Tänään 5.1.2026 juhlistamme merkittävää virstanpylvästä, kun Neljä Astetta Oy:n perustamisesta tulee päivälleen 20 vuotta.
Näiden kahden vuosikymmenen ajan olemme saaneet kulkea lasten ja perheiden rinnalla, tarjoten laadukkaita, asiakaslähtöisiä ja vaikuttavia palveluita valtakunnallisesti. Olemme rakentaneet suomalaisen sosiaali- ja lastensuojelun avohuollon kentälle oman, tunnistettavan jälkemme: tavan kohdata, tavan tehdä ja tavan välittää.
Se itu mikä lähti kahden ystävän halusta tarjota uudenlaisia palveluita nuorille, on kasvanut valtakunnalliseksi yritykseksi, joka on tähän päivään mennessä palvellut jo lähes 17 000 asiakasta kehittyen samalla osaavaksi lastensuojelun ohjaus- ja kriisityön asiantuntijaksi. Matka ei ole ollut tasainen, vaan siihen on sisältynyt monenlaista ylämaata ja alamaata. Välillä on kiivetty hiki otsassa ja välillä nautittu vauhdin hurmasta sekä lempeistä myötätuulista. Kaikkia vaiheita on kuitenkin tarvittu, jotta olemme kehittyneet sellaiseksi kuin me olemme tänään.
Kohtaamme jokaisen aidosti kunnioittaen
Alusta saakka meitä on ohjannut yksi selkeä periaate: halu ja rohkeus kehittää tarvelähtöisiä lastensuojelun avopalveluita tinkimättä asiakkaan aidosta kohtaamisesta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman sitoutunutta ja sisukasta henkilöstöämme, jotka ovat tehneet arjessa sen, mikä on tärkeintä; kohdanneet perheet ja lapset ainutlaatuisina yksilöinä, kunnioittaen heidän tarpeitaan ja tarinaansa tilanteesta riippumatta.
Yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa on vuosien varrella syventynyt pitkäaikaisiksi kumppanuuksiksi. Näiden suhteiden kautta olemme voineet tukea sosiaalityöntekijöitä heidän keskeisessä työssään ja mahdollistaa lapsille ja perheille oikea-aikaista, turvallista ja vaikuttavaa tukea.
Samalla olemme vahvistaneet yhteistyötä muiden toimijoiden ja oppilaitosten kanssa. Moniammatillinen kumppanuus sekä opiskelijoiden ohjaaminen ovat olleet merkittävä osa matkaamme, ne ovat olleet tapa edistää alan osaamista ja rakentaa tulevaisuutta.
Juhlavuoden aikana muistelemme menneitä, mutta kerromme myös tulevasta
Vuonna 2026 haluamme nostaa esiin kaikkea sitä, mitä olemme näiden 20 vuoden aikana tehneet, rakentaneet ja oppineet. Kutsumme jokaisen teistä mukaan seuraamaan juhlavuoden sisältöjä ja tarinoita, jotka kertovat paitsi menneestä myös siitä, mihin olemme matkalla.
Lämpimät kiitokset kaikille työntekijöille, kumppaneille, asiakkaille ja perheille, jotka ovat olleet osa tätä matkaa. Me emme olisi tässä ilman teitä.
Toni Sipiläinen
Avopalveluiden johtaja
Neljä Astetta Oy, Avosylin-yhtymä
Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja
Avosylin-yhtymä
Lasten osallisuus on keskeinen periaate perhetyössä ja lastensuojelussa. Se tarkoittaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Osallisuus ei ole vain menetelmä, vaan lapsen perusoikeus, joka on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa ja Suomen lainsäädännössä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 12 velvoittaa, että lapsen näkemykset on otettava huomioon kaikissa häntä koskevissa asioissa. Suomessa tätä periaatetta tukevat muun muassa lastensuojelu- ja sosiaalihuoltolaki, jotka korostavat lapsen asianosaisuutta ja kuulemista perhetyön prosesseissa ja lasta koskevassa päätöksenteossa.
Osallisuus tukee lapsen kasvua ja hyvinvointia
Osallisuus on yksi lapsen kasvun ja kehityksen perusedellytyksistä. Kun lapsi kokee olevansa kuultu ja arvostettu, hänen itsetuntonsa vahvistuu ja luottamus aikuisiin lisääntyy. Osallisuuden kokemus tukee lapsen identiteetin kehittymistä ja opettaa yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta. Tutkimukset osoittavat, että osallisuuden puute voi johtaa syrjäytymisen riskiin ja heikentää lapsen hyvinvointia. Perhetyössä osallisuus ei ole vain lapsen kuulemista, vaan aktiivista osallistumista arjen päätöksiin ja toimintaan.
