Perheitä ei löydy, eivätkä lapset ole perhehoitokuntoisia. Harva kiistää, etteikö perhehoidon pitäisi olla ensisijainen sijaishuollon muoto. Silti kaksi yleisintä perustelua perhehoidon osuuden kasvun puuttumiselle ovat, että lapset eivät ole perhehoitokuntoisia ja että sopivia perheitä ei ole riittävästi.
Perheitä löytyy ja lapsien perhesijoitus onnistuu muissakin maissa, joten tämä varmasti onnistuu meilläkin. Keinot on vain löydettävä. Meidän tulisikin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin perhehoidon osuutta kasvatettaessa:
1. Perhehoitajien valmiudet keskiöön ulkoisten tekijöiden sijaan
Perinteinen suomalainen ydinperhe menettää valta-asemaansa yhteiskunnassa. Perhettä, jossa on sekä isän ja äidin malli toivotaan kuitenkin usein perhehoitajaksi. Lapsi tarvitsee rinnalleen yhden pysyvän aikuisen, joka välittää hänestä, suojelee ja pitää huolta. Perhehoitoperheiden heterogeenisyyttä onkin lisättävä kasvun mahdollistamiseksi. Tarvitsemme perhehoitajaksi läheisverkoston perheitä, yhden vanhemman perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä ja perheitä, jotka tarvitsevat vahvaa tukea onnistuakseen perhehoitajana. Tärkeintä ei ole se, ketä perheeseen kuuluu, vaan se vastaako se lapsen tarpeita.
Perhehoito on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Kaikki esteet, jotka on mahdollista purkaa perhehoitajaksi ryhtymisen tieltä, on purettava. Parannukset työttömyysturvaan ja toimeksiantosopimuksen irtisanomisaikaan, mahdollisuus vanhempain-/työvapaaseen, silloin kun perhehoitajan on jäätävä kotiin ja työn/opiskelun sekä perhehoitajuuden yhdistäminen on mahdollistettava. Lisäksi valmennusta tulisi olla tarjolla eri kulttuuritaustaisille perheille eri kielillä.
2. Tyytyväinen ja pystyvä perhehoitaja sitoutuu ja jaksaa
Perhehoidon osuuden kasvattaminen ei tapahdu ilman muutoksia. Lasten ja nuorten sijoittaminen perhehoitoon erilaisista tilanteista ja sen varmistaminen, että perhehoidossa pystytään vastaamaan lapsen tarpeisiin turvallisesti sekä lapsen edun mukaisesti, vaatii ohjausta ja tukea sekä perhehoitajalle että lapselle. Perhehoitajien jaksamiseen ja pysyvyyteen on kiinnitettävä huomiota.
Perhehoitajien pysyvyyteen, tyytyväisyyteen ja haluun jatkaa perhehoitajana vaikuttavat tutkimusten mukaan esimerkiksi:
- Ne perhehoitajat, jotka kokivat itsensä päteväksi huolehtimaan sijoitetuista lapsista, voivat paremmin.
- Positiivinen ja läheinen suhde sijoitettuun lapseen paransi perhehoitajien hyvinvointia.
- Kokemus siitä, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen oli oikea päätös, vaikutti tyytyväisyyteen.
- Tieto siitä, että perhehoitajan työtä arvostettiin muiden ammattilaisten taholta ja kokemus siitä, että heidän mielipidettään kuultiin lisäsi tyytyväisyyttä samoin kuin se, että tukea ja ohjausta oli perhehoitajan saatavilla.
Perhehoitajien määrän kasvattaminen ei onnistu ilman kunnollista tukea, ohjausta ja koulutusta. Vaikka moni perhehoitaja on tyytyväinen tehtäväänsä, monilla on vaikeuksia, jotka voivat johtaa tehtävässä lopettamiseen, ellei riittävää tukea ja ohjausta ole oikea-aikaisesti saatavilla.
