Etsinnässä hyvä perhe
Perhehoidon ammattilaisen työn tähtihetkiä on soittaa perhehoitajalle eräs merkityksellinen puhelu. Puhelu on usein täynnä jännittävää odotuksen tunnelmaa. Kihelmöivien tunteiden jakamisen ja ruusunpunaisten lasien läpi katsovien silmäilyjen lisäksi puhelussa jaetaan faktaa ja pudotellaan pilvilinnoista. Työtehtävässä on kyse yhdestä lastensuojelun sijaishuollon tärkeimmästä kohdasta, jossa ei paukutella henkseleitä vaan pysähdytään ja keskitytään. Ollaan etsimässä sijoitettavalle lapselle soveltuvaa perhehoitoperhettä.
Ennen tätä puhelua hyvinvointialue on tehnyt PKS:lle perhepyynnön lapseen liittyen. Alkukartoituksessa PKS saa lapsesta anonyymit perustiedot ja kuvauksen lapsen yksilöllisistä tarpeista. Perhepyynnössä esitetään myös vaatimukset ja toiveet sijaisperheen valmiuksista ja ominaisuuksista. Perhepyyntö käynnistää PKS:ssä prosessin, jossa perhepankkia käydään PKS:n rekrytointi- ja sijoitustiimin työntekijöiden kesken läpi vaatimusten ja toiveiden lista olkapäällä. Perheet ovat PKS:n työntekijöille tuttuja valmennus- ja arviointiprosessien tai aikaisempien sijoitusten kautta, joten usein käy niin, että heti lapsen perustietoja lukiessa työntekijälle tulee mieleen joku lapselle mahdollisesti soveltuva perhe. Joskus joudumme myös toteamaan, että nyt ei sopivaa, kriteerien mukaista perhettä ole halutulta alueelta vapaana.
Lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamisesta puhutaan täällä perhehoidon puhekielessä mätsäämisenä. Vaihe on ammatillista osaamista vaativa ja lapsen etua hyvin monitahoisesti pohtiva kohta lapsen sijoituksessa. Vaihe on lapsen elämän kannalta niin merkittävä, että kaikki mahdolliset ja usein mahdottomatkin riskit ja vaikuttavat tekijät käydään huolellisesti läpi ja niistä puhutaan ääneen. Mätsäämistä ei tehdä yksin vaan työ on mitä suurimmassa määrin sosiaalityön ammatillista yhteistyötä.
Mätsääminen tehdään yhdessä
Alkaa lapsen tarpeiden ja perheen valmiuksien pyörittely. Sijainti, etäisyys lapsen läheisiin, lapsen tarpeet, mahdolliset erityistarpeet, päivähoito, koulu, lapsen läheisverkosto, lapsen toiveet, lapsen vanhempien toiveet ja tapaamisjärjestelyt. Lapsen harrastukset, kaverit, kulttuuritausta, perheen kielet, uskonnolliset tavat. Pohdittavien asioiden lista on mittava. Perheen sijainti suhteessa lapsen nykyiseen asuinpaikkaan ja läheisiin; miten lapsen kuljetukset läheisiä tapaamaan järjestyisivät; onko lähikoulussa lapsen tarpeen mukainen pienluokka; onko perheessä lapsen toiveiden mukaisesti muita lapsia tai onko perhe sosiaalityöntekijän toiveen mukaisesti sellainen, että muut lapset olisivat jo isompia kuin hän; onko perheessä lapsen toiveen mukaisesti lemmikkieläimiä tai eihän vaan perheessä ole eläimiä, koska lapsi on allerginen.
Ja pyörittely jatkuu. Mahdollistetaanko perheessä lapsen vanhempien toive iltarukouksesta, joka on ollut vanhemman tapana lapsensa kanssa; miten sijaisperheen muut lapset mahdollisesti sopeutuisivat elämään juuri tämän lapsen kanssa; onko yhteistyö läheisverkoston kanssa sujuvaa; onko läheisverkosto kriisivaiheessa lapsen sijoituksen suhteen, miten lapsen vanhemmat ja muut läheiset suhtautuvat siihen, että lapsi sijoitetaan perhehoitoon; onko läheisverkostossa elämäntilanne, joka voi aiheuttaa turvallisuusriskin lapselle tai sijaisperheelle ja miten siihen voidaan valmistautua; miten tehdä muutosvaiheesta kaikille osapuolille mahdollisimman sujuva ja miten järjestää kaikille osallisille heidän tarvitsemansa tuki sekä muutosvaiheessa että mahdollisen sijoituksen myötä.
