Blogi
Resilienssi elää suhteissa
Julkaistu 10.10.2025
Kun hymyilet, minä hymyilen. Kun itket, minä itken. Katsoessani minulle rakkaan ihmisen hymyä ja rakastavaa katsetta, ajattelin tätä niin syvältä hermostomme rakentumisesta syntyvää kykyä myötäelää, jakaa tunnekokemuksia. Kun elämä on tasapainossa ja hyvinvointia on enemmän kuin pahoinvointia, myös ihmissuhteet voivat hyvin. Kun meillä on kipua ja elämän eteen tuomia vaikeuksia, keskeinen kysymys on: miten tulemme kannatelluiksi ihmissuhteissamme? Kun minuun sattuu, kohtaanko merkityksellisissä ihmissuhteissani arvostusta, ystävällisyyttä, yrityksiä olla tukena? Vai jäänkö yksin, tuleeko vaikea tilanteeni ohitetuksi? Tai reagoidaanko siihen liiallisesti ja tavoilla, joita en toivo?
Resilienssi kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa
Resilienssi tai psyykkinen palautumiskyky viittaa yksilön tai yhteisön kykyyn selviytyä tai palautua vastoinkäymisistä, stressistä ja muutoksista. Näitä kohtaamme kaikki niin työ- kuin yksityiselämässämme. Resilienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaikka erilaiset synnynnäiset ominaisuudet siihen toki vaikuttavatkin. