Julkaistu 20.3.2024

Elämässä on pieniä sekä vähän suurempia tapahtumia ja asioita, joita tulisi käsitellä. Jotkin asiat saattavat itsestä johtumattomista syistä jäädä vaille selitystä tai varsinaista asian loppuun saattamista. Syitä voi olla monia muitakin, mutta meille pitkään toimineille ja kokeneille vanhemmille, sijaisvanhemmille, kävi näin ja asiat jäivät ymmärrystä vailla vellomaan; mitä oikeasti tapahtui, missä ja milloin? Olisinko voinut tehdä tai sanoa jotain toisin niin, että lopputulos olisi ollut toisenlainen – helpompi ymmärtää? Milloin olisi ollut oikea aika tehdä päätöksiä tai ratkaisuja? Mihin olisin vetänyt omat rajani?

Monesti heräsin toivottomuuteen ja ahdistukseen, kun vastauksia ei löytynyt kesken jääneeseen asiaan. Olimme meille sijoitetun lapsen kanssa tilanteessa, joka laittoi meidän tekemisen, ajattelun ja perhedynamiikan niin koville, ettemme olleet siihen millään tavalla valmistautuneita. Pohdin öisin, kenelle voisin puhua, kun näistä sijaislapsia koskevista asioista ei voi puhua kenelle tahansa, eikä itseänsä peiliin katsominenkaan tuonut asioihin mitään uutta tai ratkaisevaa.

Otin nämä kysymykseni ja ajatukseni omassa kriisiksi luonnehdittavassa tilanteessa puheeksi tukityöntekijälleni, ja hän ehdotti tiimivanhemmuustiimityöskentelyn mahdollisuutta. ”Mitä se on? Kuulostapa hyvälle? Otan mitä vain vastaan tähän tilanteeseen, jos se yhtään saa ajatuksia sekä tuntemuksia selkeimmiksi.”

Tiimivanhemmuustiimissä ilmapiiri oli välittävä ja aito

Tiimivanhemmuustiimiin meillä oli mahdollisuus osallistua etänä siten, että oma tukityöntekijämme tuli meille ja osallistuimme työskentelyyn yhdessä ruudun kautta. Läsnäolijoiden ja työskentelyprosessin kulun esittelyn jälkeen pääsimme kertomaan asiamme. Tämän jälkeen tiimin jäsenet omilla puheenvuoroillaan käsitteli ja nosti esille kullekin mieleen nousseita ajatuksia ja näkökulmia.

Mielestäni kiehtovaa oli se, miten asiamme näyttäytyi ja kuulosti muiden mielestä. Ajatus siitä, että antaa oman pulmatilanteen, omat ajatuksensa ja toimintansa muiden tarkasteltavaksi, voi olla pelottava, mutta voin sanoa, että kokemus oli hyvin valaiseva ja ajatuksia avartava. Nyt meillä oli mahdollisuus katsoa heijastavaan peiliin, kuunnella näkökulmia ja toteamuksia. Omalla päätöspuheenvuorolla saimme vielä selventää ja todentaa asiaamme sekä keskustella ns. valaistumisestamme sekä kertoa, millä tavalla saimme tämän työskentelyn aikana mielessä velloneisiin asioihin perspektiiviä. Koimme, että saimme heti alkutekijöistä lähtien olla itsellemme mukavassa paikassa, luotettavien ihmisten seurassa läpikäymässä asiaamme hyvässä ja asiallisessa hengessä. Ilmapiiri oli välittävä ja aito vaikka osa meistä olikin etäyhteyden päässä.

Mitä itse tästä sain vaikka asiaani ei voi täysin päätökseen saada?

Sain omille ajatuksilleni vahvistusta ja tiedän, että tarvittaessa tiimivanhemmuustiimi on uudelleen saatavilla. Tiimin jälkeen mielessäni alkoi soimaan Jannan laulun sanat: ”Hullu sä et ole.”

Vinkkinä tiimivanhemmuuteen menevälle: on hyvä miettiä ne kipupisteet ja kysymykset, joihin haluaa vastauksia. Aika on sen verran rajallinen, että sellaisella valmistautumisella saa tehokkuutta käytettävään aikaan. Avoimin mielin ja rehdisti mukaan!

Lämpimästi suositellen,

Valaistunut

Me kaikki opimme tiimivanhemmuustiimeistä

Olen itsekin hoitanut pieniä, vaativahoitoisia lainalapsia. Ymmärrän hyvin valaistuneen perhehoitajan tunteet. Kun ei tiedä, mikä on totta ja mikä tarua. Olenko aivan hukassa ja väärillä raiteilla ajatusteni ja tunteideni kanssa? Minulla on huolehdittavanani tämä lapsi, jonka huolenpidon haluan olevan hyvää. Samalla olen aivan ymmälläni siitä, kuinka toimisin, kuinka suhtautuisin, mitä teen ja mihin olen yhteydessä.

Kaikki meistä aikuisista kokee hämmennyksen hetkiä vanhemmuudessaan. Kun sitä meidän vanhemmuuttamme sijaishuollossa seuraa vielä niin läheltä moni muukin aikuinen – voi neuvojen kysyminen olla hankalaa ja suorituspaineet kasvaa. Ajattelen, ettei kukaan kuitenkaan selviä tehtävästään yksin, ja että pienet tai isommat kriisitilanteet ovat väistämättömiä perhehoidossa. Vahvaa vanhemmuutta on tuoda pulmatilanteet yhteiseen pohdintaan. Tiimivanhemmuustiimi on yhteistä ajattelun ajattelua, joka palautuu aina lapsen hyväksi kasvattamalla sekä perhehoitajan, että PKS:n ammattilaisen kykyä pohtia ihmisen käytöksen taakse sekä ylläpitämällä aikuisten uteliaisuutta etsiä erilaisia selityksiä ilmiöille. Koskaan en ole lähtenyt uutta oppimatta tiimivanhemmuustiimistä.

Kiitos sinulle Valaistunut, että jaoit kokemuksen kanssamme ❤

Katja Niukkanen, sosiaalityöntekijä

 

Avosylin Perhehoitokumppanit etsii jatkuvasti uusia sijaisperheitä. Me tarjoamme tärkeään työhösi täyden tuen, johon kuuluu muun muassa tiimivanhemmuustyöskentely. Lue lisää: Sijaisvanhemmaksi | Perhehoitokumppanit Suomessa Oy.