Vaikka osallisuus on vahvasti säädelty ja sen merkitys tunnustettu, käytännön toteutuksessa on haasteita. Jyväskylän yliopiston (2025) Petu-tutkimuksen mukaan perhetyön rakenteet ja vanhempien asenteet voivat estää lapsen osallisuuden toteutumista. Kiire, työntekijöiden osaamattomuus ja aikuiskeskeinen työskentely voivat vaarantaa tätä. Lisäksi osallisuus voi jäädä näennäiseksi, jos lapsen mielipiteillä ei ole todellista vaikutusta päätöksiin.
Menetelmät ja osallistava kirjaaminen
Osallisuuden käytännön toteutus vaatii monipuolisia menetelmiä ja sensitiivistä työotetta. Lapsen osallisuus vahvistuu, kun työntekijät käyttävät lapsilähtöisiä menetelmiä ja luovat turvallisen ilmapiirin. Venla Jauholan pro gradu -tutkimus osallistavasta kirjaamisesta osoittaa, että dokumentointi voi olla merkittävä osallisuuden väline. Kun lapsi saa nähdä, kommentoida ja vaikuttaa kirjattuun tietoon, hänen näkemyksensä tulee aidosti huomioiduksi. Tämä vahvistaa lapsen kokemusta arvostuksesta ja luottamuksesta. YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen mielipide otetaan huomioon häntä koskevissa asioissa, ja osallistava kirjaaminen on konkreettinen tapa toteuttaa tätä oikeutta perhetyössä. Haasteena on, että osallistava kirjaaminen vaatii aikaa, osaamista ja yhteistä ymmärrystä, mutta sen vaikutus lapsen osallisuuteen ja hyvinvointiin on kiistaton.
Osallisuus Neljä Astetta Oy:n perhetyössä
Lapsen osallisuus on Neljä Astetta Oy:n perhetyön kulmakivi. Se tarkoittaa, että lapsi saa vaikuttaa häntä koskeviin asioihin ja hänen näkemyksensä otetaan huomioon arjen päätöksissä. Lapsen mielipiteet huomioidaan tapaamisten suunnittelussa ja työskentelyn keskeisin tavoite on täyttää lapsen perustarpeet fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Lapsi osallistuu aktiivisesti työskentelyn dokumentointiin ja saa lukea itseään koskevat kirjaukset. Asiakastyytyväisyystutkimuksemme kertovat, että lapset kokevat työntekijät luotettavina ja helposti lähestyttävinä, ja he saavat tukea asioissa, joista ei voi puhua vanhempien kanssa. Lapsen osallisuus ei ole vain juridinen velvoite, vaan eettinen periaate, joka näkyy jokaisessa kohtaamisessa. Kun lapsi kokee olevansa kuultu ja arvostettu, syntyy pohja kestävälle hyvinvoinnille – ja juuri tätä Neljä Astetta Oy haluaa edistää.
Toni Sipiläinen
Avopalveluiden johtaja, Neljä Astetta Oy
Tänään 20.11. vietetään jälleen kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. Lapseksi katsotaan kaikki alle 18-vuotiaat. Lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan kansainvälisesti vuonna 1990 ja Suomi ratifioi sen vuonna 1991. Ratifioinnilla olemme sitoutuneet noudattamaan sopimusta ja edistämään lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa.
Mitä perhe merkitsee sinulle?
Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikkoa on vietetty teemalla lapsen oikeus kuulua. Teema muistuttaa meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja kertoa mielipiteensä etenkin häntä koskevissa asioissa sekä myös siitä, että jokaisella lapsella on tarve ja oikeus kuulua yhteisöön ja yhteiskuntaan. Pieni lapsi kiinnittyy ensiksi perheeseensä, ja perheyhteisön vaikutus pysyy meillä kaikilla tärkeänä läpi elämän. Olemme kysyneet kuluneen syksyn aikana henkilöstöltämme sekä tapahtumissa kohtaamiltamme ihmisiltä, mitä perhe merkitsee sinulle. Olemme saaneet paljon vastauksia, joista nostamme esiin muutaman: ”perhe on kaikki mikä edes on tärkeää”, ”perhe tuo voimaa”, ”perhe tuo kuulumisen tunnetta”, ”perhe on paikka, jossa voin olla täysin oma itseni”, ”perhe on turvasatama, jossa saa kerätä voimia silloin, kun myrskyää”.
