[wds id="1"]

Pride-kuukausi: Yhdenvertaisuuden juhlaa

Kesäkuu merkitsee monille juhlan aikaa, jolloin eri puolilla maailmaa juhlistetaan Pride-kuukautta, yhdenvertaisuutta ja jokaisen oikeutta tulla nähdyksi omana itsenään. Pride ei ole vain värikkäitä paraateja ja iloista juhlintaa, vaan se kantaa mukanaan syvällisen viestin: jokaisella on oikeus rakkauteen, perheeseen ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Yhdenvertaisuus ja lasten oikeudet kulkevat käsi kädessä

Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, riippumatta heidän perhetaustastaan, identiteetistään tai siitä, ketä heidän vanhempansa rakastavat. Yhdenvertaisuus ei ole pelkkä sana, vaan se on periaate, joka määrittää, miten yhteiskunta tukee ja suojelee kaikkia lapsia.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi ansaitsee samanlaiset mahdollisuudet elämään, rakastaviin ihmissuhteisiin ja turvalliseen kasvuun. Perhe on siellä, missä on rakkautta ja huolenpitoa, ja perheiden monimuotoisuus on rikkaus, jota on syytä juhlistaa, erityisesti Pride-kuukauden aikana.

Yhdenvertaisuus arvona, toimintatapana ja työntekijöiden sydämessä

Meillä Avosylin yhtymässä yhdenvertaisuus ei ole vain periaate, vaan se näkyy konkreettisena osana toimintaa joka päivä lapsille, perheille ja työntekijöille. Kaikkia lapsia ja nuoria tuetaan kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti, huomioiden heidän tarpeensa ja taustansa. Jokainen lapsi on arvokas ja ansaitsee parhaat mahdolliset lähtökohdat elämäänsä.

Avosylin yhtymässä edistetään yhdenvertaisuutta paitsi lasten oikeuksien kautta, myös tukemalla monimuotoisia perheitä ja perhehoitajia, jotka omalla työllään tekevät maailmasta turvallisemman ja lämpimämmän paikan lapsille asua ja kasvaa.

Yhdenvertaisuus on myös periaate, joka ohjaa meitä työnantajana. Meillä jokainen työntekijä saa olla oma itsensä, juuri sellaisena kuin on. Monimuotoisuus ja avoimuus tekevät työyhteisöstämme vahvemman, empaattisemman ja aidosti välittävän. Kun jokainen voi toimia omana itsenään, se heijastuu myös lasten ja perheiden saamaan tukeen.

Pride-kuukauden sanoma on selvä: rakkaus, hyväksyntä ja yhdenvertaisuus kuuluvat kaikille. Kun juhlistamme monimuotoisuutta, juhlistamme samalla lasten, perheiden ja työntekijöidemme oikeutta elää avoimesti omana itsenään. Yhdessä, Avosylin yhtymän työntekijät, perhehoitajat ja perheet, rakennamme yhdenvertaisempaa tulevaisuutta jokaiselle lapselle.

Perhehoitajuus kuuluu kaikille – haemme monimuotoisia perheitä!

Perhehoitajat tarjoavat kodin lapsille, jotka tarvitsevat vakaan ja turvallisen ympäristön. Perhehoidossa yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi saa tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään, ja että sitoudumme tarjoamaan tuen, joka huomioi lapsen yksilölliset tarpeet.

Uskomme, että perheen sydän ei määräydy muodon tai rakenteen perusteella, vaan välittämisen, sitoutumisen ja rakkauden kautta. Pride-kuukauden sanoma vahvistaa tätä ajatusta – monimuotoisuus on voimavara.

 

 

Jos olet pohtinut perhehoitajaksi ryhtymistä, haluamme kannustaa sinua siihen! Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan toimintaamme ja hakemaan mukaan rakentamaan lapsille parempaa tulevaisuutta.

Seuraavat infotilaisuudet:

  • Järjestämme 11.6. klo 17.30–18.30 sijais- ja tukiperheinfon etänä. Ilmoittautumista ei tarvita, voit liittyä infoon tästä linkistä.
  • Helsinki Pride -viikolla 26.6. klo 11.00–12.00 ja 17.00–18.00 löydät meidät Helsingin keskuskirjasto Oodin Aura-tilasta pitämässä sijais- ja tukiperheinfoa.

 

 

Turvallista ja rakkaudentäyteistä Pride-kuukautta meille kaikille!

Katja Halonen, sijaishuoltopalveluiden johtaja, Avosylin yhtymä

Avosylin yhtymän ensimmäisessä Tärkeimmän äärellä -podcastjaksossa olemme parisuhteen äärellä ja kuulemme yhden parin tarinan – Asta ja Kalle kertovat parisuhteensa tarinan ja matkan, jonka ovat käyneet kiintymyssuhteen haavoista ja parisuhteen vaikeuksista yksilöpsykoterapian kautta pariterapiaan.

Jaksossa tutkitaan yhdessä, millaista on kokea tunteita, näyttää oma haavoittuvuutensa pariterapiassa ja miten terapiassa saavutettu muutos kantaa yhteiseen arkeen.

