjä osallistujien huulille. Leikin ilon vastapaino antaa voimaa, toivon pilkahduksia ja ilon kiljahduksia tummimpienkin varjojen alle. Aikuisen tärkein tehtävä on kyetä sysäämään hetkeksi syrjään arjen kiire ja olla lapselle läsnä leikissä. Yhdessä leikkimisen kautta lapsi voi oppia monia asioita ja monesti leikkiessä huomaamatta opetellaan muun muassa tunteidenkäsittelyä, empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Leikki ylläpitää ja edistää rikasta mielikuvitusta ja luovuutta. Leikkiessä vain mielikuvitus on rajana!
Leikin aikana on tärkeää keskittyä yhteiseen kohtaamiseen, kieleen ja maailmaan lapsen kanssa. Leikki tapahtuu aikuisen ja lapsen välillä samalla tasolla – dialogissa. Leikkiin on suhtauduttava sillä vakavuudella, ettei leikki koskaan loukkaa, arvostele tai mitätöi lapsen tunteita, ajatuksia tai identiteettiä. Leikkiminen ja lapsen maailmaan heittäytyminen lapsen kanssa yhdistää lasta ja aikuista, auttaa meitä yhteisen kielen löytymisessä. Yhteisen kielen löytäminen lapsen kanssa on edellytys luottamukselliselle, aidolle, arvostavalle ja kunnioittavalle kohtaamiselle. Leikki on tärkeä työkalu suhteen luomiselle. Myös vaikeita asioita voidaan joskus käsitellä helpommin leikin kautta. Yhteisen leikin kielen löydyttyä lapsen on turvallista tuoda esiin erilaisia tunteita, tapahtumia, toiveita, unelmia ja pelkoja.
Lastensuojelutyössä parhaita onnistumisen hetkiä on, kun aikuiset ja lapset innostuvat yhdessä leikkimään, nauru raikuu ja hymyt vilahtelevat leikkijöiden kasvoilla.
Leikkipäivänä 2023 kannustan koko Avosylin-yhtymän puolesta pysähtymään teeman ympärille ja miettimään, miten jokainen voisimme lisätä arkeemme enemmän leikkiä. Leikin voima voi yllättää!
Anni Leminen
Yksikön johtaja – Ryhmäkoti Muutos
Pallo-kodit
Tänä vuonna kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään 21.3. Sosiaalityön päivää on vietetty Euroopassa vuodesta 1997 ja maailmanlaajuisesti vuodesta 2009. Sosiaalityön päivän tarkoituksena on tuoda yhteiskunnallisesti esille ja näkyväksi sosiaalityötä sekä laajemmin sosiaalialalla tehtävää työtä. Sosiaalityön päivällä on vuosittain vaihtuva kansainvälinen teema, ja tämän vuoden teemana on sosiaalisen moninaisuuden huomioiminen osana yhteisöjen toimintaa. Kansainvälinen sosiaalityön järjestö IFSW haluaa herättää tämän vuoden teemalla keskustelua siitä, miten yhteisöt voivat toiminnallaan saada aikaan sosiaalisen moninaisuuden huomioivia muutoksia. Moninaisuudella ja sen huomioimisella tarkoitetaan jokaisen oikeutta tulla kohdatuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään yhdenvertaisena riippumatta esimerkiksi fyysisistä, kulttuurisista, kielellisistä, etnisistä, uskonnollisista tai sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista.
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan työn perusta
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan ammattieettisen ohjeistuksen keskeisiä lähtökohtia ja moninaisuus on vahvasti osana sosiaalialan arkea työskenneltäessä asiakkaiden kanssa, joiden taustoihin ja elämäntilanteisiin liittyvät tekijät ovat aina yksilöllisiä. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus on sosiaalialan työn perusta. Suomen perustuslaissa taataan ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden lisäksi oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan välttämättä takaa yhtäläisiä mahdollisuuksia; erilaiset elämäntilanteisiin, terveyteen ja hyvinvointiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin syihin liittyvät tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa oikeuksien toteutumiseen. Sosiaalialan työ onkin Talentian ammattieettisen ohjeistuksen mukaisesti asiakkaiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäksi niiden edistämistä.
Lastensuojelutyö on moninaisuuden kohtaamisen aitiopaikka, josta tarkasteltuna konkretisoituvat erilaiset haasteet, jotka usein vaikeuttavat yhteisöihin ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Eri rooleissa lastensuojelussa toimiessamme voimme omalta osaltamme pyrkiä vaikuttamaan näihin haasteisiin asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa työskenneltäessä edistämällä moninaisuuden huomioimista ja siten ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Moninaisuuden kunnioittava kohtaaminen on erityisen tärkeää lastensuojelutyössä, jossa vaikuttavan työn edellytyksenä on luottamus ja asiakkaiden ja työntekijän yhteinen halu saada aikaan muutosta. Lastensuojelu on muutostyötä, mutta sosiaalityön päivän teema herättää pohtimaan muutosta myös laajemman yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. Miten voimme työssämme toimia tavalla, joka edistää myös yhteiskunnallisesti moninaisuuden kunnioittavaa kohtaamista? Lastensuojelussa moninaisuuden kunnioittaminen ei tarkoita esimerkiksi kulttuurisidonnaisten ja lastensuojelulain vastaisten kasvatusmenetelmien hyväksymistä tai oikeuta katsomaan niitä sormien läpi. Suomalaista lastensuojelua kokonaisuudessaan määrittelee ja ohjaa lastensuojelulaki. Moninaisuuden huomioiminen ei ole kuitenkaan tyhjää puhetta. Se on pikemminkin avain kunnioittavaan kohtaamiseen ja sitä kautta luottamukseen ja vaikuttavaan lastensuojelutyöhön.
Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää!
Jaakko Padatsu
Sosiaalityöntekijä/perhetyöntekijä
Neljä Astetta Oy