Perheen merkitys on mittaamattoman tärkeä – jokaisella on tarve kuulua johonkin ja jollekin. Perhe sinänsä voi olla monenlainen: se voi olla syntymäperhe, sijaisperhe, adoptioperhe tai vaikka ystävistä koostuva. Tärkeää on yhteenkuuluvuuden tunne, kiintymys, luottamus ja hyväksyntä. Lapsen oikeuksien sopimus turvaa lapsen oikeuden perheeseen ja ohjaa meitä ensisijaisesti tukemaan omaa perhettä silloin, kun lapsen tilanne sitä edellyttää.
Lapsen oikeudet koetuksella – myös Suomessa
Tällä hetkellä lapsen oikeudet ovat vakavasti vaarantuneet eri puolilla maailmaa muun muassa sotien, konfliktien ja demokratian vaarantumisen vuoksi. Meillä Suomessa työttömyyden kasvu ja sosiaaliturvan leikkaukset haastavat lapsiperheiden tilannetta. Vuonna 2023 jopa 120 000 suomalaista lasta eli pienituloisessa perheessä. Vuonna 2025 yli neljännes lapsista arvioi kouluterveyskyselyssä perheensä taloudellisen tilanteen olevan joko huono tai vain kohtalainen. (Itla.)
Lapsella on tarve kuulua yhteisöön ja yhteiskuntaan. Me tiedämme, että perheen alhainen tulotaso monin tavoin vaikeuttaa sitä ja aiheuttaa turvattomuutta lapsissa. Yhteiskunnan haastavassa taloudellisessa tilanteessa meidän sitoutumisemme arvoihin mitataan – meillä täytyy olla rohkeutta olla tinkimättä lapsen oikeuksista.
Osallisuus vahvistaa turvallisuutta ja toivoa
Kuuluminen tarkoittaa myös lapsen asian ja mielipiteiden kuulemista erityisesti häntä koskevissa asioissa. Avosylin-yhtymän palveluissa olevilta lapsilta kysytään joka vuosi kokevatko he, että heidän mielipiteensä ja näkemyksensä otetaan huomioon ja pystyvätkö he vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Nämä toteutuvat kaikissa palveluissamme yli 80 prosenttisesti (2025). Kuulluksi tulemisen ja vaikuttamisen kokemus lisäävät turvallisuuden tunnetta, luovat uskoa ympärillä olevien aikuisten toimintaan ja ennen kaikkea vahvistavat toivoa. Toivo onkin kaiken hyvän kivijalka.
Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää, mutta työtä lasten oikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi tehdään 365 päivää vuodessa.
Tiia Perämaa
toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä
Avosylin-yhtymän Perhehoitokumppanit Suomessa ja Neljä Astetta ovat mukana Sosiaalialan asiantuntijapäivillä, jotka järjestetään 18.11.2025 Oulun teatterilla.
Tapahtuma on valtakunnallinen täydennyskoulutustapahtuma, joka kokoaa yhteen sosiaalialan asiantuntijat eri puolilta Suomea keskustelemaan ajankohtaisista teemoista, oppimaan uutta ja vahvistamaan verkostoja. Päivän ohjelmassa on monipuolisia luentoja, työelämää ravistelevia puheenvuoroja sekä mahdollisuus tutustua alan toimijoihin näyttelyalueella. Lue lisää tapahtumasta ja ohjelmasta täältä.
Tule tapaamaan meitä! Löydät meidät 2. kerroksesta paikalta P15.
Isänpäivä on pysähtymisen paikka. Se kutsuu miettimään, mitä isyys tänä päivänä tarkoittaa, millaisia muotoja se voi saada ja millainen isä haluan olla. Isyys ei enää mahdu yhteen muottiin, vaan se elää ydin-, uus- ja sijaisperheissä, yhden tai kahden vanhemman perheissä sekä sateenkaari- ja monikulttuurisissa perheissä.
Jaettua isyyttä uusperheessä
Olen itse uusperheen isä, ja arjessani isyys rakentuu monesta palasesta: rakkaudesta, läheisyydestä, leikistä, huumorista, lohdutuksesta ja rajojen asettamisesta. Uusperheessä isyys on jaettua. Jaan oman isyyteni lapseni äidin puolison kanssa ja olen itse bonusisä puolisoni tyttärelle.
Ajatus jaetusta isyydestä ei ollut aluksi helppo, mutta pian ymmärsin sen olevan lapselle rikkaus. Isyyttä ei mitata määrässä, vaan merkityksessä. Isän rooli ei ole korvata ketään, vaan olla uusi turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Isä voi mallintaa lapselle, että perhe voi muodostua monin tavoin, ja rakkaus ei katoa mihinkään, vaikka perhe muuttuu.
Sijaisisyyden ja bonusisyyden yhteinen ydin
Työssäni lastensuojelun perhehoidossa näen, että sijais- ja bonusisyyttä yhdistää sama perusta: suhde rakentuu valinnan, sitoutumisen ja arjen tekojen varaan, ei biologiseen siteeseen. Isyys ei synny kerralla, vaan vähitellen, yhteisten kokemusten kautta.