3. Unohdetaan ”perhehoitokuntoinen” lapsi -termi
Näkökulman vaihdos perhehoitokuntoisesta lapsesta siihen, miten me mahdollistamme perhehoidon onnistumisen lapsille ja nuorille auttaa meitä mitoittamaan tukea perhehoitajille ja lapsille oikein. Lapsen lähtötilanne ei monestikaan vastaa sitä, mikä tilanne tulee olemaan perheessä, kun perhettä ja lasta tuetaan ja kuntoutuminen mahdollistetaan. Meidän tehtävämme ammattilaisina on saada sijoitus onnistumaan ja lapsen oireilu rauhoittumaan.
Päätös sijaishuoltopaikasta on oleellinen osa huostaanottoprosessia sekä merkittävä päätös lapsen elämässä ja lastensuojelua toteutettaessa. Sijoituksen onnistumisen kannalta merkityksellistä on lapsen haasteisiin ja oireiluun vastaaminen tuella, ohjauksella ja soveltuvilla palveluilla (esim. mielenterveyspalvelut, vammaispalvelut, koulun tuki). Suhteilla lapsen omaan perheeseen on myös iso merkitys. Vahvasti tuetussa perhehoidossa on mahdollista työskennellä myös sellaisten vanhempien kanssa, joiden kanssa yhteistyö on haastavaa ja joiden taholta voi kohdistua perhehoitajaan syytöksiä tai jopa uhkaa. Ammattilaisten tuella lapsen yhteydenpito omiin läheisiin voidaan varmistaa ja kahden perheen välisiä suhteita voidaan tarvittaessa puskuroida sekä myös työstää ja tukea. Suhteiden tukeminen lapsen omaan perheeseen edistää lapsen identiteetin rakentumista ja emotionaalista hyvinvointia.
4. Perhehoidon monimuotoistuminen
Pelkästään perinteisellä perhehoidolla, jossa perhehoitajat valmennetaan ja sen jälkeen annetaan satunnaista tukea, ei perhehoidon osuutta saada kasvuun. Kaikki perheet eivät tarvitse vahvaa tukea, eikä kaikkien lasten sijoitus sitä edellytä, mutta jos sijaishuolto halutaan kääntää perhehoitopainotteiseksi niin se edellyttää sellaistenkin lasten (etenkin 12—17-vuotiaiden) sijoitusta perhehoitoon, jotka ennen on sijoitettu laitoshoitoon. Muutos täytyy tehdä kestävästi, joten perhehoidon tukea ja ohjausta sekä moninaisuutta tulee kehittää.
Vahvasti tuetusta perhehoidosta on esimerkiksi Perhehoitokumppaneilla jo lähes 20 vuoden kokemus. Me tiedämme kokemuksen valossa, että haastavastikin oireilevia lapsia ja nuoria on mahdollista hoitaa perhehoidossa. Tämä ei vaadi välttämättä ammatillisia perheitä, vaan tavallisia perheitä, jotka kiinnittyvät lapseen, ovat sitoutuneita tehtävään, pystyvät reflektoimaan omaa toimintaansa sekä ottamaan ohjausta ja tukea vastaan. Vahvasti tuetussa perhehoidossa ammattilainen kulkee lapsen ja perheen rinnalla ja ongelmatilanteisiin ja haasteisiin reagoidaan tarvittaessa heti – 24/7 ja 365 päivänä vuodessa.
Toimeksiantosuhteisen perhehoidon vaikuttavuus ja voima perustuu siihen, että keskiössä on tavallinen perhe, joten sitä ei saisi kehittämisessä unohtaa. Perhehoitopalveluiden tuottajia voi ja pitääkin säädellä, mutta ei tavallisia perheitä.
5. Kasvu tapahtuu yhdessä
Perhehoidon kasvattaminen onnistuu yhteistyössä. Palveluntuottajat voivat omalla osaamisellaan täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa ja luoda ratkaisuja haastavampien lapsien sijoittamiseksi. Erilaisten perheiden houkutteleminen perhehoitajaksi edellyttää myös erilaisia toimijoita.
Yhteisistä kriteereistä ja toimintaperiaatteista olisi kuitenkin hyvä sopia yhdessä: millainen valmennusprosessi on hyväksyttävä, millaista osaamista vaaditaan perhehoidon palveluntuottajalta, millaisin kriteerein perhehoitajaksi hyväksytään ja mitkä kohdat edellyttävät tiivistä yhteistyötä.