Astan ja Kallen kanssa keskustelua käyvät Avosylin yhtymän Terapiatalo Sydämellä psykologi sekä perhe- ja paripsykoterapeutti Saana Sievers sekä perhe- ja paripsykoterapeutti Marjaana Varjopuro. Lue lisää Terapiatalo Sydämellä: www.avosylin.fi/terapiatalo.

Kuuntele jakso 1. Parisuhteen äärellä – terapiassa yhdessä Spotifysta!

Avosylin yhtymän Tärkeimmän äärellä -podcastissa tavalliset ihmiset, perheet ja pariskunnat jakavat tarinoitaan asiantuntijoidemme kanssa – elämästä, vastoinkäymisistä ja ennen kaikkea siitä, kuinka he ovat löytäneet toivon silloinkin, kun se tuntui olevan jo kadoksissa.

Kun kohtaamme elämässä vaikeuksia ja reagoimme niihin, tarjotaan avuksi usein yksilöpsykoterapiaa. Monissa tilanteissa yksilöterapiasta saakin avun. Tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen valossa myös pariterapia on hyvin vaikuttava hoitomuoto, ainoana hoitona tai yksilöterapian rinnalla. 

Tapasin pariskunnan Avosylin yhtymän Tärkeimmän äärellä -podcastin äänityksessä, jossa keskustelimme pariterapiasta ja yksilöpsykoterapiasta. Pariskunta käy tällä hetkellä pariterapiassa. Molemmat puolisot olivat käyneet myös yksilöpsykoterapiassa ja toisella se jatkuu edelleen. Heidän kokemuksensa pariterapian hyödyistä oli vaikuttavaa kuunneltavaa – ja samalla tunnistettavaa monien muiden parien kokemuksista.  

“Pariterapiassa koen, että on ensimmäistä kertaa päästy pintaa syvemmälle, puhumaan juuri niistä asioista, joista oma ja toisen toiminta juontaa juurensa sekä siitä, minkälaista dynamiikkaa se synnyttää parisuhteessa ja meidän koko perheen sisällä” 

Perinteinen perheterapeuttinen ajatus on, että se mikä tulee yhdessä jaetuksi, ei jää kenenkään yksin kannettavaksi. Pariterapiassa tämä toteutuu parhaimmillaan siten, että niin parisuhteen vaikeat kokemukset ja hetket kuin yksilön elämän erilaiset kokemukset tulevat jaetuiksi ja kohdatuiksi yhdessä. Terapiassa läpikäydyistä asioista puhumista on mahdollista jatkaa kotona. Näin ymmärrys puolisoiden välillä vahvistuu edelleen ja mahdollisuus toisen parempaan kohtaamiseen lisääntyy arjen hetkissä.  

”Saan paljon ymmärrystä häntä kohtaan, kun mä nään hänet näissä tilanteissa, terapiatilanteissa – itse olen kokenut hirveen mielekkääksi että puoliso on siinä mukana” 

Parisuhteen kuormituksen on havaittu lisäävän mieliala- ja ahdistusoireilua ja päihdeongelmia sekä lisäävän todennäköisyyttä fyysisten terveysongelmien kehittymiselle. Tunne-elämän kuormituksen yleisimpinä syinä tunnistetaan suhteisiin liittyvä ahdistus ja kuormitus.  

Pariterapian vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Pariterapia vähentää ihmissuhteen kuormitusta ja vaikeuksia sekä lisää hyvinvointia parisuhteessa. Lisäksi pariterapia on todettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi myös monenlaisessa yksilön psyykkisessä oireilussa. Pariterapia onkin noussut 2010-luvulta lähtien merkittäväksi hoitomuodoksi. Perinteisestä avioliittoneuvonnasta on vahvemmin siirrytty pariterapiaan, jossa voidaan vaikuttaa parisuhteen lisäksi myös yksilön hyvinvointiin ja oireiluun. 

”Ne on yhteisiä kokemuksia -sitten kun niihin on päästy kiinni, ne on eletty yhdessä” 

Parisuhteen hyvinvointi on itsessään arvokasta. Samalla lapsiperheissä se vaikuttaa olennaisesti koko perheen hyvinvointiin, ja on näin ollen sen ytimessä, miten voimme ylläpitää niin aikuisten kuin lapsikansalaistenkin hyvinvointia. Suomalaisessa hoitojärjestelmässä pariterapiaa todennäköisesti käytetään kuitenkin hoitomuotona liian vähän. Yksilöpsykoterapeuteista on monin paikoin pulaa, mutta siltikään pariterapiavaihtoehtoa ei käytetä tarpeeksi. Kelan tilastojen mukaan aikuisten kuntoutuspsykoterapiaa myönnettiin vuonna 2018 yhteensä 32 505, joista yksilöterapioita oli 31 719 ja perhe- ja pariterapioita 518. 

Laajempien katsauksien perusteella pariterapia auttaa noin kolmea neljästä parisuhdeongelmista kärsivää pariskuntaa (Borchers & Kuhlman, 2018). Tutkimustieto viittaa siihen, että esimerkiksi masennuksen hoidossa pariterapia on yhtä auttavaa kuin yksilöterapia. Lisäksi pariterapian avulla myös masentuneen puoliso voi saada tukea ja apua (n. 40 % masentuneiden puolisoista oireilee ainakin lievästi).  