Tukipalvelut osa suunnittelua
Meillä PKS:ssä lapsen ja perheen yhteensovittamisesta vastaa tehtävään erityisesti perehtyvä rekrytointi- ja sijoitustiimi. Tiimi koostuu sosiaalityöntekijöistä, perhehoito- ja tukiperhe-koordinaattoreista sekä päälliköstä ja hallintokoordinaattorista. Tiimissä on PRIDE-valmentajia ja perhehoidon arvioinneista sekä sijoitusten tukipalveluista kokemusta omaavia sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat valmentaneet perheet ja tuntevat hyvin heidän valmiutensa. Myös perhehoitajien omat alueelliset työntekijät, jotka tuntevat perheen tavat ja arjen, ovat tärkeässä roolissa mätsäyksessä. Näistä syntyy hyvä startti yhteisille pohdinnoille hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa.
Kun odotukset ja toiveet kohtaavat ja PKS:n perhepankista löytyy perhepyynnön mukainen perhe, PKS:stä lähtee perheen esite hyvinvointialueen tutustuttavaksi. Esitteeseen on koottu perheen perustiedot ja valmiudet. PKS:n esite sisältää myös kuvia perhehoitajista, heidän kodistaan ja lemmikeistään hyvinvointialueen, lapsen ja hänen läheistensä tutustumista helpottamaan.
Yhteensovitus laajenee PKS:n ja hyvinvointialueen yhteisiksi keskusteluiksi. Hyvinvointialueelta prosessissa mukana ovat sijaishuollon asiakasohjauksen sosiaalityöntekijät ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja sekä usein lapsen lyhytaikaisen perhehoidon perhehoitaja ja tukityöntekijät. Tärkeää on, että myös lapsen vanhemmat tunteva työntekijä osallistuu mätsäämiseen. Prosessiin liittyy pian myös se PKS:n perhehoitoperhe, joka on ammatillisen arvion mukaan paras mahdollinen tälle lapselle, ja yhteisissä pohdinnoissa käydään läpi perheen valmiuksia vastata juuri tämän lapsen tarpeisiin.
Saatetaan joutua miettimään esimerkiksi miltä perhehoitajasta tuntuu tieto, että lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai että lapsi käyttää päihteitä tai että lapsen vanhempi on henkirikoksen takia vankilassa. Osalle perhehoitajista on karttunut kokemusta aiemmista sijoituksista, toiset ovat tehtävän edessä ensimmäistä kertaa. Perhehoitajat miettivät tarkasti ennalta omia valmiuksiaan lapsen yksilöllisen tilanteen mukaisesti. PKS:n vastuulla on järjestää perhehoitajilleen sijoituksen onnistumista tukevat palvelut. Perheen tukisuunnitelman laatiminen alkaa mätsäämisen kohdassa ja jatkaa kulkuaan sijoituksen toteutumisen myötä.
Kohti yhteistä matkaa
Yhteensovituksen ratkaisuvaiheessa yhdessä hyvinvointialueen, PKS:n ja perhehoitajien kesken vahvistuu arvio siitä, että lapselle on löytynyt hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa soveltuva perhe. Mätsäyksen tässä vaiheessa lapsen vanhemmat saavat mahdollisuuden tutustua perhehoitajiin. Askel on tärkeä vanhempien kriisivaiheessa ja sopeutumisen edistymisessä. Aikuisten tutustumisten jälkeen perhehoitajat esitellään lapselle ensin keskusteluin ja kuvin.
Sitten lopulta, monien vaiheiden ja viikkojen, joskus jopa kuukausien jälkeen ollaan mukana jälleen yhdessä tähtihetkessä. Lapsi tutustumassa hänelle löydettyyn perhehoitoperheeseen. Silloin ollaan läsnä tässä ja nyt. Tilanteessa kaikilla on lupa olla tunteissa ja puhuakin niistä. Joskus ollaan aika hiljakseen. Lapsilla tosin on tapana palautella meitä aikuisia maan pinnalle: ”onks tää mun huone”, ”onks nää kaikki legot yksin mun”, ”monelta on ruoka”, ”kauanko saa pelata”, ”onks teillä Disney Channel”, ”käviks äiti ja isä täällä kans”, ”saako Remu-koira nukkua mun kans”. Siinä tärkeimmät ja tietysti päälle vielä, että ”koska mä tuun yöksi” ja ”heippa siihen saakka”.