Lapsi saattaa testata rajojaan ennen kuin hyväksyy uuden isän elämäänsä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. On oltava valmis olemaan isä myös ilman, että kukaan koskaan kutsuu sinua isäksi. Samalla on tärkeää tukea lapsen suhdetta hänen biologiseen isäänsä, jos se on mahdollista.
Kaksi kotia, kaksi maailmaa
Uuteen perheeseen tuleva lapsi tuo mukanaan oman kulttuurinsa, tottumuksensa ja arvonsa. Joskus mukana tulee myös kipeitä kokemuksia. Niiden kunnioittaminen on tärkeää, jotta lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
Monella lapsella on kaksi tai useampia koteja, ja lapsi voi kokea lojaliteettiristiriitoja. Lapsi saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että kiintyy myös uuteen vanhempaansa. Siksi bonus-, sijais- ja biologisen isän tärkeä tehtävä on antaa lapselle lupa rakastaa kaikkia isiään ilman, että hänen tarvitsee valita.
Riittävän hyvä isyys on tarpeeksi
Nykyisin isyys on monimuotoista: biologista, juridista, kasvatuksellista ja emotionaalista. Joskus kaikkea tätä yhtä aikaa. Lapsi ei kaipaa sankaria, vaan turvallisen aikuisen, joka pysyy. Sillä ei lopulta ole väliä, miksi isää kutsutaan, kunhan hän on siinä.
Hyvää isänpäivää kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella isänä lapselle!
Ville Kantola
Aluepäällikkö, Keskinen Suomi
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 17.–23. marraskuuta teemalla Jokaisella lapsella on oikeus kuulua. Teema muistuttaa meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, mutta myös oikeus kiinnittyä yhteisöön, perheeseen, ystäväpiiriin, kouluun, harrastuksiin ja yhteiskuntaan. Kuuluminen johonkin on perustavanlaatuinen tarve, joka luo turvaa, identiteettiä ja merkityksellisyyttä.
Me Avosylin yhtymässä tiedämme, että lapsella on ensisijaisesti oikeus omaan perheeseen ja tarvittaessa perheellä on oikeus saada tukea. Mikäli oma perhe ei ole lapselle mahdollinen, on hänellä ensisijaisesti oikeus tulla sijoitetuksi sijaisperheeseen. Laitoksissamme kasvavilla lapsilla puolestaan on oikeus tavalliseen perheenomaiseen elämään yksiköissämme. Sijoituspaikasta huolimatta lasten suhteita heidän omiinkin perheisiinsä tuetaan ja mahdollisuuksien mukaan myös vahvistetaan, sillä perhe on tärkeä.
Syksyn aikana olemme keränneet vastauksia kysymyksiin ”miksi perhe on tärkeä?” ja ”mitä perhe merkitsee minulle?” tapahtumissa ja henkilöstömme keskuudessa. Vastauksissa korostuvat rakkaus, turva, yhdessäolo ja elämän eri vaiheissa muuttuva perheen merkitys.
Julkaisemme marraskuun aikana näitä ajatuksia somekanavissamme nimettöminä, mutta täynnä tunnetta ja merkitystä. Ne muistuttavat meitä siitä, että perhe ei ole vain biologinen yksikkö, vaan ennen kaikkea paikka, jossa voi kuulua.
Ota Avosylin-yhtymän somekanavat seurantaan ja tule kertomaan meille omat ajatuksesi aiheesta! Löydät meidät Instagramista @avosylinyhtyma sekä Facebookista Avosylin.
Avosylin-yhtymä osallistuu marraskuussa järjestettäville Pohjanmaan alueellisille lapsi- ja perhepalvelupäiville, jotka pidetään 12.–13.11.2025 Wasa Innovation Centerissä Vaasassa.
Tapahtuma kokoaa yhteen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia kahden päivän ajaksi oppimaan, verkostoitumaan ja jakamaan kokemuksia. Päivien aikana tulemme kuulemaan puheenvuoroja mm. uudistuvan lastensuojelulain mukanaan tuomista hybridiyksiköistä sekä suljetuista laitospalvelusta, rikoksilla ja päihteillä oireilevista lapsista ja nuorista, kehollisuudesta sekä teknologian mukanaan tuomista uusista mahdollisuuksista monialaisessa yhteistyössä. Saamme kuulla myös puheenvuoroja kokemusasiantuntijalta sekä hyvinvointialueen johdolta. Lue lisää tapahtumasta täältä.