THL:n tuoreessa julkaisussa vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidosta on selkeä suositus ottaa läheiset aktiivisesti osaksi hoitoa – koskien siis hyvin vakavina pidettyjä mielenterveydenhäiriöitä kuten psykoosioireilua ja kaksisuuntaista mielialaoireilua. 

“Säännöllisiä perhe- tai verkostotapaamisia tulisi järjestää sairauden kestosta riippumatta, ja perheenjäsenille suunnatun psykoedukaation ja muiden perheinterventioiden saatavuutta tulisi parantaa. Erityisesti tulisi vahvistaa alaikäisten lasten huomioimista osana aikuisten palveluja” 

“Meidän parisuhde on meidän lasten kasvuympäristö - onnistunut paripsykoterapia on arvokas” 

Usein perheen vaikeuksien kasaantuessa ja monimutkaistuessa, parisuhde on vähintään kovan kuormituksen kohteena tai ongelmien juurisyyt voidaan löytää parisuhdekokemuksista ja vuorovaikutuksesta. Näihin asioihin vaikuttamalla pystymme lisäämään koko perheen ja lasten hyvinvointia – joskus hyvin merkittävillä tavoilla, esimerkiksi siten että lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle tai vanhempien ero voidaan välttää. 

“Pariterapiassa kokonaishyöty parisuhteen ja lastenkin kannalta on kyllä paljon vaikuttavampi, se on meillä muuttanut parisuhteen ja kodin ilmapiiriä” 

Pari- ja perheterapiaa voidaan tehdä myös perheiden kotona, sovittaa terapiaa kohtaamaan tälläkin tavalla parien ja perheiden tarpeita. Kokemukset kotona ja osana muuta tukea toteutettavasta pariterapiasta ovat toivoa herättäviä. Kotiin tehtävässä työssä on mahdollista auttaa perheitä monenlaisissa tilanteissa. 

Parisuhde on monen aikuisen elämässä merkittävä hyvinvoinnin lähde ja toisaalta yksinäisyyden kokemus tai suhteen päättyminen voi vaikuttaa jopa dramaattisilla tavoilla hyvinvointiin. Olisikin tärkeää, että eri kohdissa niin terveyden- kuin sosiaalihuollon palvelujärjestelmissä ymmärtäisimme kysyä: miten tärkeät ihmissuhteesi voivat? Pariterapian taustalla on aina teorioita rakkaudesta ja yhteyden kokemuksesta. Nämä inhimillisen elämän ytimessä olevien kokemusten parissa työskentely tuo vaikuttavuutta kaikkeen auttamistyöhön – suunnataan siis pintaa syvemmälle, oireista kohti elämän merkityksellisiä suhteita ja kokemuksia.

 

Psykologi, perhe- ja paripsykoterapeutti Saana Sievers 

 

Lähteet: 

Borchers, P. & Kuhlman, I. (2018). Pariterapian vaikuttavuus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 134 (11), 1131-1138. 
Lebow J. & Snyder DK. (2022) Couple therapy in the 2020s: Current status and emerging developments. Fam Process, 61(4),1359-1385. 
KELA tilastot 2018. 
Suvisaari, J., Cresswell-Smith, J, Lindgren, M, Viertiö, S. & Linnaranta, O. (2025). Monimuotoiset palvelut vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidossa. THL:n työpaperi. 
Tekstin lainaukset ovat podcastissa vierailleiden asiakkaiden kuvauksia terapiasta.

Tätä kirjoitusta pohtiessa pysähdyin miettimään äitiyttä. Aihe on valtavan laaja – siitä saisi hyvällä kynällä kirjan hetkessä. Mietin pitkään, mistä näkökulmasta haluan kirjoittaa: kauniista hetkistä, moninaisista rooleista vai siitä, miten äitiys on muuttanut minua? Ehkä kehon muutoksista, sen hyväksymisestä – prosessista, joka on ollut raskas ja pitkä.

Aiheen rajaaminen oli vaikeaa, sillä äitiys ansaitsee tulla kuulluksi niin kauneudessaan kuin raadollisuudessaankin. Parhaiten voin kertoa siitä omasta kokemuksestani: äitinä ja perhetyöntekijänä, joka kohtaa monenlaisia äitejä ja haluaa nostaa esiin armollisuutta.

Tulin äidiksi nuorena, vasta 18-vuotiaana. Silloin sain lapsen – mutta äidiksi olen kasvanut vasta vuosien varrella, nyt neljän lapsen rinnalla. Äitiyden matka ei ole ollut oppikirjamainen, ei pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen on mahtunut raskauksien tuomia muutoksia, kasvua ja kipukohtia. Silti kaiken keskellä on syvä kiitollisuus ja ylpeys.

Nuorena äitinä en ollut aikani ainoa, mutta sain usein ihmettelyä osakseni – etenkin 20-vuotiaana kahden pojan ja 30-vuotiaana neljän lapsen äitinä. Olen luontaisesti hoivaava, ja pikkulapsivaihe oli minulle antoisaa ja huolettoman tuntuista. Vasta lasten kasvaessa kohtasin uusia haasteita, jotka liittyivät omiin odotuksiin, ulkopuoliseen paineeseen, riittämättömyyteen ja erityislapsen vanhemmuuteen.