Tässä prosessin vaiheessa Remut saattavat nousta arvoon arvaamattomaan. Ammattilaiset saavat siirtyä taustalle tukemaan. Jää on murtunut, kiitos Remujen ja kaikkien muiden osallisten. Lapselle on löytynyt perhe ja yhteinen matka voi alkaa.
PKS:n sosiaalityöntekijä Kati
Avosylin yhtymään kuuluva Perhehoitokumppanit Suomessa on vahvasti tuetun perhehoidon erityisasiantuntija jo vuodesta 2008.
Lapsi raahaa ”kotiin” tullessaan näkymätöntä matkalaukkua, elämän matkalaukkua. Matkalaukulle ei heti löydy paikkaa, jonne sen asettaa. Matkalaukku pysyy aluksi visusti kiinni. Matkalaukku on tärkeintä mitä lapsi omistaa. Matkalaukussa on kolhuja sekä virttynyt väri, silti se on lapsen tärkein aarre. Matkalaukku sisältää huolta, surua, ikävää, epäluuloa ja pelkoa. Sieltä saattaa löytyä myös hiukan iloa ja rakkautta.
Meidän sijaisvanhempien tehtävänämme on alkaa hissukseen konmarittamaan tuon matkalaukun sisältöä yhdessä lapsen kanssa. Sieltä voidaan poistaa asioita ja lisätä niitä sinne.
Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus asua perheessä, valitettavasti se ei aina ole mahdollista. Puhutaan lapsista, jotka eivät ole perhehoitokelpoisia. Meidän korviimme se kuulostaa kamalalta. Tosiasia on, että resurssit eivät riitä siihen tukeen, mitä joidenkin lasten kanssa tarvittaisiin heidän asuessa perheessä. Jotkut lapset taasen haluavat tai tarvitsevat enemmän laitoshoitoa, kuin perhehoitoa. Emme halunneet asettaa vastakkain näitä kahta asumismuotoa, kummallekin on paikkansa.
”He avaavat sydämensä lapselle.”
Sijaisperheet ovat tavallisia perheitä, jotka avaavat kotinsa ovet. He avaavat paljon muutakin. He avaavat sydämensä lapselle. He avaavat elämänsä viranomaisille ja lapsen sukulaisille ja muille lapselle tärkeille ihmisille. Sijaisperheet eivät ole täydellisiä, virheettömien superihmisten muodostamia yksiköitä. He ovat tavallisia ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Heillä on halu auttaa ja antaa lapselle koti. Tässä piilee se vahvuus, inhimillisyydessä ja tavallisuudessa.
Perheessä lapsi oppii perheen dynamiikasta, siellä jokainen voi olla oma itsensä ja tuoda tunteensa sellaisina kuin ne ovat. Jos vanhemmat riitelevät, korottavat ääntään, ei maailma kaadu siihen, mitään pahaa ei tapahdu. Lapsi oppii riitelemään ”hyvällä tavalla”. Perhe on paikka, jonne voi tulla omine vikoineen ja silti siellä saa luottaa siihen, että minusta välitetään. Voin huutaa kiukkuni, suruni ilmaan ja saan lohdutusta. Saan iloita, vaikka pihan pienistä kivistä ja niitä ihastellaan kanssani. Voin oppia, että vaikka joku on ärtyisällä päällä, vika ei ole minussa. Perheessä sanoitetaan tunteita ja mietitään niitä tarvittaessa yhdessä. Opetellaan tuntemaan. Tunteet ovat isossa osassa perhe-elämää.
”Vanhempi luo puitteet ja raamit kodissa asumiselle, jotta lapsi voi turvassa kasvaa omaksi itsekseen.”
Perhe on koti, jossa aikuisella on vanhemman rooli, lapsella lapsen rooli. Vanhempi luo puitteet ja raamit kodissa asumiselle, jotta lapsi voi turvassa kasvaa omaksi itsekseen. Lapsella on mahdollisuus matkalaukkuineen tulla osaksi perheyhteisöä, tuntea kuuluvansa joukkoon, olla näkyvä.
Perheessä opetellaan kunnioittamaan toisen omaa ja toisen rauhaa. Minulla voi olla huone tai paikka, jonne minun on lupa vetäytyä, kun tarvitsen omaa rauhaa. Tavarani saavat olla rauhassa ja saan muokata tuota omaa tilaani oman näköisekseni. Perheessä on säännöt, jotka koskevat kaikkia. Siellä voi opetella tasavertaisuutta. Vaikka perheessä asuisi biologia lapsia, heidän sääntönsä ovat samanlaiset.
