Etsinnässä hyvä perhe
Perhehoidon ammattilaisen työn tähtihetkiä on soittaa perhehoitajalle eräs merkityksellinen puhelu. Puhelu on usein täynnä jännittävää odotuksen tunnelmaa. Kihelmöivien tunteiden jakamisen ja ruusunpunaisten lasien läpi katsovien silmäilyjen lisäksi puhelussa jaetaan faktaa ja pudotellaan pilvilinnoista. Työtehtävässä on kyse yhdestä lastensuojelun sijaishuollon tärkeimmästä kohdasta, jossa ei paukutella henkseleitä vaan pysähdytään ja keskitytään. Ollaan etsimässä sijoitettavalle lapselle soveltuvaa perhehoitoperhettä.
Ennen tätä puhelua hyvinvointialue on tehnyt PKS:lle perhepyynnön lapseen liittyen. Alkukartoituksessa PKS saa lapsesta anonyymit perustiedot ja kuvauksen lapsen yksilöllisistä tarpeista. Perhepyynnössä esitetään myös vaatimukset ja toiveet sijaisperheen valmiuksista ja ominaisuuksista. Perhepyyntö käynnistää PKS:ssä prosessin, jossa perhepankkia käydään PKS:n rekrytointi- ja sijoitustiimin työntekijöiden kesken läpi vaatimusten ja toiveiden lista olkapäällä. Perheet ovat PKS:n työntekijöille tuttuja valmennus- ja arviointiprosessien tai aikaisempien sijoitusten kautta, joten usein käy niin, että heti lapsen perustietoja lukiessa työntekijälle tulee mieleen joku lapselle mahdollisesti soveltuva perhe. Joskus joudumme myös toteamaan, että nyt ei sopivaa, kriteerien mukaista perhettä ole halutulta alueelta vapaana.
Lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamisesta puhutaan täällä perhehoidon puhekielessä mätsäämisenä. Vaihe on ammatillista osaamista vaativa ja lapsen etua hyvin monitahoisesti pohtiva kohta lapsen sijoituksessa. Vaihe on lapsen elämän kannalta niin merkittävä, että kaikki mahdolliset ja usein mahdottomatkin riskit ja vaikuttavat tekijät käydään huolellisesti läpi ja niistä puhutaan ääneen. Mätsäämistä ei tehdä yksin vaan työ on mitä suurimmassa määrin sosiaalityön ammatillista yhteistyötä.
Mätsääminen tehdään yhdessä
Alkaa lapsen tarpeiden ja perheen valmiuksien pyörittely. Sijainti, etäisyys lapsen läheisiin, lapsen tarpeet, mahdolliset erityistarpeet, päivähoito, koulu, lapsen läheisverkosto, lapsen toiveet, lapsen vanhempien toiveet ja tapaamisjärjestelyt. Lapsen harrastukset, kaverit, kulttuuritausta, perheen kielet, uskonnolliset tavat. Pohdittavien asioiden lista on mittava. Perheen sijainti suhteessa lapsen nykyiseen asuinpaikkaan ja läheisiin; miten lapsen kuljetukset läheisiä tapaamaan järjestyisivät; onko lähikoulussa lapsen tarpeen mukainen pienluokka; onko perheessä lapsen toiveiden mukaisesti muita lapsia tai onko perhe sosiaalityöntekijän toiveen mukaisesti sellainen, että muut lapset olisivat jo isompia kuin hän; onko perheessä lapsen toiveen mukaisesti lemmikkieläimiä tai eihän vaan perheessä ole eläimiä, koska lapsi on allerginen.
Ja pyörittely jatkuu. Mahdollistetaanko perheessä lapsen vanhempien toive iltarukouksesta, joka on ollut vanhemman tapana lapsensa kanssa; miten sijaisperheen muut lapset mahdollisesti sopeutuisivat elämään juuri tämän lapsen kanssa; onko yhteistyö läheisverkoston kanssa sujuvaa; onko läheisverkosto kriisivaiheessa lapsen sijoituksen suhteen, miten lapsen vanhemmat ja muut läheiset suhtautuvat siihen, että lapsi sijoitetaan perhehoitoon; onko läheisverkostossa elämäntilanne, joka voi aiheuttaa turvallisuusriskin lapselle tai sijaisperheelle ja miten siihen voidaan valmistautua; miten tehdä muutosvaiheesta kaikille osapuolille mahdollisimman sujuva ja miten järjestää kaikille osallisille heidän tarvitsemansa tuki sekä muutosvaiheessa että mahdollisen sijoituksen myötä.