Vanha perhehoidon toimijoiden ”herrasmiessopimus” olisi myös hyvä elvyttää (ja samalla nimetä uudelleen!). Samojen perhehoitajien houkuttelu ei kasvata perhehoitoa eikä kukaan toimijoista halua sellaista villin lännen meininkiä, joissa perheitä houkutellaan toisilta. Perhehoitajilla on lupa valita kenen kanssa he tekevät yhteistyötä silloin, kun ryhtyvät perhehoitajaksi, mutta jo toimivan perheen kanssa yhteistyön aloittaminen uuden sijoituksen mahdollistamiseksi tulisi tehdä hyvässä yhteistyössä. Yhteistyön puute mahdollistaa sen, että oleelliset tiedot perheestä voivat jäädä siirtymättä sekä sen, että jos perhe ei saa lisää sijoituksia yhdeltä taholta, he voivat saada sen toiselta toimijalta sellaisessakin tapauksessa, jossa uutta sijoitusta ei ole arvioitu mahdolliseksi hyvästä syystä.
Avainasemassa on painopisteen siirtäminen
Tässä viisi ehdotusta perhehoidon kasvattamiseen. Perhehoidon kasvattaminen on mahdollista ja tehtävissä, mutta kasvattaminen tulee tehdä kestävästi. Perhehoidon kasvattaminen kestävästi ei vaadi lisärahoitusta, vaan raha on meillä jo sijaishuollon systeemissä – laitoshoidossa. Kaikkia lapsia ei voi koskaan sijoittaa perhehoitoon, laitoshoitoa siis tarvitaan yhä, mutta painopisteen siirtäminen sijaishuollosta avohuoltoon ja laitoshoidosta perhehoitoon säästää merkittävästi rahaa, jolla rakennemuutos on mahdollista rahoittaa ja rahaa jää vielä reilusti säästöönkin.
Tutustu helmikuussa 2026 julkaistuun Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitykseen.
Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä
Isänpäivä on pysähtymisen paikka. Se kutsuu miettimään, mitä isyys tänä päivänä tarkoittaa, millaisia muotoja se voi saada ja millainen isä haluan olla. Isyys ei enää mahdu yhteen muottiin, vaan se elää ydin-, uus- ja sijaisperheissä, yhden tai kahden vanhemman perheissä sekä sateenkaari- ja monikulttuurisissa perheissä.
Jaettua isyyttä uusperheessä
Olen itse uusperheen isä, ja arjessani isyys rakentuu monesta palasesta: rakkaudesta, läheisyydestä, leikistä, huumorista, lohdutuksesta ja rajojen asettamisesta. Uusperheessä isyys on jaettua. Jaan oman isyyteni lapseni äidin puolison kanssa ja olen itse bonusisä puolisoni tyttärelle.
Ajatus jaetusta isyydestä ei ollut aluksi helppo, mutta pian ymmärsin sen olevan lapselle rikkaus. Isyyttä ei mitata määrässä, vaan merkityksessä. Isän rooli ei ole korvata ketään, vaan olla uusi turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Isä voi mallintaa lapselle, että perhe voi muodostua monin tavoin, ja rakkaus ei katoa mihinkään, vaikka perhe muuttuu.
Sijaisisyyden ja bonusisyyden yhteinen ydin
Työssäni lastensuojelun perhehoidossa näen, että sijais- ja bonusisyyttä yhdistää sama perusta: suhde rakentuu valinnan, sitoutumisen ja arjen tekojen varaan, ei biologiseen siteeseen. Isyys ei synny kerralla, vaan vähitellen, yhteisten kokemusten kautta.
Lapsi saattaa testata rajojaan ennen kuin hyväksyy uuden isän elämäänsä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. On oltava valmis olemaan isä myös ilman, että kukaan koskaan kutsuu sinua isäksi. Samalla on tärkeää tukea lapsen suhdetta hänen biologiseen isäänsä, jos se on mahdollista.