Kolmannen lapsen aikoihin sairastuin vakavasti. Kivut ja liikuntakyvyttömyys estivät minua olemasta ”paras mahdollinen äiti”, ja kannoin siitä raskasta syyllisyyttä. Olin itse lapsena kokenut vanhemman vakavan sairastumisen ja tiedän, miten syvälle se voi mennä. Mutta mikä oikeastaan on ”paras mahdollinen äiti”? Minä olin sitä – silloinkin. En aina toiminut oikein, olin väsynyt, joskus ärtynyt, mutta silti riittävä ja rakastava. Tämän ymmärtäminen on ollut valtava kasvu äitiydessä.

Opin, että lapset reagoivat vaikeisiin tilanteisiin eri tavoin. Toinen vetäytyi, toinen raivosi. Molemmat tarvitsivat kuitenkin samanlaista turvaa, ikätasoista puhetta – yhä uudelleen ja uudelleen. Vielä vuosienkin jälkeen.

Esikoiseni oli koululainen sairastumiseni aikaan, ja nuorempi juuri aloitti koulun. Arki oli impulsiivista, jopa vaarallista. Kesti kolme vuotta saada apua ja neuropsykiatriset diagnoosit. Häpesin aluksi valtavasti, että lapseni oli ”erilainen”. Sain kuulla, etten ollut kasvattanut, että minun pitäisi asettaa rajat. Onneksi en hukannut lastani häpeän alle. Hän oli edelleen se täydellinen pieni ihminen, jonka kanssa kuljin rinta rinnan. Uupuneena oli vaikea huomata onnistumisia, mutta niihin tarttuminen oli ratkaisevaa – minulle ja lapselle.

Neuvot ja syyllistäminen ulkopuolelta ajoivat välillä mustiin vesiin. Mutta ne myös herättivät puolustamaan, kasvattamaan sisäistä luottamusta omaan vanhemmuuteeni.

Sosiaalinen media tuli mukaan nuorempien lasten aikana – elämäni vaikeimpana kasvukautena. Otin siitä paineita. Jaoin täydellisiä hetkiä tavoitellen jotain, mitä en itse edes pysähtynyt miettimään. Vasta luottamuksen kasvaessa opin, että tärkeintä on se, mitä tapahtuu kameran linssin takana. Tähtihetket eivät ole matkoja tai täydellisiä koteja, vaan ensimmäinen halaus aamulla, viesti teiniltä ”rakastan sua”, päiväkodin pihassa syliin juokseva lapsi.

Olen oppinut, että elämässä tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Rypeminen ja syyllisyys vievät voimia – äitiydestäkin. Teini-ikäisten kohdalla olen nähnyt, miten avoin keskustelu luo luottamusta: äidille voi puhua, vaikka välillä olenkin se ”maailman ärsyttävin”.

Tämän viikon kiintymyssuhdekoulutuksessa sain lohtua. Meitä koulutti ihana Saana Sievers. Hän puhui siitä, miten tärkeä varhaislapsuuden kiintymyssuhde on, mutta myös siitä, miten niitä voi korjata läpi elämän. Ei ole tärkeintä takertua menneeseen, vaan keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan.

Tommy Hellsten sanoo: ”Vain riittämättömänä voi riittää.” Olen haavoittuva. Koen riittämättömyyden ja huonommuuden hetkiä. Mutta en anna niiden enää ohjata äitiyttäni – ne pysäyttävät ja saavat tarkastelemaan. Olen keskeneräinen, mutta rakastava, ylpeä ja hyvä äiti lapsilleni. Paras mahdollinen.

Perhetyöntekijänä saan kulkea monenlaisten äitien rinnalla ja oppia heiltä. Työssäni korostan myötätuntoa, onnistumisten huomaamista ja jokaisen äitiyden ainutlaatuisuutta. Ei ole yhtä muottia, johon ketään tulisi sovittaa.

Toivon jokaiselle äidille lohtua, myötätuntoa ja armollisuutta. Jättäkää paineet. Keskittykää hetkeen – siihen, mitä juuri nyt teette. Se riittää. Äitienpäivän ei tarvitse olla täydellinen. Se on paras juuri sellaisena kuin se on – kaikkine tunteineen – niiden kanssa, jotka tekivät sinusta äidin. ❤️

 

Äiti ja perhetyöntekijä

Avosylin yhtymä haki ja sai Työsuojelurahaston kehittämisrahoitusta laadukkaan ja yhtenäisen esihenkilötyön kehittämiseen Avosylin yhtymässä.

Tällä hetkellä soteala elää murrosta. Ennustamattomuus ja epävarmuus aiheuttavat paineita esihenkilöille. Saman aikaisesti kuitenkin asiakkaidemme on saatava parasta mahdollista palvelua ja työntekijöiden osaamisesta, työhyvinvoinnista ja työkyvystä on huolehdittava.

Avosylin yhtymä tuottaa vaativia lastensuojelupalveluita hyvinvointialueiden erilaisiin tarpeisiin. Olemme tunnistaneet vuosien varrella palveluiden kehittämistyössä esihenkilötyön keskeiseksi prosessiksi työn laadun ja työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. On välttämätöntä, että esihenkilö ohjaa ja valvoo työntekijän työtä riittävissä määrin. Näin taataan riittävä tuki työntekijälle, huolehditaan siitä, että hän saa tehtäviinsä riittävän perehdytyksen ja että sovitut asiat toteutuvat hänen työskentelyssään laatuprosesseja noudattaen.