Tukipalvelut osa suunnittelua
Meillä PKS:ssä lapsen ja perheen yhteensovittamisesta vastaa tehtävään erityisesti perehtyvä rekrytointi- ja sijoitustiimi. Tiimi koostuu sosiaalityöntekijöistä, perhehoito- ja tukiperhe-koordinaattoreista sekä päälliköstä ja hallintokoordinaattorista. Tiimissä on PRIDE-valmentajia ja perhehoidon arvioinneista sekä sijoitusten tukipalveluista kokemusta omaavia sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat valmentaneet perheet ja tuntevat hyvin heidän valmiutensa. Myös perhehoitajien omat alueelliset työntekijät, jotka tuntevat perheen tavat ja arjen, ovat tärkeässä roolissa mätsäyksessä. Näistä syntyy hyvä startti yhteisille pohdinnoille hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa.
Kun odotukset ja toiveet kohtaavat ja PKS:n perhepankista löytyy perhepyynnön mukainen perhe, PKS:stä lähtee perheen esite hyvinvointialueen tutustuttavaksi. Esitteeseen on koottu perheen perustiedot ja valmiudet. PKS:n esite sisältää myös kuvia perhehoitajista, heidän kodistaan ja lemmikeistään hyvinvointialueen, lapsen ja hänen läheistensä tutustumista helpottamaan.
Yhteensovitus laajenee PKS:n ja hyvinvointialueen yhteisiksi keskusteluiksi. Hyvinvointialueelta prosessissa mukana ovat sijaishuollon asiakasohjauksen sosiaalityöntekijät ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja sekä usein lapsen lyhytaikaisen perhehoidon perhehoitaja ja tukityöntekijät. Tärkeää on, että myös lapsen vanhemmat tunteva työntekijä osallistuu mätsäämiseen. Prosessiin liittyy pian myös se PKS:n perhehoitoperhe, joka on ammatillisen arvion mukaan paras mahdollinen tälle lapselle, ja yhteisissä pohdinnoissa käydään läpi perheen valmiuksia vastata juuri tämän lapsen tarpeisiin.
Saatetaan joutua miettimään esimerkiksi miltä perhehoitajasta tuntuu tieto, että lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai että lapsi käyttää päihteitä tai että lapsen vanhempi on henkirikoksen takia vankilassa. Osalle perhehoitajista on karttunut kokemusta aiemmista sijoituksista, toiset ovat tehtävän edessä ensimmäistä kertaa. Perhehoitajat miettivät tarkasti ennalta omia valmiuksiaan lapsen yksilöllisen tilanteen mukaisesti. PKS:n vastuulla on järjestää perhehoitajilleen sijoituksen onnistumista tukevat palvelut. Perheen tukisuunnitelman laatiminen alkaa mätsäämisen kohdassa ja jatkaa kulkuaan sijoituksen toteutumisen myötä.
Kohti yhteistä matkaa
Yhteensovituksen ratkaisuvaiheessa yhdessä hyvinvointialueen, PKS:n ja perhehoitajien kesken vahvistuu arvio siitä, että lapselle on löytynyt hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa soveltuva perhe. Mätsäyksen tässä vaiheessa lapsen vanhemmat saavat mahdollisuuden tutustua perhehoitajiin. Askel on tärkeä vanhempien kriisivaiheessa ja sopeutumisen edistymisessä. Aikuisten tutustumisten jälkeen perhehoitajat esitellään lapselle ensin keskusteluin ja kuvin.