Avosylin-yhtymä on mukana tapahtumassa omalla osastollaan numero 11, jossa esillä on ensisijaisesti lastensuojelun perhehoito ja Perhehoitokumppanit Suomessa.
Tervetuloa tutustumaan meihin tapahtumassa – nähdään Vaasassa!
Kun hymyilet, minä hymyilen. Kun itket, minä itken. Katsoessani minulle rakkaan ihmisen hymyä ja rakastavaa katsetta, ajattelin tätä niin syvältä hermostomme rakentumisesta syntyvää kykyä myötäelää, jakaa tunnekokemuksia. Kun elämä on tasapainossa ja hyvinvointia on enemmän kuin pahoinvointia, myös ihmissuhteet voivat hyvin. Kun meillä on kipua ja elämän eteen tuomia vaikeuksia, keskeinen kysymys on: miten tulemme kannatelluiksi ihmissuhteissamme? Kun minuun sattuu, kohtaanko merkityksellisissä ihmissuhteissani arvostusta, ystävällisyyttä, yrityksiä olla tukena? Vai jäänkö yksin, tuleeko vaikea tilanteeni ohitetuksi? Tai reagoidaanko siihen liiallisesti ja tavoilla, joita en toivo?
Resilienssi kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa
Resilienssi tai psyykkinen palautumiskyky viittaa yksilön tai yhteisön kykyyn selviytyä tai palautua vastoinkäymisistä, stressistä ja muutoksista. Näitä kohtaamme kaikki niin työ- kuin yksityiselämässämme. Resilienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaikka erilaiset synnynnäiset ominaisuudet siihen toki vaikuttavatkin. Tässä elää myös toivo – kykymme ja mahdollisuutemme palautua stressistä muokkautuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Erityisesti muilta saatu tuki ylläpitää ja aiemmin koetuista vaikeuksista ja haasteista selviäminen vahvistaa resilienssiä – kokemus omasta toimijuudesta vaikeana hetkenä kantaa myös tulevaisuudessa.
Miksi avun pyytäminen on joskus vaikeaa?
Ensisijainen selviytymiskeino vaikeuksien edessä onkin kääntyä toisen puoleen, tukeutua ja pyytää apua. Haasteena voi kuitenkin olla, ettemme kykene kääntymään muiden puoleen silloin, kun se olisi kaikkien eniten tarpeellista. Voimakas tai pitkään jatkunut stressitila sekä siihen liittyvät oireet kuten masennus ja ahdistuneisuus voivat laukaista toissijaisia selviytymiskeinoja kuten vetäytymistä vuorovaikutuksesta, kääntymistä itseen ja yksin selviytymiseen tai niin voimakkaat, kovaääniset vaatimukset, että niihin on ympäristön mahdoton vastata riittävästi. Emme ehkä ole saaneet apua ja tukea, kun olisimme sitä tarvinneet, jolloin emme myöskään luota saavamme tukea jatkossakaan. Keinomme ilmaista tarvitsevuuttamme eivät välttämättä kohtaa ympäristön kanssa kovin hyvin ja muiden voi olla vaikea ymmärtää tilannetta. Etenkin työyhteisössä meidän voi olla vaikea nähdä kollegan ei niin järkevän käyttäytymisen ja reagoinnin taustalle – minkälaista tukea tai kohtaamista hän tarvitsisi?
Kohtaaminen voi pelastaa kriisin hetkellä
Useimmiten selviydymme omien voimavarojen ja läheisten sekä yhteisön tuen kannattelemina vaikeuksista tai tilanteista, joissa esimerkiksi elämäntilanne jollain tavalla laukaisee omaan elämänhistoriaan liittyviä kipukohtia. Joskus kriisi kuitenkin syvenee niin vaikeaksi, että näköalattomuus ja toivottomuus valtaa tilan ja kriisi uhkaa olemassaoloa itsetuhoisuuden kautta. Psykologi Selma Gaily-Luoma on tutkinut väitöskirjassaan itsemurhaa yrittäneiden aikuisten kokemuksia saamastaan hoidosta. Gaily-Luoma puhuu kohtaamisen ja auttamistyön kannalta olennaisista elementeistä itsetuhoisuuteen liittyvän kriisien kohtaamisessa: myötätuntoinen ja arvostava kohtaaminen sekä toimijuuden tunnon vahvistuminen ovat keskeisiä tekijöitä, kun kohtaamme ihmisen vaikeassa kriisissä. Kaikkein eniten merkitystä on myötätuntoisella, ystävällisellä ja arvostavalla kohtaamisella. Gaily-Luoman mukaan tähän tulee luottaa ja tukeutua, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä tai ajatella asiakkaan tilanteesta. Tässä tiedossa on minulle jotakin lohdullista: kohdatessamme ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa hetkissä, merkityksellisintä on kohtaaminen.