Kaksi kotia, kaksi maailmaa
Uuteen perheeseen tuleva lapsi tuo mukanaan oman kulttuurinsa, tottumuksensa ja arvonsa. Joskus mukana tulee myös kipeitä kokemuksia. Niiden kunnioittaminen on tärkeää, jotta lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
Monella lapsella on kaksi tai useampia koteja, ja lapsi voi kokea lojaliteettiristiriitoja. Lapsi saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että kiintyy myös uuteen vanhempaansa. Siksi bonus-, sijais- ja biologisen isän tärkeä tehtävä on antaa lapselle lupa rakastaa kaikkia isiään ilman, että hänen tarvitsee valita.
Riittävän hyvä isyys on tarpeeksi
Nykyisin isyys on monimuotoista: biologista, juridista, kasvatuksellista ja emotionaalista. Joskus kaikkea tätä yhtä aikaa. Lapsi ei kaipaa sankaria, vaan turvallisen aikuisen, joka pysyy. Sillä ei lopulta ole väliä, miksi isää kutsutaan, kunhan hän on siinä.
Hyvää isänpäivää kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella isänä lapselle!
Ville Kantola
Aluepäällikkö, Keskinen Suomi
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
Elämässä on pieniä sekä vähän suurempia tapahtumia ja asioita, joita tulisi käsitellä. Jotkin asiat saattavat itsestä johtumattomista syistä jäädä vaille selitystä tai varsinaista asian loppuun saattamista. Syitä voi olla monia muitakin, mutta meille pitkään toimineille ja kokeneille vanhemmille, sijaisvanhemmille, kävi näin ja asiat jäivät ymmärrystä vailla vellomaan; mitä oikeasti tapahtui, missä ja milloin? Olisinko voinut tehdä tai sanoa jotain toisin niin, että lopputulos olisi ollut toisenlainen – helpompi ymmärtää? Milloin olisi ollut oikea aika tehdä päätöksiä tai ratkaisuja? Mihin olisin vetänyt omat rajani?
Monesti heräsin toivottomuuteen ja ahdistukseen, kun vastauksia ei löytynyt kesken jääneeseen asiaan. Olimme meille sijoitetun lapsen kanssa tilanteessa, joka laittoi meidän tekemisen, ajattelun ja perhedynamiikan niin koville, ettemme olleet siihen millään tavalla valmistautuneita. Pohdin öisin, kenelle voisin puhua, kun näistä sijaislapsia koskevista asioista ei voi puhua kenelle tahansa, eikä itseänsä peiliin katsominenkaan tuonut asioihin mitään uutta tai ratkaisevaa.
Otin nämä kysymykseni ja ajatukseni omassa kriisiksi luonnehdittavassa tilanteessa puheeksi tukityöntekijälleni, ja hän ehdotti tiimivanhemmuustiimityöskentelyn mahdollisuutta. ”Mitä se on? Kuulostapa hyvälle? Otan mitä vain vastaan tähän tilanteeseen, jos se yhtään saa ajatuksia sekä tuntemuksia selkeimmiksi.”
Tiimivanhemmuustiimissä ilmapiiri oli välittävä ja aito
Tiimivanhemmuustiimiin meillä oli mahdollisuus osallistua etänä siten, että oma tukityöntekijämme tuli meille ja osallistuimme työskentelyyn yhdessä ruudun kautta. Läsnäolijoiden ja työskentelyprosessin kulun esittelyn jälkeen pääsimme kertomaan asiamme. Tämän jälkeen tiimin jäsenet omilla puheenvuoroillaan käsitteli ja nosti esille kullekin mieleen nousseita ajatuksia ja näkökulmia.
Mielestäni kiehtovaa oli se, miten asiamme näyttäytyi ja kuulosti muiden mielestä. Ajatus siitä, että antaa oman pulmatilanteen, omat ajatuksensa ja toimintansa muiden tarkasteltavaksi, voi olla pelottava, mutta voin sanoa, että kokemus oli hyvin valaiseva ja ajatuksia avartava. Nyt meillä oli mahdollisuus katsoa heijastavaan peiliin, kuunnella näkökulmia ja toteamuksia. Omalla päätöspuheenvuorolla saimme vielä selventää ja todentaa asiaamme sekä keskustella ns. valaistumisestamme sekä kertoa, millä tavalla saimme tämän työskentelyn aikana mielessä velloneisiin asioihin perspektiiviä. Koimme, että saimme heti alkutekijöistä lähtien olla itsellemme mukavassa paikassa, luotettavien ihmisten seurassa läpikäymässä asiaamme hyvässä ja asiallisessa hengessä. Ilmapiiri oli välittävä ja aito vaikka osa meistä olikin etäyhteyden päässä.