Sitten lopulta, monien vaiheiden ja viikkojen, joskus jopa kuukausien jälkeen ollaan mukana jälleen yhdessä tähtihetkessä. Lapsi tutustumassa hänelle löydettyyn perhehoitoperheeseen. Silloin ollaan läsnä tässä ja nyt. Tilanteessa kaikilla on lupa olla tunteissa ja puhuakin niistä. Joskus ollaan aika hiljakseen. Lapsilla tosin on tapana palautella meitä aikuisia maan pinnalle: ”onks tää mun huone”, ”onks nää kaikki legot yksin mun”, ”monelta on ruoka”, ”kauanko saa pelata”, ”onks teillä Disney Channel”, ”käviks äiti ja isä täällä kans”, ”saako Remu-koira nukkua mun kans”. Siinä tärkeimmät ja tietysti päälle vielä, että ”koska mä tuun yöksi” ja ”heippa siihen saakka”.
Tässä prosessin vaiheessa Remut saattavat nousta arvoon arvaamattomaan. Ammattilaiset saavat siirtyä taustalle tukemaan. Jää on murtunut, kiitos Remujen ja kaikkien muiden osallisten. Lapselle on löytynyt perhe ja yhteinen matka voi alkaa.
PKS:n sosiaalityöntekijä Kati
Avosylin yhtymään kuuluva Perhehoitokumppanit Suomessa on vahvasti tuetun perhehoidon erityisasiantuntija jo vuodesta 2008.
Lapsi raahaa ”kotiin” tullessaan näkymätöntä matkalaukkua, elämän matkalaukkua. Matkalaukulle ei heti löydy paikkaa, jonne sen asettaa. Matkalaukku pysyy aluksi visusti kiinni. Matkalaukku on tärkeintä mitä lapsi omistaa. Matkalaukussa on kolhuja sekä virttynyt väri, silti se on lapsen tärkein aarre. Matkalaukku sisältää huolta, surua, ikävää, epäluuloa ja pelkoa. Sieltä saattaa löytyä myös hiukan iloa ja rakkautta.
Meidän sijaisvanhempien tehtävänämme on alkaa hissukseen konmarittamaan tuon matkalaukun sisältöä yhdessä lapsen kanssa. Sieltä voidaan poistaa asioita ja lisätä niitä sinne.
Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus asua perheessä, valitettavasti se ei aina ole mahdollista. Puhutaan lapsista, jotka eivät ole perhehoitokelpoisia. Meidän korviimme se kuulostaa kamalalta. Tosiasia on, että resurssit eivät riitä siihen tukeen, mitä joidenkin lasten kanssa tarvittaisiin heidän asuessa perheessä. Jotkut lapset taasen haluavat tai tarvitsevat enemmän laitoshoitoa, kuin perhehoitoa. Emme halunneet asettaa vastakkain näitä kahta asumismuotoa, kummallekin on paikkansa.
”He avaavat sydämensä lapselle.”
Sijaisperheet ovat tavallisia perheitä, jotka avaavat kotinsa ovet. He avaavat paljon muutakin. He avaavat sydämensä lapselle. He avaavat elämänsä viranomaisille ja lapsen sukulaisille ja muille lapselle tärkeille ihmisille. Sijaisperheet eivät ole täydellisiä, virheettömien superihmisten muodostamia yksiköitä. He ovat tavallisia ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Heillä on halu auttaa ja antaa lapselle koti. Tässä piilee se vahvuus, inhimillisyydessä ja tavallisuudessa.
Perheessä lapsi oppii perheen dynamiikasta, siellä jokainen voi olla oma itsensä ja tuoda tunteensa sellaisina kuin ne ovat. Jos vanhemmat riitelevät, korottavat ääntään, ei maailma kaadu siihen, mitään pahaa ei tapahdu. Lapsi oppii riitelemään ”hyvällä tavalla”. Perhe on paikka, jonne voi tulla omine vikoineen ja silti siellä saa luottaa siihen, että minusta välitetään. Voin huutaa kiukkuni, suruni ilmaan ja saan lohdutusta. Saan iloita, vaikka pihan pienistä kivistä ja niitä ihastellaan kanssani. Voin oppia, että vaikka joku on ärtyisällä päällä, vika ei ole minussa. Perheessä sanoitetaan tunteita ja mietitään niitä tarvittaessa yhdessä. Opetellaan tuntemaan. Tunteet ovat isossa osassa perhe-elämää.
”Vanhempi luo puitteet ja raamit kodissa asumiselle, jotta lapsi voi turvassa kasvaa omaksi itsekseen.”
Perhe on koti, jossa aikuisella on vanhemman rooli, lapsella lapsen rooli. Vanhempi luo puitteet ja raamit kodissa asumiselle, jotta lapsi voi turvassa kasvaa omaksi itsekseen. Lapsella on mahdollisuus matkalaukkuineen tulla osaksi perheyhteisöä, tuntea kuuluvansa joukkoon, olla näkyvä.
Perheessä opetellaan kunnioittamaan toisen omaa ja toisen rauhaa. Minulla voi olla huone tai paikka, jonne minun on lupa vetäytyä, kun tarvitsen omaa rauhaa. Tavarani saavat olla rauhassa ja saan muokata tuota omaa tilaani oman näköisekseni. Perheessä on säännöt, jotka koskevat kaikkia. Siellä voi opetella tasavertaisuutta. Vaikka perheessä asuisi biologia lapsia, heidän sääntönsä ovat samanlaiset.
Perheeseen sijoittuessa lapsi saattaa saada sijaisvanhempien lisäksi uusia perheenjäseniä, sisaruksia, tätejä, setiä, isovanhempia, serkkuja sekä muita ihmisiä, joista voi tulla lopun elämän mittaisia ja tärkeitä ihmissuhteita. Nämä pysyvät pitkäaikaiset ihmissuhteet kantavat vielä lapsen itsenäistyttyä ja tuovat iloa ja ehkä tasapainoa elämään.
”Monet näistä lähtijöistä ymmärtävät, kuinka tärkeää aikaa se oli.”
Joskus toki voi olla, että ovi itsenäistymiseen käy jo 18-vuotiaana tai muutetaan takaisin biologisten vanhempien luokse ennen aikuistumista. Silloin saatetaan ajatella, että hyvä, kun pääsin pois sieltä sijaiskodista. Olemme kuitenkin huomanneet, että aikuisena monet näistä lähtijöistä ymmärtävät, kuinka tärkeää aikaa se oli, kun asui sijaisperheessä.
Perheessä asuessaan lapsi oppii sukulaisverkostojen tärkeyden, toimivuuden ja kiinnittymisen tuohon verkostoon. Joskus, vaikka sijaisäidin ollessa ärsyttävä, voi kääntyä jonkun muun verkoston ihmisen puoleen ja purkaa ”äidin” ärsyttävyyttä. Ja kyllä, me sijaisvanhemmat, olemme ärsyttäviä monien muiden vanhempien tavoin. Tästäkin tilanteesta voi nauttia, olen ärsyttävä. Lapsi osaa näyttää tässäkin suhteessa tunteensa. Ja minä saan olla lapsen mielestä se ärsyttävä aikuinen, joka pitää kiinni kodin pelisäännöistä.
Mahdollisuuksien mukaan rakennamme yhdessä lapsen vanhempien kanssa rinnakkaisvanhemmuutta. Onnistuessaan se tuo lapselle rauhaa asettua perheeseen ja iloita siitä, että hänellä on monia hänestä välittäviä ihmisiä ympärillään, eikä hänen tarvitse valita kenenkään puolta.
Pohdimme yhdessä mitä muuta haluamme antaa sijoitetuille lapsille, kuin mahdollisuuden asua perheessä. Haluamme rakentaa tasapainoista ehyempää kiintymyssuhdetta, antaa tukea ja apua. Haluamme rakentaa turvallista tulevaisuutta yhdessä lapsen ehdoilla ja häntä kuunnellen. Haluamme iloita yhdessä, oppia rakastamaan ja puhumaan ikävistäkin asioista. Haluamme lapsen saada olla lapsi, että hän saa nauttia viattomuudestaan. Haluamme hänen löytävän omat vahvuutensa ja taitonsa. Haluamme lasten oppivan luottamaan, että minä olen hyvä, minä selviän.
Tätä pohdiskelua ovat yhdessä tehneet Perhehoitokumppaneiden perhehoitajat Riitta, Tarja, Marianne ja Minna.
Kiinnostaako sinua sijaisvanhemmuus? Tutustu Perhehoitokumppaneihin!