Työsuojelurahaston tukema kehittämisprojekti kestää kaksi vuotta ja se toteutetaan Timanttia Consulting kanssa. Tulemme kehittämisprojektissamme työskentelemään seuraavien tavoitteiden eteen:

  1. Luomaan yhteisen näkemyksen esihenkilötyöstä yhtymäämme
  2. Kehittämään asiakastyömme keskeisille periaatteille rakentuvan esihenkilötyön mallin
  3. Työntekijöidemme työtyytyväisyyden, hyvinvoinnin ja pysyvyyden parantaminen

Tervetuloa mukaan seuraamaan hankkeemme etenemistä!

Laadukkaan ja yhtenäisen esihenkilötyön mallin kehittäminen lastensuojelutyössä

Tänään, 21. helmikuuta, vietetään kansainvälistä Care Day -päivää. Care Day’n, eli sijaishuollon juhlapäivän tarkoituksena on juhlistaa sijaishuollossa asuvia tai asuneita lapsia ja nuoria sekä heistä välittäviä henkilöitä. Tämän vuoden juhlapäivän teemana on Rakkaus lastensuojelussa.

Nuoret toivovat panostusta huolenpitoon ja rakkauteen

Suomessa erityisesti 13–17-vuotiaiden nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet, ja valtaosa heistä sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin. Lapsiasiavaltuutettu on koonnut neuvonantajien tiimin nuorista, joilla on kokemusta lastensuojelun sijaishuollosta. Tiimin toiminta oli osa laajempaa Euroopan lapsiasia­valtuutettujen verkoston, ENOCin, nuorten neuvon­antajien kuulemista 15 eri maassa tai alueella. Tiimin toiveissa korostuu, että sijaishuollossa panostettaisiin etenkin nuoren saamaan huolenpitoon ja rakkauteen sekä yksilölliseen kohteluun. Nuorten mielestä huolenpidon ja rakkauden pitää olla lähtökohta sijaishuollossa: se tarkoittaa heille hyvää kohtelua siten, että on turvallinen olo. Suomen tiimin suositus lapsen oikeudesta huolenpitoon ja rakkauteen sijaishuollossa nostettiin myös koko Euroopan nuorten neuvonantajien suositukseksi.

Perhehoito tarjoaa turvaa ja huolenpitoa lapselle

Perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto lastensuojelulain sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla. Siitä huolimatta Suomessa laitoshoitoon päätyy lapsia, joiden edun mukaista olisi olla perhehoidossa. Vuoden 2023 aikana vain 54 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista oli sijoitettuna perhehoitoon.

Perhehoidon hyödyt on todettu lukuisilla tutkimuksilla. Perhehoidossa lapsi ja nuori saa kasvaa kodinomaisessa ympäristössä, jossa hänellä on mahdollisuus muodostaa pysyviä ja turvallisia kiintymyssuhteita. Perhehoito tarjoaa ympäristön, jossa rakkaus ja huolenpito ovat luonnollisesti läsnä arjessa.

Vaikka laitoshoidolle on edelleen paikkansa haastavimmin oireilevien lasten kuntoutuksessa, vahva ja säännöllinen tuki koko perhesijoituksen ajan mahdollistaa haastavastikin oirehtivien lasten ja nuorten sijoittamisen perhehoitoon. Vahvasti tuetun perhehoidon avulla oirehtivakin lapsi voi asettua sijaisperheeseen ja oireilu rauhoittua. Tätä edesauttaa se, että sijaisperheessä lapsella on pysyvät aikuiset ja mahdollisuus luottamuksellisiin suhteisiin perheen vanhempien kanssa.

Lastensuojelulain uudistuksessa tulee huomioida myös perhehoidon asema

Tällä hetkellä on käynnissä lastensuojelulain uudistus koskien väkivaltaisia ja rikoksiin syyllistyviä tai sijaishuoltopaikasta luvattomasti poistuneita nuoria. Nuorten neuvonantajien tiimi painotti, että sijaishuollon kehittämisessä tulee huomioida myös nuoret, jotka eivät käyttäydy väkivaltaisesti, riko sääntöjä tai poistu luvattomasti sijaishuoltopaikasta. Lastensuojelun sijaishuollon kehittämisessä ja lainsäädännön uudistustyössä tulee huomioida kaikkien sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten tarpeet. Siksi on tärkeää, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa tarkastellaan myös perhehoidon roolia sijaishuollon muotona.

 

Katja Halonen
Sijaishuoltopalveluiden johtaja
Avosylin yhtymä

Hyvin levätyn kesän ja mukavien yhteisten reissujen ja lomatekemisten jälkeen arki on alkanut Pallo-kotien yksiköissä. Elokuun alusta alkaen yhteisöissä aloitetaan arkeen valmistautuminen. Omakasvattajat käyvät lasten kanssa läpi tarpeelliset hankinnat, jotta vaatteet ja koulutarvikkeet ovat valmiina koulun alkaessa. Jotkut lapsista ovat myös vanhempiensa kanssa käyneet kotiharjoitteluidensa aikana kaupoilla valitsemassa uusia hienoja kyniä ja penaaleja, joita sitten yksikössä on innolla esitelty. Isommilla nuorilla esimerkiksi oma lukuvuosikalenteri on tärkeä väline oman elämänhallinnan harjoitteluun; kalenteriin voi itse merkata omat tärkeät menot ja pikkuhiljaa opetella pitämään huolta omista asioista itsenäisemmin, vielä kuitenkin aikuisen vahvalla ohjauksella.

