Maailman parhaassa ammatissa

Julkaistu 16.3.2021

En tiedä mistä se ajatus sai alkunsa. En tuntenut ketään sosiaalityöntekijää, enkä oikeastaan edes koko ammattia. Alkoiko se Peppi Pitkätossusta vai Muumeista? Vaikuttiko Louisa M. Alcottin tai muiden taitajien kuten L.M Montgomeryn tai Anni Swanin kirjat, joita ahmin? Jostain lähteestä imin jo lapsuudessa vahvan sosiaalisen omantunnon siemenen. Tämä siemen iti läpi kouluiän ja voimistui, kun pystytimme teatterin kerätäksemme rahaa nälkäpäivän keräykseen ja kun kokosimme siskoni kanssa joulupaketteja vähävaraisille perheille. Ajatuksen muotoutuminen siihen, että tiesin mihin ammattiin minun tulisi opiskella kesti aikansa – mutta kun se kirkastui, tiesin heti osuneeni oikeaan. En silti koe olevani varsinaisesti kutsumusammatissa, vaan kiinnostavassa ammatissa. Minulla oli ja on edelleen mielenkiintoa sosiaalisten ongelmien ja epätasa-arvoisuuden ratkaisemiseen.

Aloitin sosiaalityöntekijänä alueellisella sosiaaliasemalla nuorena aikuisena, hyvin vähällä elämänkokemuksella. Takataskussa tutkintopaperi, jossa tuskin oli muste ehtinyt kuivumaan. Ensimmäinen lapseni oli syntynyt vasta vuotta aiemmin ja hädin tuskin tiesin, miten selvitä oman lapsen kanssa. Vaikka olin muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä, niin oloni ei varsinaisesti ollut valmis tai varsinkaan pätevä. Olin epätietoinen ja huolissani, halusin pärjätä ja olla hyvä työssäni. Olin onnekas aloittaessani sosiaalityöntekijänä aikana, jolloin asemalla oli kokeneita työntekijöitä minua mentoroimassa. Siitä huolimatta tein kaikenlaisia virheitä – paljon. Ja olen niistä kiitollinen, sillä ne antoivat minulle mahdollisuuden oppia. Aina se ei ollut kivaa, mutta se oli välttämätöntä.

Kiitos mentoroinnista Anssi, Ella Paula, Pirjo, Urpu, Emma, Tiina, Sisko, Marja-Liisa, Mirja ja kaikki te muut sosiaalityöntekijät, joilta olen saanut oppia ja joiden kanssa olen saanut erehtyä kasvaessani sosiaalityöntekijäksi. Kaikki te olette olleet erilaisia ja opettaneet jotakin uutta ja tärkeää matkani varrella. Erityisen suuri kiitos kaikille teille asiakkaille, jotka olette opettaneet minulle, miten olla parempi sosiaalityöntekijä. Kiitos, että avasitte minulle oven elämäänne ja annoitte minulle mahdollisuuden.

Siitä, kun aloitin sosiaalityöntekijänä, on kulunut nyt tasan 20 vuotta. Elämä on opettanut monenlaista ja aika kuljettanut aina uudenlaisiin tehtäviin sosiaalityössä, mutta edelleen ammatti-identiteetti sekä tämän työn vetovoima ja lumo istuu tiukassa. Olen vuorostani saanut mentoroida nuoria sosiaalityöntekijöitä, joita alalle tarvitaan lisää. Minun viestini näille nuorille alalle tuleville työntekijöille on tervetuloa! Tämä työ on haastavaa, mutta mikä työ voisi olla elämänmakuisempaa, opettavaisempaa tai vaativampaa kuin sosiaalityö? Missä työssä on suurempi mahdollisuus oppia ihmisistä, ihmisyydestä, elämästä ja itsestäsi joka ikinen päivä?  Mikä voisi olla tärkeämpää tai merkityksellisempää kuin se, että tässä työssä voit oikeasti ja aidosti muuttaa maailmaa? Yksi kohtaaminen, hetki ja ihminen kerrallaan.

Hyvää kansainvälistä sosiaalityönpäivää 2021 kaikille kollegoilleni!

Tiia Perämaa
Rekisteröity sosiaalityöntekijä 25005384786