Epävarmuuden sietäminen on avun alku
Emme aina tiedä, miten toimia huolen hetkissä kohdatessamme asiakkaitamme, työtovereita tai läheisiä ihmisiä yksityiselämässämme. Toinen voi kertoa avoimesti pahasta olostaan tai meille voi tulla epämääräisempi tunne, ettei kaikki ole hyvin – toinen syyttelee, haastaa tai hiljenee. Usein siis joudumme tilanteisiin, joissa emme tiedä, miten toimia ja tässä onkin auttavan kohtaamisen ydin: kun emme tiedä ja pystymme sietämään epävarmuutta, tulemme toisen rinnalle kysymään – voidaanko yhdessä miettiä, miten voisin olla avuksi tai miten tässä päästäisiin eteenpäin? Joskus vaikeinta on pysähtyä, kysyä suoraan ja asettua kuulemaan ja tutkimaan yhdessä kipeitäkin tunteita ja kokemuksia. Arvostava kohtaaminen ja tuen tarjoaminen kutsumalla pohtimaan yhdessä tilannetta kantavat taas seuraavaan hetkeen, jossa voi lähteä syntymään konkreettisia ratkaisuyrityksiä tilanteeseen.
Yhteisön tuki vahvistaa resilienssiä
Arvostava ja ystävällinen kohtaaminen, kokemus saadusta tuesta ja toimijuuden tunnon säilyttäminen kriisin tai erilaisen psyykkisen oireilun keskellä ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa kohtaamisessa niin työssä kuin yksityiselämässä. Nämä asiat myös vahvistavat niin yhteisön kuin yksilönkin resilienssiä. Voimme myös työyhteisössä toimia siten, että resilienssi ja luottamus yhteisön kannatteluun vahvistuu. Kuunnellaan toisiamme ja kysytään työkaverilta, mitä kuuluu, miten voit? Ja silloin kun näemme toisillamme vaikeita hetkiä, kuullaan ja nähdään myös se vaikea sellaisena kuin se on ja tehdään asiasta yhteinen. Joskus asian jakaminen toisen kanssa riittää ja joskus on tarpeen miettiä yhdessä, miten päästään eteenpäin ja tehdä konkreettisia toimia tilanteen auttamiseksi. Toimijuuden kannalta olennaista on, saako apua kun sitä pyytää? Tuleeko nähdyksi ja kuulluksi, vaikka tuen pyytämisen sijaan vetäytyy tai haastaa, vaatii? Resilienssi elää suhteissa – pidetään niistä huolta yhdessä.
Saana Sievers
Perhe- ja paripsykoterapeutti, psykologi
Avosylin yhtymä, Terapiatalo Sydämellä
Maailman mielenterveyspäivää vietetään vuosittain 10. lokakuuta. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta mielenterveyden merkityksestä ja rohkaista avoimeen keskusteluun hyvinvoinnista. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisella on oikeus voida hyvin ja että mielenterveys kuuluu kaikille.
Tämä päivä tarjoaa hyvän hetken pysähtyä ja kysyä: Miten minä voin? Entä läheiseni? Pienetkin teot, kuten kuunteleminen, läsnäolo tai yhteinen hetki, voivat olla merkittäviä. Jos oma tai läheisen jaksaminen mietityttää, apua on saatavilla, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Voit lukea mielenterveyden palveluista esimerkiksi Mieli ry:n sivuilta. Avosylin yhtymän Terapiatalo Sydämellä on erikoistunut perhe- ja paripsykoterapiaan, jonka lisäksi tarjoamme lyhyt yksilöpsykoterapiaa. Tutustu palveluihimme tästä linkistä ja ole yhteydessä.
Huolehditaan toisistamme, ja ennen kaikkea: pidetään huolta itsestämme.
Lastensuojelun sijaishuollossa puhutaan entistä useammin haastavammista lapsista. Ajatus siitä, että he tarvitsevat enemmän erityisiä palveluja ympärilleen ja mahdollisimman paljon, tuntuu ohjaavan meidän ammattilaisten ajattelua. Kuulen omassa työssäni usein, että erityisyksiköille ja vaativan tason laitoshoidolle olisi kasvava tarve. Lastensuojelun sijaishuollossa puhutaan usein erikoistuneista yksiköistä, kun lapsen tuen tarve kasvaa.
Lapsilla laitoshoidon tasosta riippumatta on kuitenkin samat perustarpeet. Lasten kasvatustyö myös pohjautuu jokaisella laitoshoidon tasolla täysin samoihin jokaisen lapsen perustarpeisiin.