Monenlaisia tunteita

Yksiköissä tulostellaan lukujärjestyksiä sekä käydään keskusteluja lasten ja nuorten kanssa uuden lukuvuoden alkuun liittyviin monenlaisiin tunteisiin. Mahdollisesti vastassa on kokonaan uusi koulu, uusi opettaja tai astetta haastavammat tehtävät. Paluu voi olla myös takaisin omaan tuttuun kouluun, tuttuun luokkaan omien jo tuttujen kavereiden kanssa.

Koulun alku voi herättää kuitenkin monenlaisia tunteita olipa tilanne mikä tahansa edellisistä. Jännitystä kesän jälkeen muiden oppilaiden kohtaamisesta, epäonnistumisen pelkoa, jännitystä siihen liittyen, miten pärjään taas koulupäivien sosiaalisen kuormituksen tai oppimisen saralla? Miten jaksan herätä joka aamu? Mitä jos en pysty hillitsemään itseäni ja teen jotakin typerää? Mitä jos minut leimataan tai tulen kiusatuksi? Entä jos en enää sovikaan kaveriporukkaan? Mitä muut ajattelevat minusta? Uskallanko mennä syömään koulun ruokalassa? Tuttuja mietteitä, joita aikuiset sanoittavat ääneen ja kannustavat lapsia kohtaamaan pelkojaan, tsemppaavat kohti uutta kouluvuotta. Lupaamme olla apuna ja tukena, rinnalla kulkemassa. Toisaalta ilmassa on myös odotusta ja innokkuutta; ihanaa, kun saa päiviin selkeämmän arkirytmin, koulupäivinä näkee paljon kavereita ja riittää yhteistä touhua. Näihin arjen iloihin tartutaan herkästi ja kasvatetaan positiivisia ajatuksia koulunalkuun liittyen.

Tiivistä yhteistyötä ja tukea

Pallo-kotien yksiköissä tehdään tiivistä yhteistyötä koulun opettajien, avustajien ja rehtoreiden kanssa heti koulun alkaessa. Opettajien kanssa ollaan tarvittaessa yhteydessä jo ennen koulun alkua, jotta yhteinen tavoite; hyvin onnistuneet ensimmäiset koulupäivät saataisiin toteutumaan. Se, että lapsi saa heti alkuun onnistumisen kokemuksen ja ensimmäisistä koulupäivistä kokonaisuutena jää hyvä fillis, on tärkeää. Aina alku ei mene odotusten mukaan, jolloin yhteistyötä koulun kanssa tiivistetään entisestään ja yhdessä lapsen kanssa mietitään, miten selvitään tästä eteenpäin. Kohtaamalla ja kuulemalla lasta sekä opettajan, rehtorin ja Pallo-kotien aikuisten yhteispohdinnalla teemme kaikkemme, että lapselle koulunkäynti ja arki ei olisi ylitsepääsemätöntä selviytymistä päivästä toiseen vaan tarjoaisi onnistumisen kokemuksia ja oppimisen iloa. Joskus oma elämäntilanne voi olla niin haastava, että omat voimavarat eivät riitä täyttämään kaikkia vaatimuksia, jolloin meidän aikuisten tehtävä on myös löytää juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopivia ratkaisuja.

Ryhmäkoti Muutoksessa saamme aloittaa syksyä erityisen ylpeänä, sillä lapset ja nuoret ovat startanneet kouluvuotta uskomattoman hyvällä tsempillä. Opettajien Wilmaan laittamilla hymy-merkinnöillä ja meidän aikuisten positiivisilla huomioinneilla on äärettömän suuri merkitys. On hienoa olla mukana kasvattamassa ja tukemassa lapsen itsetuntoa osana kouluyhteisöä ja yhteiskuntaa sekä omaa identiteettiä oppijana. Ryhmäkoti Muutoksessa halusimme palkita lapsia ja nuoria viime viikonloppuna hyvin alkaneesta kouluvuodesta. Jokainen sai itse valita mihin käyttää pienen summan kannustusrahaansa. Lapset valitsivat muun muassa leffassa käynnin kaverin kanssa, sushibuffetissa ruokailun kaverin kanssa, Hesburger-lahjakortin tai meikkiostoja. Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa eteenpäin lukuvuotta!

 

Anni Leminen
Pallo-kodit, ryhmäkoti Muutoksen johtaja

Elämässä on pieniä sekä vähän suurempia tapahtumia ja asioita, joita tulisi käsitellä. Jotkin asiat saattavat itsestä johtumattomista syistä jäädä vaille selitystä tai varsinaista asian loppuun saattamista. Syitä voi olla monia muitakin, mutta meille pitkään toimineille ja kokeneille vanhemmille, sijaisvanhemmille, kävi näin ja asiat jäivät ymmärrystä vailla vellomaan; mitä oikeasti tapahtui, missä ja milloin? Olisinko voinut tehdä tai sanoa jotain toisin niin, että lopputulos olisi ollut toisenlainen – helpompi ymmärtää? Milloin olisi ollut oikea aika tehdä päätöksiä tai ratkaisuja? Mihin olisin vetänyt omat rajani?