Perheeseen sijoittuessa lapsi saattaa saada sijaisvanhempien lisäksi uusia perheenjäseniä, sisaruksia, tätejä, setiä, isovanhempia, serkkuja sekä muita ihmisiä, joista voi tulla lopun elämän mittaisia ja tärkeitä ihmissuhteita. Nämä pysyvät pitkäaikaiset ihmissuhteet kantavat vielä lapsen itsenäistyttyä ja tuovat iloa ja ehkä tasapainoa elämään.
”Monet näistä lähtijöistä ymmärtävät, kuinka tärkeää aikaa se oli.”
Joskus toki voi olla, että ovi itsenäistymiseen käy jo 18-vuotiaana tai muutetaan takaisin biologisten vanhempien luokse ennen aikuistumista. Silloin saatetaan ajatella, että hyvä, kun pääsin pois sieltä sijaiskodista. Olemme kuitenkin huomanneet, että aikuisena monet näistä lähtijöistä ymmärtävät, kuinka tärkeää aikaa se oli, kun asui sijaisperheessä.
Perheessä asuessaan lapsi oppii sukulaisverkostojen tärkeyden, toimivuuden ja kiinnittymisen tuohon verkostoon. Joskus, vaikka sijaisäidin ollessa ärsyttävä, voi kääntyä jonkun muun verkoston ihmisen puoleen ja purkaa ”äidin” ärsyttävyyttä. Ja kyllä, me sijaisvanhemmat, olemme ärsyttäviä monien muiden vanhempien tavoin. Tästäkin tilanteesta voi nauttia, olen ärsyttävä. Lapsi osaa näyttää tässäkin suhteessa tunteensa. Ja minä saan olla lapsen mielestä se ärsyttävä aikuinen, joka pitää kiinni kodin pelisäännöistä.
Mahdollisuuksien mukaan rakennamme yhdessä lapsen vanhempien kanssa rinnakkaisvanhemmuutta. Onnistuessaan se tuo lapselle rauhaa asettua perheeseen ja iloita siitä, että hänellä on monia hänestä välittäviä ihmisiä ympärillään, eikä hänen tarvitse valita kenenkään puolta.
Pohdimme yhdessä mitä muuta haluamme antaa sijoitetuille lapsille, kuin mahdollisuuden asua perheessä. Haluamme rakentaa tasapainoista ehyempää kiintymyssuhdetta, antaa tukea ja apua. Haluamme rakentaa turvallista tulevaisuutta yhdessä lapsen ehdoilla ja häntä kuunnellen. Haluamme iloita yhdessä, oppia rakastamaan ja puhumaan ikävistäkin asioista. Haluamme lapsen saada olla lapsi, että hän saa nauttia viattomuudestaan. Haluamme hänen löytävän omat vahvuutensa ja taitonsa. Haluamme lasten oppivan luottamaan, että minä olen hyvä, minä selviän.
Tätä pohdiskelua ovat yhdessä tehneet Perhehoitokumppaneiden perhehoitajat Riitta, Tarja, Marianne ja Minna.
Kiinnostaako sinua sijaisvanhemmuus? Tutustu Perhehoitokumppaneihin!
Pallo-kodeilla arkea eletään lasten ja nuorten kanssa kodinomaisissa yhteisöissä. Yhteisöissä ja toiminnassa korostuu jokaisen nuoren osallisuus omista ja yhteisön yhteisistä asioista päättämiseen. Nuoret kohdataan dialogisesti, arvostaen ja jokaisen nuoren identiteettiä, mielipiteitä ja toiveita kunnioittaen. Toiminnassa tavoitellaan parhaiten nuoren tarpeita vastaavia ratkaisuja yksilöllisesti räätälöiden. Nuorten huomioiminen lähtee aikuisten kiinnostuksesta nuoren asioihin ja luottamuksen rakentamisesta jokaiseen nuoreen. Nuorten kanssa käydään läpi rakenteita, joissa he voivat tuoda oman äänensä esiin ja tähän tuetaan ja kannustetaan. Me Pallo-kodeilla ajattelemme, että meidän tiiviissä yhteisössämme eläminen peilautuu elämään suuremmissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tavoitteenamme on, että nuorten lähtiessä yhteisöistämme he ymmärtäisivät osallisuuden merkityksen myös yhteiskunnassa pienten kotiyhteisöjemme ulkopuolella.
”Toiminnassa tavoitellaan parhaiten nuoren tarpeita vastaavia ratkaisuja yksilöllisesti räätälöiden.”