Uskon vahvasti, että kuntoutuminen voi tapahtua onnistuneesti millä ”tasolla” tahansa, riippuen siitä kuinka lastensuojelun sijaishuollon perustehtävä ja kuntoutumisen edellytykset laitoksessa toteutuvat.
Kuntoutuminen ei vaadi erikoistumista – vaan ymmärrystä
Myös perustason laitoksella on ainutlaatuinen mahdollisuus toimia lapsen kuntoutumisen alustana. Kyse ei ole siitä, että laitoksessa olisi psykiatrisia palveluita tai erityisosaamista kaikilla alueilla – vaan siitä, että arki rakennetaan kuntouttavaksi. Kuntoutuminen alkaa arjen rakenteista: ennakoitavuudesta, turvallisuudesta ja luottamuksesta. Tärkeää on, että henkilöstö on koulutettu ymmärtämään trauma- ja kiintymyssuhdeteoriaa, sekä osaa kohdata lapsen käytöksen takana olevat tarpeet. Kuntoutumisen onnistuminen vaatii sensitiivistä, johdonmukaista ja pitkäjänteistä työotetta. Erikoistumista tärkeämpää on, että lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi, jotta hänen kykynsä kiinnittyä arkeen kasvaa ja vahvistuu. Pallo-kodeilla koko henkilöstö on koulutettu traumainformoituun työotteeseen ja Person Brain-malliin, jotka molemmat pohjautuvat ymmärrykseen lapsen käytöksen takana olevista tarpeista.
Pallo-kodeilla nähdään tärkeänä, että tarjoamme lapselle mahdollisimman tavallisen sijaishuoltopaikan, jossa lapsi saa asua ja elää mahdollisimman tavallista elämää. Emme halua tuoda terveys- tai koulupalveluja toimintaympäristöjemme sisäpuolelle, koska haluamme säilyttää yksikkömme lapsille kodinomaisena sijaishuoltopaikkana. Teemme jatkuvasti tiivistä ja hyvää yhteistyötä paikallisen hyvinvointialueen sekä koulujen kanssa, jotta joustavasti ja ratkaisukeskeisesti saamme räätälöityä lapsille tarvitsemansa palvelut yksikön ulkopuolelta. Laitos itsessään säilyy lapselle mahdollisimman kodinomaisena paikkana.
Kuntoutuminen ei tapahdu yksin
Pysyvät ihmissuhteet ovat kuntoutumisen ydin. Kun sama aikuinen kulkee lapsen rinnalla vuodesta toiseen, syntyy luottamus, joka mahdollistaa kasvun ja muutoksen. Lastensuojelun perustehtävä toteutuu yhteiskunnan muuttuessa edelleen aikuisten ja lasten välisissä suhteissa. Sama työkalu on käytössä jokaisella lastensuojelun tasolla. Pallo-kodeilla työntekijät ovat sitoutuneita aitoihin ihmissuhteisiin lasten kanssa. Meillä on pitkäaikaisia työntekijöitä, joilla on kokemusta monista pitkistä ja onnistuneista, lasta eteenpäin vievistä, korjaavista ja kuntouttavista omakasvattajasuhteista. Yhteisöissämme vallitsee kulttuuri, joka perustuu aikuisten ja lasten välisiin suhteisiin, kunnioittamiseen ja luottamukseen.
Kuntoutuminen ei tapahdu yksin. Lapsi tarvitsee ympärilleen yhteisön, joka kantaa – myös silloin, kun hän itse ei jaksa. Lapsi tarvitsee ympärilleen yhteisön, joka hyväksyy, tukee ja haastaa sopivasti. Perustason laitoksessa voidaan rakentaa vahva yhteisöllinen kulttuuri, jossa lapsi kokee kuuluvansa joukkoon ja olevansa arvokas. Pallo-kotien yhteisöt ovat pitkäaikaisten sijoitusten, monien vuosien myötä hioutuneen työskentelyn sekä pitkän kokemuksen omaavien työntekijöiden myötä muodostuneet vakaiksi ja varmoiksi lasta tukeviksi toimintaympäristöiksi. Pallo-kodeilla on yli parin vuosikymmenen kokemus siitä, miten eri haasteiden kanssa painivien lasten ja perheiden tilanteiden kanssa voidaan saada positiivisia muutoksia aikaan yhteisöissä, joissa toimintakulttuuri ei profiloidu pelkästään tietynlaiseen oireiluun vastaamiseen. Me uskomme vahvasti tavalliseen, kodinomaiseen arkeen, vahvana kuntouttavana elementtinä. Me haluamme kaikessa toiminnassamme myös valmistaa lapsia ja nuoria toimimaan osana yhteiskuntaa – ei siitä eristettynä.