Monesti heräsin toivottomuuteen ja ahdistukseen, kun vastauksia ei löytynyt kesken jääneeseen asiaan. Olimme meille sijoitetun lapsen kanssa tilanteessa, joka laittoi meidän tekemisen, ajattelun ja perhedynamiikan niin koville, ettemme olleet siihen millään tavalla valmistautuneita. Pohdin öisin, kenelle voisin puhua, kun näistä sijaislapsia koskevista asioista ei voi puhua kenelle tahansa, eikä itseänsä peiliin katsominenkaan tuonut asioihin mitään uutta tai ratkaisevaa.

Otin nämä kysymykseni ja ajatukseni omassa kriisiksi luonnehdittavassa tilanteessa puheeksi tukityöntekijälleni, ja hän ehdotti tiimivanhemmuustiimityöskentelyn mahdollisuutta. ”Mitä se on? Kuulostapa hyvälle? Otan mitä vain vastaan tähän tilanteeseen, jos se yhtään saa ajatuksia sekä tuntemuksia selkeimmiksi.”

Tiimivanhemmuustiimissä ilmapiiri oli välittävä ja aito

Tiimivanhemmuustiimiin meillä oli mahdollisuus osallistua etänä siten, että oma tukityöntekijämme tuli meille ja osallistuimme työskentelyyn yhdessä ruudun kautta. Läsnäolijoiden ja työskentelyprosessin kulun esittelyn jälkeen pääsimme kertomaan asiamme. Tämän jälkeen tiimin jäsenet omilla puheenvuoroillaan käsitteli ja nosti esille kullekin mieleen nousseita ajatuksia ja näkökulmia.

Mielestäni kiehtovaa oli se, miten asiamme näyttäytyi ja kuulosti muiden mielestä. Ajatus siitä, että antaa oman pulmatilanteen, omat ajatuksensa ja toimintansa muiden tarkasteltavaksi, voi olla pelottava, mutta voin sanoa, että kokemus oli hyvin valaiseva ja ajatuksia avartava. Nyt meillä oli mahdollisuus katsoa heijastavaan peiliin, kuunnella näkökulmia ja toteamuksia. Omalla päätöspuheenvuorolla saimme vielä selventää ja todentaa asiaamme sekä keskustella ns. valaistumisestamme sekä kertoa, millä tavalla saimme tämän työskentelyn aikana mielessä velloneisiin asioihin perspektiiviä. Koimme, että saimme heti alkutekijöistä lähtien olla itsellemme mukavassa paikassa, luotettavien ihmisten seurassa läpikäymässä asiaamme hyvässä ja asiallisessa hengessä. Ilmapiiri oli välittävä ja aito vaikka osa meistä olikin etäyhteyden päässä.

Mitä itse tästä sain vaikka asiaani ei voi täysin päätökseen saada?

Sain omille ajatuksilleni vahvistusta ja tiedän, että tarvittaessa tiimivanhemmuustiimi on uudelleen saatavilla. Tiimin jälkeen mielessäni alkoi soimaan Jannan laulun sanat: ”Hullu sä et ole.”

Vinkkinä tiimivanhemmuuteen menevälle: on hyvä miettiä ne kipupisteet ja kysymykset, joihin haluaa vastauksia. Aika on sen verran rajallinen, että sellaisella valmistautumisella saa tehokkuutta käytettävään aikaan. Avoimin mielin ja rehdisti mukaan!

Lämpimästi suositellen,

Valaistunut

Me kaikki opimme tiimivanhemmuustiimeistä

Olen itsekin hoitanut pieniä, vaativahoitoisia lainalapsia. Ymmärrän hyvin valaistuneen perhehoitajan tunteet. Kun ei tiedä, mikä on totta ja mikä tarua. Olenko aivan hukassa ja väärillä raiteilla ajatusteni ja tunteideni kanssa? Minulla on huolehdittavanani tämä lapsi, jonka huolenpidon haluan olevan hyvää. Samalla olen aivan ymmälläni siitä, kuinka toimisin, kuinka suhtautuisin, mitä teen ja mihin olen yhteydessä.

Kaikki meistä aikuisista kokee hämmennyksen hetkiä vanhemmuudessaan. Kun sitä meidän vanhemmuuttamme sijaishuollossa seuraa vielä niin läheltä moni muukin aikuinen – voi neuvojen kysyminen olla hankalaa ja suorituspaineet kasvaa. Ajattelen, ettei kukaan kuitenkaan selviä tehtävästään yksin, ja että pienet tai isommat kriisitilanteet ovat väistämättömiä perhehoidossa. Vahvaa vanhemmuutta on tuoda pulmatilanteet yhteiseen pohdintaan. Tiimivanhemmuustiimi on yhteistä ajattelun ajattelua, joka palautuu aina lapsen hyväksi kasvattamalla sekä perhehoitajan, että PKS:n ammattilaisen kykyä pohtia ihmisen käytöksen taakse sekä ylläpitämällä aikuisten uteliaisuutta etsiä erilaisia selityksiä ilmiöille. Koskaan en ole lähtenyt uutta oppimatta tiimivanhemmuustiimistä.