12.8. vietetään kansainvälistä nuorten päivää. Teemapäivällä halutaan antaa tunnustusta maailman nuorille globaalin yhteiskunnan kehittäjinä. Se on myös tilaisuus saada lisää tietoa Euroopan nuorista. Joka neljäs maailman yli seitsemästä miljardista ihmisestä on 15–24-vuotias. Nuorison tarjolla olevat mahdollisuudet työllistyä ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntansa toimintaan ovat kysymyksiä, joihin jokaisessa yhteiskunnassa pyritään löytämään vastauksia. Suojaamalla nuorison poliittisia, yhteiskunnallisia ja muita oikeuksia voidaan edistää nuoren sukupolven kokemusta tasa-arvoisista ja riittävistä osallistumismahdollisuuksista sekä valmiudesta elää täysipainoista elämää Suomessa. Kansainvälisenä nuorisopäivänä tuodaan nuorisokysymyksiä kansainvälisen yhteisön tietoon ja juhlistetaan nuorison potentiaalia kumppaneina nykypäivän globaalissa yhteiskunnassa. (Euroopan parlamentti, Suomen YK-liitto.)
Huostaanotetuilla ja kodin ulkopuolelle sijoitetuilla nuorilla voi usein olla heikommat lähtökohdat yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Peruskoulu on voinut jäädä jossain kohtaa huonommalle tolalle; oppimiseen ja koulunkäyntiin ei välttämättä ole ollut voimavaroja muun elämän perusturvan ja tunne-elämän järkkyessä. Kun elämän peruspalikat on saatu jonkinlaiseen tasapainoon, voi olla kova kiriminen pysytellä opinnoissa muiden kärryillä. Peruskoulussa tarjotaan onneksi tänä päivänä räätälöidysti paljon erilaisia tukitoimia myös erityistä tukea esimerkiksi oman elämäntilanteen vuoksi tarvitseville nuorille. Peruskoulun päättäneiden nuorten muistamisella on Pallo-kodeilla erityinen merkitys, koska olemme nähneet jokaisen nuoren ponnistelut, onnistumiset, vastoinkäymiset sekä ala- ja ylämäet koulutaipaleella.
”Olemme nähneet jokaisen nuoren ponnistelut, onnistumiset, vastoinkäymiset sekä ala- ja ylämäet.”
Peruskoulun jälkeen suuntana on usein ammattiopinnot. Monen lastensuojelunuoren voimavarat eivät riitä 2. asteen opintoihin, vaikka esimerkiksi sijaishuoltopaikassa tässä tuettaisiin kaikin keinoin. Toki heitäkin on, jotka kykenevät suoriutumaan opinnoista ja saavuttavat koulutuksen. Vaarana monella on kuitenkin tipahtaa järjestelmästä. Yhteiskunnassamme on tehty paljon sen eteen, että jokainen peruskoulun päättänyt löytäisi paikkansa. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole. Koen, että menetämme valtavan määrän potentiaalia monessa nuoressa heidän syrjäytyessään 2. asteen koulutuksesta ja sitä kautta yhteiskunnasta. Monelta nuorelta löytyy usein upeita taitoja, kykyjä ja mielenkiinnon kohteita, joita moni varmasti toteuttaisi mielellään. Nyky-yhteiskunnan vaativaan työelämään osalliseksi pääsemisessä koulutus on usein kuitenkin se ensisijainen vaade.
Tukea tarvitsevien lasten kohdalla ajattelen, että mahdollisimman varhainen puuttuminen entistä rohkeammin sekä ennaltaehkäisyyn panostaminen jo neuvolasta lähtien ovat ensisijainen ratkaisu siihen, että jokaisella nuorella olisi eväitä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia panostaa koulutukseen 2. asteen opintojen kohdalla. Toisekseen ajattelen, että yhteiskunnassamme tulisi olla huomattavasti enemmän vaihtoehtoisia tapoja oppia työelämää muilla keinoilla, kuin tämän hetken perinteisin tutkintoon johtavien koulutusten kautta. Työnantajia tulisi tukea enemmän taloudellisesti ohjaamaan ja ottamaan mukaan toimintaansa nuoria, jotka voisivat opetella ja tehdä töitä yksilöllisesti omien voimavarojensa mukaisesti. Moni nuori voisi paremmin, kun arjessa olisi sisältöä, ja he voisivat kokea olevansa merkityksellinen osa jotakin. Väitän, että yhteiskunnassamme tällä hetkellä näkyvä ja kuuluva nuorten pahoinvointi lähtisi laskuun, mikäli meillä olisi tarjota nuorille enemmän vaihtoehtoisia yhteisöjä, joihin kuulua ja tekemistä, jonka kautta nuoret voisivat kokea merkityksellisyyttä. Tämä vaatisi soveltavampaa ja rajoja rikkovampaa suhtautumista juurtuneisiin rakenteisiin. Nuorten mukaan ottamisen arvostaminen, kuuleminen ja yhteiskuntamme kehittäminen heidän kanssaan yhteistyössä on tärkeää. Nuorten yrittäjyyden suurempi tukeminen voisi myös olla yksi tie edistää nuorten osallisuutta.