Mitä itse tästä sain vaikka asiaani ei voi täysin päätökseen saada?
Sain omille ajatuksilleni vahvistusta ja tiedän, että tarvittaessa tiimivanhemmuustiimi on uudelleen saatavilla. Tiimin jälkeen mielessäni alkoi soimaan Jannan laulun sanat: ”Hullu sä et ole.”
Vinkkinä tiimivanhemmuuteen menevälle: on hyvä miettiä ne kipupisteet ja kysymykset, joihin haluaa vastauksia. Aika on sen verran rajallinen, että sellaisella valmistautumisella saa tehokkuutta käytettävään aikaan. Avoimin mielin ja rehdisti mukaan!
Lämpimästi suositellen,
Valaistunut
Me kaikki opimme tiimivanhemmuustiimeistä
Olen itsekin hoitanut pieniä, vaativahoitoisia lainalapsia. Ymmärrän hyvin valaistuneen perhehoitajan tunteet. Kun ei tiedä, mikä on totta ja mikä tarua. Olenko aivan hukassa ja väärillä raiteilla ajatusteni ja tunteideni kanssa? Minulla on huolehdittavanani tämä lapsi, jonka huolenpidon haluan olevan hyvää. Samalla olen aivan ymmälläni siitä, kuinka toimisin, kuinka suhtautuisin, mitä teen ja mihin olen yhteydessä.
Kaikki meistä aikuisista kokee hämmennyksen hetkiä vanhemmuudessaan. Kun sitä meidän vanhemmuuttamme sijaishuollossa seuraa vielä niin läheltä moni muukin aikuinen – voi neuvojen kysyminen olla hankalaa ja suorituspaineet kasvaa. Ajattelen, ettei kukaan kuitenkaan selviä tehtävästään yksin, ja että pienet tai isommat kriisitilanteet ovat väistämättömiä perhehoidossa. Vahvaa vanhemmuutta on tuoda pulmatilanteet yhteiseen pohdintaan. Tiimivanhemmuustiimi on yhteistä ajattelun ajattelua, joka palautuu aina lapsen hyväksi kasvattamalla sekä perhehoitajan, että PKS:n ammattilaisen kykyä pohtia ihmisen käytöksen taakse sekä ylläpitämällä aikuisten uteliaisuutta etsiä erilaisia selityksiä ilmiöille. Koskaan en ole lähtenyt uutta oppimatta tiimivanhemmuustiimistä.
Kiitos sinulle Valaistunut, että jaoit kokemuksen kanssamme ❤
Katja Niukkanen, sosiaalityöntekijä
Avosylin Perhehoitokumppanit etsii jatkuvasti uusia sijaisperheitä. Me tarjoamme tärkeään työhösi täyden tuen, johon kuuluu muun muassa tiimivanhemmuustyöskentely. Lue lisää: Sijaisvanhemmaksi | Perhehoitokumppanit Suomessa Oy.
Etsinnässä hyvä perhe
Perhehoidon ammattilaisen työn tähtihetkiä on soittaa perhehoitajalle eräs merkityksellinen puhelu. Puhelu on usein täynnä jännittävää odotuksen tunnelmaa. Kihelmöivien tunteiden jakamisen ja ruusunpunaisten lasien läpi katsovien silmäilyjen lisäksi puhelussa jaetaan faktaa ja pudotellaan pilvilinnoista. Työtehtävässä on kyse yhdestä lastensuojelun sijaishuollon tärkeimmästä kohdasta, jossa ei paukutella henkseleitä vaan pysähdytään ja keskitytään. Ollaan etsimässä sijoitettavalle lapselle soveltuvaa perhehoitoperhettä.