Yhdessä vanhempien ja lähiverkoston kanssa
Myös vanhempien ja laitoksen välinen yhteistyö on kuntoutuksen onnistumisessa isossa avainasemassa. Kuntouttava kasvatustyö vaatii luottamusta, kunnioitusta, avoimuutta ja suhdetta myös lasten vanhempiin ja läheisiin. Lapsi on aina osa perhettään. Kun vanhemmat kokevat olevansa mukana lapsen sijoituksesta huolimatta lapsen arjessa ja päätöksenteossa, he voivat tukea lapsen kuntoutumista rakentavasti. Sijaishuollossa asuvan lapsen vanhemmat ovat usein edelleen tärkein kiintymyssuhde ja osa hänen identiteettiään. Vanhempien osallistuminen kuntoutusprosessiin vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta ja edistää hänen hyvinvointiaan merkittävästi. Kun vanhemmat otetaan mukaan lapsen arkeen ja kuntoutusprosessiin, vaikutus moninkertaistuu. Yhteistyö rakentaa siltaa kotiin ja vahvistaa lapsen identiteettiä.
Pallo-kodeilla koulutetaan henkilöstöä jatkuvasti tiimivanhemmuusmalliin. Kehitämme myös perhetyömallia edelleen tulevaisuudessa yhteistyössä Avosylin-yhtymään kuuluvien sisaryhtiöidemme Perhehoitokumppanit Suomessa sekä Neljä Astetta kanssa. Koemme lasten suhteet omaan laitoksen ulkopuoliseen verkostoonsa ehdottoman tärkeinä lasta kannattelevina suhteina. Laitoksiin sijoitettujen lasten perhetyön kehittämisen saralla on yhteiskunnassamme vielä paljon kehitettävää. Siihen panostamalla entistä enemmän voisimme saavuttaa perheiden jälleenyhdistymisiä sekä edistää lapsen kuntoutumisprosesseja nopeammin.
Perustason laitos pysyvänä sijoituspaikkana
Lastensuojelun sijaishuollossa edelleen yksi suurimmista haasteista on lapsen siirtyminen laitoksesta toiseen, erityisesti silloin kun hänen käytöksensä tai psyykkinen vointinsa vaikeutuu. Jokainen siirto on lapselle uusi kriisi, joka rikkoo lapsen elämän jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Voisiko lastensuojelulaitos olla niin vahva ja joustava, että se kantaisi lapsen läpi myös vaikeiden vaiheiden?
Pallo-kodeilla on yli parinkymmenen vuoden kokemus siitä, että joustavilla ratkaisuilla lapsen kriisitilanteissa on usein pystytty pitämään kiinni pysyvästä sijaishuoltopaikasta ja lapsen suhteiden jatkuvuudesta. Keinoja vastata kriisitilanteisiin ovat esimerkiksi henkilöstöresurssien vahvistaminen tilapäisesti, yhteisöllinen tuki, vanhempien ja muun verkoston sekä terveydenhuollon ja koulun kanssa tehtävä tiivistetty yhteistyö lapsen kriisitilanteessa. Pallo-kodeilla aikuiset ovat valmiina pistämään kaikkensa peliin selvitäkseen näistä elämän karikoista yhdessä lapsen kanssa. Kun lapsi saa tarvitsemansa tuen tutussa ympäristössä, hänen ei tarvitse menettää jo muodostuneita kiintymyssuhteita ja arjen turvaa. Erityisen ja vaativan tason laitoshoito on kalliimpaa yhteiskunnalle kuin perustason laitoshoito. Voisiko laadukkaan perustason hoidon toteuttaminen ja kehittäminen olla yksi ratkaisu keventääksemme erityisen tason laitoshoidon kuormaa?
Jokainen lapsi on erityinen – ei tason mukaan luokiteltava
Jotta perustason laitoksesta voi syntyä kokonaisuus, joka kantaa, vaatii se rakenteellista joustavuutta, tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa, osaavaa henkilöstöä, ja ennen kaikkea tahtoa kohdata lapsi ja hänen vanhempansa. Meille Pallo-kodeilla jokainen lapsi on samalla viivalla, ketään ei luokitella erityisen haastavaksi tai vaativaksi. Jokainen lapsi kohdataan lapsena yksilöllisine piirteineen ja haasteineen.
Perustason lastensuojelulaitos voi olla paljon enemmän kuin sijoituspaikka. Se voi olla kuntouttava, turvallinen ja kasvua tukeva ympäristö, jossa lapsi saa mahdollisuuden eheytyä ja vahvistua. Tämä vaatii osaamista, sitoutumista ja ennen kaikkea tahtoa nähdä lapsi kokonaisena – ei vain hänen haasteidensa kautta.
Anni Leminen
yksikön johtaja
Pallo-kodit