”Moni nuori voisi paremmin, kun arjessa olisi sisältöä, ja he voisivat kokea olevansa merkityksellinen osa jotakin.”
Ihmisen biologiaan on rakennettu tarve kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Valitettavasti tätä tarvetta pyritään usein tyydyttämään myös yhteisöissä, joihin kuuluminen ei ole omaa hyvinvointia tukevaa, kuten esimerkiksi päihdemyönteiset jengit. Pelkkä vaihtoehtoisten hyvää osallisuutta edistävien yhteisöjen ja toimintojen lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jokainen nuori tarvitsee oman motivaation osallistumiseen. Motivaation kasvamisen kannalta merkityksellisimpänä asiana näen sen, että me aikuiset toimimme nuoria kohdatessamme esimerkkeinä niin, että aikuisuus ja työelämä näyttäytyy nuorille houkuttelevana ja tavoiteltavana tilana. Nuorten osallisuuden tukeminen on meidän kaikkien yhteinen asia.
Lopuksi; jokainen voi tehdä jotakin, ja kun jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi. Omassa työssäni lastensuojelussa koen olevani etuoikeutettu, koska pääsen elämään arkea upeiden nuorten kanssa ja tukemaan heidän matkaansa kohti yhteiskunnallista osallisuutta. Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille hyvää kansainvälistä nuorten päivää!
Anni Leminen
Yksikönjohtaja, Ryhmäkoti Muutos
Pallo-kodit
Avosylin yhtymässä vietetään tänään jokavuotista Olet Tärkeä -päivää ja haluamme päivän teeman mukaisesti nostaa ajatuksiin muutaman asian, joilla uskomme olevan merkitystä hyvinvoivan työyhteisön peruspilareina. Avosylin yhtymässä tehdään päivittäin töitä näiden asioiden äärellä ja jokaisella meille on vastuu, valta ja mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin.
Työntekijät ovat yrityksen tärkeä voimavara: Sinä olet tärkeä!
Yritysten menestys riippuu monista eri tekijöistä. Yrityksen on muun muassa mietittävä ja kehitettävä strategiaa, markkinointia, tuotteita sekä palveluita. Yksi tekijä kuitenkin nousee näistä ylitse muiden – yrityksen työntekijät. Ihmiset ovat yrityksen sydän ja sielu, ja heidän roolinsa jokapäiväisessä työssä on korvaamaton. Ilman jokaisen työntekijän omaa panosta ja yksilöllisiä taitoja yrityksen toiminta heikkenisi. Työntekijät ovat siis tärkeä voimavara. Keskinäinen yhteistyö, luottamus ja toivo vaikuttavat suuresti tähän voimavaraan.
Ensinnäkin: juuri sinä olet tärkeä. Sinä tuot mukanasi oman erityisen osaamisesi ja näkemyksesi. Sinä olet ainutlaatuinen yhdistelmä taitoja, kokemuksia ja persoonallisuutta. Ilman sinun panostasi ja taitojasi, meiltä puuttuisi jotain tärkeää. Sinulla on tärkeä rooli yhteisessä pyrkimyksessämme jättää merkityksellisiä ja vaikuttavia jälkiä lasten, nuorten ja perheiden elämään. Ymmärtäessämme oman ja toistemme arvon yrityksen voimavarana, voimme luottaa itseemme ja omaan kykyymme tuoda merkityksellisiä muutoksia ihmisten ja perheiden elämään.
Toiseksi: yhteistyö on olennainen osa menestyvää organisaatiota. Kun työntekijät pystyvät työskentelemään yhdessä tehokkaasti, he luovat synergiaa ja saavat enemmän aikaan yhdessä kuin erikseen. Yhteistyössä eri osa-alueiden asiantuntemus yhdistyy ja ratkaisut löytyvät nopeammin. Jokaisen työntekijän panos on arvokas, ja kun tavoitteet ovat yhteisiä, tiimin voima kasvaa. Yhteistyössä voimme oppia toisiltamme, jakaa ideoita ja innostua uusista mahdollisuuksista. Se rakentaa yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa työyhteisön henkeä.