Ennen tätä puhelua hyvinvointialue on tehnyt PKS:lle perhepyynnön lapseen liittyen. Alkukartoituksessa PKS saa lapsesta anonyymit perustiedot ja kuvauksen lapsen yksilöllisistä tarpeista. Perhepyynnössä esitetään myös vaatimukset ja toiveet sijaisperheen valmiuksista ja ominaisuuksista. Perhepyyntö käynnistää PKS:ssä prosessin, jossa perhepankkia käydään PKS:n rekrytointi- ja sijoitustiimin työntekijöiden kesken läpi vaatimusten ja toiveiden lista olkapäällä. Perheet ovat PKS:n työntekijöille tuttuja valmennus- ja arviointiprosessien tai aikaisempien sijoitusten kautta, joten usein käy niin, että heti lapsen perustietoja lukiessa työntekijälle tulee mieleen joku lapselle mahdollisesti soveltuva perhe. Joskus joudumme myös toteamaan, että nyt ei sopivaa, kriteerien mukaista perhettä ole halutulta alueelta vapaana.
Lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamisesta puhutaan täällä perhehoidon puhekielessä mätsäämisenä. Vaihe on ammatillista osaamista vaativa ja lapsen etua hyvin monitahoisesti pohtiva kohta lapsen sijoituksessa. Vaihe on lapsen elämän kannalta niin merkittävä, että kaikki mahdolliset ja usein mahdottomatkin riskit ja vaikuttavat tekijät käydään huolellisesti läpi ja niistä puhutaan ääneen. Mätsäämistä ei tehdä yksin vaan työ on mitä suurimmassa määrin sosiaalityön ammatillista yhteistyötä.
Mätsääminen tehdään yhdessä
Alkaa lapsen tarpeiden ja perheen valmiuksien pyörittely. Sijainti, etäisyys lapsen läheisiin, lapsen tarpeet, mahdolliset erityistarpeet, päivähoito, koulu, lapsen läheisverkosto, lapsen toiveet, lapsen vanhempien toiveet ja tapaamisjärjestelyt. Lapsen harrastukset, kaverit, kulttuuritausta, perheen kielet, uskonnolliset tavat. Pohdittavien asioiden lista on mittava. Perheen sijainti suhteessa lapsen nykyiseen asuinpaikkaan ja läheisiin; miten lapsen kuljetukset läheisiä tapaamaan järjestyisivät; onko lähikoulussa lapsen tarpeen mukainen pienluokka; onko perheessä lapsen toiveiden mukaisesti muita lapsia tai onko perhe sosiaalityöntekijän toiveen mukaisesti sellainen, että muut lapset olisivat jo isompia kuin hän; onko perheessä lapsen toiveen mukaisesti lemmikkieläimiä tai eihän vaan perheessä ole eläimiä, koska lapsi on allerginen.
Ja pyörittely jatkuu. Mahdollistetaanko perheessä lapsen vanhempien toive iltarukouksesta, joka on ollut vanhemman tapana lapsensa kanssa; miten sijaisperheen muut lapset mahdollisesti sopeutuisivat elämään juuri tämän lapsen kanssa; onko yhteistyö läheisverkoston kanssa sujuvaa; onko läheisverkosto kriisivaiheessa lapsen sijoituksen suhteen, miten lapsen vanhemmat ja muut läheiset suhtautuvat siihen, että lapsi sijoitetaan perhehoitoon; onko läheisverkostossa elämäntilanne, joka voi aiheuttaa turvallisuusriskin lapselle tai sijaisperheelle ja miten siihen voidaan valmistautua; miten tehdä muutosvaiheesta kaikille osapuolille mahdollisimman sujuva ja miten järjestää kaikille osallisille heidän tarvitsemansa tuki sekä muutosvaiheessa että mahdollisen sijoituksen myötä.
Tukipalvelut osa suunnittelua
Meillä PKS:ssä lapsen ja perheen yhteensovittamisesta vastaa tehtävään erityisesti perehtyvä rekrytointi- ja sijoitustiimi. Tiimi koostuu sosiaalityöntekijöistä, perhehoito- ja tukiperhe-koordinaattoreista sekä päälliköstä ja hallintokoordinaattorista. Tiimissä on PRIDE-valmentajia ja perhehoidon arvioinneista sekä sijoitusten tukipalveluista kokemusta omaavia sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat valmentaneet perheet ja tuntevat hyvin heidän valmiutensa. Myös perhehoitajien omat alueelliset työntekijät, jotka tuntevat perheen tavat ja arjen, ovat tärkeässä roolissa mätsäyksessä. Näistä syntyy hyvä startti yhteisille pohdinnoille hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa.