Kiitos sinulle Valaistunut, että jaoit kokemuksen kanssamme ❤

Katja Niukkanen, sosiaalityöntekijä

 

Avosylin Perhehoitokumppanit etsii jatkuvasti uusia sijaisperheitä. Me tarjoamme tärkeään työhösi täyden tuen, johon kuuluu muun muassa tiimivanhemmuustyöskentely. Lue lisää: Sijaisvanhemmaksi | Perhehoitokumppanit Suomessa Oy.

Avosylin yhtymän Neljä Astetta on toiminut pitkään lastensuojelun avohuollon perhepalveluiden edelläkävijänä, ja seuraava askeleemme on jalkautua perhe- ja pariterapian maailmaan, jossa pyrimme jatkamaan työtämme turvallisen ja rakastavan lapsuuden puolesta menemällä astetta syvemmälle, kohti onnellisen perheen sydäntä: parisuhdetta.

Olemme erikoistuneet tarjoamaan terapeuttisia palveluita matalalla kynnyksellä, joustavasti ja oikea-aikaisesti, aina parien ja perheiden tarpeita kuunnellen. Oli kyse sitten pitkään jatkuneista haasteista perheessä tai halusta ennaltaehkäistä parisuhteen ongelmia, tarjoaa Terapiatalo Sydämellä juuri teidän tarpeisiinne räätälöidyt palvelut.

Terapiatalo Sydämellä on nyt avannut ovensa pääkaupunkiseudulla. Tulemme laajentamaan toimintaamme Pirkanmaalle kesällä 2024 sekä Varsinais-Suomeen syksyllä 2024.

Tule ja tutustu meihin: www.avosylin.fi/terapiatalo.

Joulunajan valmistelut ovat alkaneet Pallo-kodeilla jo joulukuun alussa. Taloissa on vaihdettu jouluverhoja, kiinnitetty jouluvaloja ikkunoihin sekä pystytetty joulukuusi ja tietenkin koristeltu se lasten ja nuorten voimin. Innokkaimmat täällä ovat aloittaneet Jouluradion kuuntelemisen jo lokakuussa. Koska joulun pyhien aikaan yksiköiden kaikki lapset eivät vietä joulua Pallo-kodeilla, vietämme jokaisessa yksikössä etukäteen pikkujouluja, joihin valmistetaan kunnon jouluateria kinkkuineen ja muine herkkuineen. Me pidämme tärkeänä, että jokainen lapsi pääsee kokemaan joulun tunnelman.

Pallo-kodeilla on aina erotettu arki juhlasta. Jouluna on lupa herkutella ja viettää joulunaikaa kukin omalla tavallaan. Toisille parasta joulunviettoa on se, kun saa pelata kavereiden kanssa normaalia arkea enemmän, toiset syövät suklaata kyllästymiseen asti ja jotkut nauttivat vaan rennosta olemisesta. Uskon, että tämä on monelle tuttua omastakin joulunvietosta!

Joulu Pallo-kodeilla

Sijoitettujen lasten kanssa pyritään aina tekemään työtä kotiin päin, mutta kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta viettää joulua kotona, tai ei ole kotia lainkaan. Sen vuoksi lapsilla voi joulun viettämiseen liittyä erilaisia tunteita ja ajatuksia. Osalle lapsista Pallo-kodeilla vietetty joulu on elämän ensimmäinen, joten Pallo-kodeilla luodaan ja opetetaan lapsille jouluperinteitä. Siinä samalla aikuisetkin voivat oppia uusia perinteitä toisiltaan. Jouluna tunnelmaa saamme siitä, kun väki kaikista Pallo-kotien yksiköistä kokoontuu saman katon alle joulun viettoon. Lapsia otetaan mukaan muun muassa joulun kauppalistan suunnitteluun, jotta joulupöydästä löytyy varmasti sitä itselle tärkeintä jouluherkkua.

Jouluaattoaamu alkaa perinteisellä riisipuuroaamiaisella. Jännittävää aamun ruokailuhetkessä on se, kuka löytää mantelin puuron seasta. Päivän aikana kuunnellaan joulumusiikkia, katsotaan joulun televisio-ohjelmia, pelataan pelejä ja vietetään aikaa yhdessä rentoutuen. Joulun ruokapöydän valmisteluissa menee aina tovi, mutta sitten ruoasta nautitaan pitkän kaavan kautta. Joulupukin vierailu Pallo-kodeilla on odotettu ja jännittävä hetki. Kuusenalunen täytyy isoista ja pienistä lahjapaketeista, joiden parissa kuluukin loppuilta. Joinakin jouluina Pallo-kodeilta on lähdetty jouluyönä halukkaiden kanssa tunnelmoimaan yökirkkoon ja laulamaan kauneimpia joululauluja. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin viettää aikaa yhdessä ja olla läsnä toistemme kanssa.

Tunnelmallista joulun aikaa jokaiselle, vietetään sitä jokainen itse parhaimmaksi kokemallamme tavalla! ❤

 

Essi Hannola
Ryhmäkoti Pallonpolun johtaja