Kolmanneksi: luottamus on perustavanlaatuinen tekijä työntekijöiden ja yrityksen välillä. Kun luottamus vallitsee, työntekijät voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja tuntea olonsa turvalliseksi. Luottamus synnyttää avoimuutta ja rehellistä kommunikaatiota. Siihen haluamme pyrkiä kaikessa tekemisessämme. Luottamus ja avoimuus sallivat erilaisuuden ja kaikkien työntekijöiden monialaisen osaamisen tuomisen jokapäiväiseen työskentelyymme. Luovat ratkaisut ja virheet kulkevat myös niissä yrityksissä, joissa luottamus on saavutettu. Luottamus lisää työntekijöiden rohkeutta toteuttaa ja kokeilla erilaisia ratkaisuja yhteisen hyvän päämäärän saavuttamiseksi. Virheiden kohdalla uskallamme myös nostaa asian pöydälle yhdessä, pyytää anteeksi, muuttaa suuntaa ja oppia tekemisestämme.
Kiitos sinulle Avosylin yhtymän työntekijä – Olet meille Tärkeä!
Reetta Väänänen ja Katja Halonen
Valtakunnallista Leikkipäivää juhlitaan 22.4.2023. Päivän teemana on leikki yhteisenä kielenä. Leikkipäivänä kannustetaan niin lapsia kuin aikuisia heittäytymään leikin lumoihin.
Leikkimisen taito on yksi tärkeimmistä lapsen kehityksen kannalta. Vanhastaan sanonta kuuluu, että leikkiminen on lapsen työtä. Niin myös sain vastaukseksi, kun kysyin ajatuksia leikistä Ryhmäkoti Muutoksen lapsilta. Tuttu sanonta kuvaa hyvin leikin merkitystä lapsen elämässä. Leikkimisen positiivisia puolia ei liene voida korostaa liiaksi.
Lastensuojelussa lasten leikkimistä on voinut varjostaa monet huolien ja murheiden varjot, jonka vuoksi lasten leikkimisen taidoissa voi olla monenlaisia haasteita. Pallo-kodeilla lasten leikkimisen taitoja edistetään ja leikkimistä opetellaan yhdessä. Niin lapsia kuin aikuisiakin kannustetaan arjen keskellä heittäytymään leikkiin.
Leikkiä voi kahden kesken, yksin ja pienemmällä tai isommalla porukalla
Yhteisöissä kaikkien leikkiminen yhdessä edistää yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja osallisuutta. Leikin kautta saadaan usein aikaan onnistumisen kokemuksia, jotka auttavat rakentamaan omaa identiteettiä ja kasvattamaan itsetuntoa.
Lastensuojelussa on hyvin nähtävissä, miten leikkiin heittäytyminen ja pysähtyminen mahdollistaa lapselle hypyn hetkellisesti pois elämän varjojen alta. Leikissä lapsi niin kuin aikuinenkin voi kokea vapautumisen tunnetta. Leikki sisältää usein iloa ja naurua ja saa hymyjä osallistujien huulille. Leikin ilon vastapaino antaa voimaa, toivon pilkahduksia ja ilon kiljahduksia tummimpienkin varjojen alle. Aikuisen tärkein tehtävä on kyetä sysäämään hetkeksi syrjään arjen kiire ja olla lapselle läsnä leikissä. Yhdessä leikkimisen kautta lapsi voi oppia monia asioita ja monesti leikkiessä huomaamatta opetellaan muun muassa tunteidenkäsittelyä, empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Leikki ylläpitää ja edistää rikasta mielikuvitusta ja luovuutta. Leikkiessä vain mielikuvitus on rajana!
Leikin aikana on tärkeää keskittyä yhteiseen kohtaamiseen, kieleen ja maailmaan lapsen kanssa. Leikki tapahtuu aikuisen ja lapsen välillä samalla tasolla – dialogissa. Leikkiin on suhtauduttava sillä vakavuudella, ettei leikki koskaan loukkaa, arvostele tai mitätöi lapsen tunteita, ajatuksia tai identiteettiä. Leikkiminen ja lapsen maailmaan heittäytyminen lapsen kanssa yhdistää lasta ja aikuista, auttaa meitä yhteisen kielen löytymisessä. Yhteisen kielen löytäminen lapsen kanssa on edellytys luottamukselliselle, aidolle, arvostavalle ja kunnioittavalle kohtaamiselle. Leikki on tärkeä työkalu suhteen luomiselle. Myös vaikeita asioita voidaan joskus käsitellä helpommin leikin kautta. Yhteisen leikin kielen löydyttyä lapsen on turvallista tuoda esiin erilaisia tunteita, tapahtumia, toiveita, unelmia ja pelkoja.