Kun odotukset ja toiveet kohtaavat ja PKS:n perhepankista löytyy perhepyynnön mukainen perhe, PKS:stä lähtee perheen esite hyvinvointialueen tutustuttavaksi. Esitteeseen on koottu perheen perustiedot ja valmiudet. PKS:n esite sisältää myös kuvia perhehoitajista, heidän kodistaan ja lemmikeistään hyvinvointialueen, lapsen ja hänen läheistensä tutustumista helpottamaan.
Yhteensovitus laajenee PKS:n ja hyvinvointialueen yhteisiksi keskusteluiksi. Hyvinvointialueelta prosessissa mukana ovat sijaishuollon asiakasohjauksen sosiaalityöntekijät ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja sekä usein lapsen lyhytaikaisen perhehoidon perhehoitaja ja tukityöntekijät. Tärkeää on, että myös lapsen vanhemmat tunteva työntekijä osallistuu mätsäämiseen. Prosessiin liittyy pian myös se PKS:n perhehoitoperhe, joka on ammatillisen arvion mukaan paras mahdollinen tälle lapselle, ja yhteisissä pohdinnoissa käydään läpi perheen valmiuksia vastata juuri tämän lapsen tarpeisiin.
Saatetaan joutua miettimään esimerkiksi miltä perhehoitajasta tuntuu tieto, että lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai että lapsi käyttää päihteitä tai että lapsen vanhempi on henkirikoksen takia vankilassa. Osalle perhehoitajista on karttunut kokemusta aiemmista sijoituksista, toiset ovat tehtävän edessä ensimmäistä kertaa. Perhehoitajat miettivät tarkasti ennalta omia valmiuksiaan lapsen yksilöllisen tilanteen mukaisesti. PKS:n vastuulla on järjestää perhehoitajilleen sijoituksen onnistumista tukevat palvelut. Perheen tukisuunnitelman laatiminen alkaa mätsäämisen kohdassa ja jatkaa kulkuaan sijoituksen toteutumisen myötä.
Kohti yhteistä matkaa
Yhteensovituksen ratkaisuvaiheessa yhdessä hyvinvointialueen, PKS:n ja perhehoitajien kesken vahvistuu arvio siitä, että lapselle on löytynyt hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa soveltuva perhe. Mätsäyksen tässä vaiheessa lapsen vanhemmat saavat mahdollisuuden tutustua perhehoitajiin. Askel on tärkeä vanhempien kriisivaiheessa ja sopeutumisen edistymisessä. Aikuisten tutustumisten jälkeen perhehoitajat esitellään lapselle ensin keskusteluin ja kuvin.
Sitten lopulta, monien vaiheiden ja viikkojen, joskus jopa kuukausien jälkeen ollaan mukana jälleen yhdessä tähtihetkessä. Lapsi tutustumassa hänelle löydettyyn perhehoitoperheeseen. Silloin ollaan läsnä tässä ja nyt. Tilanteessa kaikilla on lupa olla tunteissa ja puhuakin niistä. Joskus ollaan aika hiljakseen. Lapsilla tosin on tapana palautella meitä aikuisia maan pinnalle: ”onks tää mun huone”, ”onks nää kaikki legot yksin mun”, ”monelta on ruoka”, ”kauanko saa pelata”, ”onks teillä Disney Channel”, ”käviks äiti ja isä täällä kans”, ”saako Remu-koira nukkua mun kans”. Siinä tärkeimmät ja tietysti päälle vielä, että ”koska mä tuun yöksi” ja ”heippa siihen saakka”.
Tässä prosessin vaiheessa Remut saattavat nousta arvoon arvaamattomaan. Ammattilaiset saavat siirtyä taustalle tukemaan. Jää on murtunut, kiitos Remujen ja kaikkien muiden osallisten. Lapselle on löytynyt perhe ja yhteinen matka voi alkaa.
PKS:n sosiaalityöntekijä Kati
Avosylin yhtymään kuuluva Perhehoitokumppanit Suomessa on vahvasti tuetun perhehoidon erityisasiantuntija jo vuodesta 2008.