Lastensuojelutyössä parhaita onnistumisen hetkiä on, kun aikuiset ja lapset innostuvat yhdessä leikkimään, nauru raikuu ja hymyt vilahtelevat leikkijöiden kasvoilla.
Leikkipäivänä 2023 kannustan koko Avosylin-yhtymän puolesta pysähtymään teeman ympärille ja miettimään, miten jokainen voisimme lisätä arkeemme enemmän leikkiä. Leikin voima voi yllättää!
Anni Leminen
Yksikön johtaja – Ryhmäkoti Muutos
Pallo-kodit
Tänä vuonna kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään 21.3. Sosiaalityön päivää on vietetty Euroopassa vuodesta 1997 ja maailmanlaajuisesti vuodesta 2009. Sosiaalityön päivän tarkoituksena on tuoda yhteiskunnallisesti esille ja näkyväksi sosiaalityötä sekä laajemmin sosiaalialalla tehtävää työtä. Sosiaalityön päivällä on vuosittain vaihtuva kansainvälinen teema, ja tämän vuoden teemana on sosiaalisen moninaisuuden huomioiminen osana yhteisöjen toimintaa. Kansainvälinen sosiaalityön järjestö IFSW haluaa herättää tämän vuoden teemalla keskustelua siitä, miten yhteisöt voivat toiminnallaan saada aikaan sosiaalisen moninaisuuden huomioivia muutoksia. Moninaisuudella ja sen huomioimisella tarkoitetaan jokaisen oikeutta tulla kohdatuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään yhdenvertaisena riippumatta esimerkiksi fyysisistä, kulttuurisista, kielellisistä, etnisistä, uskonnollisista tai sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista.
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan työn perusta
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan ammattieettisen ohjeistuksen keskeisiä lähtökohtia ja moninaisuus on vahvasti osana sosiaalialan arkea työskenneltäessä asiakkaiden kanssa, joiden taustoihin ja elämäntilanteisiin liittyvät tekijät ovat aina yksilöllisiä. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus on sosiaalialan työn perusta. Suomen perustuslaissa taataan ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden lisäksi oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan välttämättä takaa yhtäläisiä mahdollisuuksia; erilaiset elämäntilanteisiin, terveyteen ja hyvinvointiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin syihin liittyvät tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa oikeuksien toteutumiseen. Sosiaalialan työ onkin Talentian ammattieettisen ohjeistuksen mukaisesti asiakkaiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäksi niiden edistämistä.
Lastensuojelutyö on moninaisuuden kohtaamisen aitiopaikka, josta tarkasteltuna konkretisoituvat erilaiset haasteet, jotka usein vaikeuttavat yhteisöihin ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Eri rooleissa lastensuojelussa toimiessamme voimme omalta osaltamme pyrkiä vaikuttamaan näihin haasteisiin asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa työskenneltäessä edistämällä moninaisuuden huomioimista ja siten ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Moninaisuuden kunnioittava kohtaaminen on erityisen tärkeää lastensuojelutyössä, jossa vaikuttavan työn edellytyksenä on luottamus ja asiakkaiden ja työntekijän yhteinen halu saada aikaan muutosta. Lastensuojelu on muutostyötä, mutta sosiaalityön päivän teema herättää pohtimaan muutosta myös laajemman yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. Miten voimme työssämme toimia tavalla, joka edistää myös yhteiskunnallisesti moninaisuuden kunnioittavaa kohtaamista? Lastensuojelussa moninaisuuden kunnioittaminen ei tarkoita esimerkiksi kulttuurisidonnaisten ja lastensuojelulain vastaisten kasvatusmenetelmien hyväksymistä tai oikeuta katsomaan niitä sormien läpi. Suomalaista lastensuojelua kokonaisuudessaan määrittelee ja ohjaa lastensuojelulaki. Moninaisuuden huomioiminen ei ole kuitenkaan tyhjää puhetta. Se on pikemminkin avain kunnioittavaan kohtaamiseen ja sitä kautta luottamukseen ja vaikuttavaan lastensuojelutyöhön.
Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää!
Jaakko Padatsu
Sosiaalityöntekijä/perhetyöntekijä
Neljä Astetta Oy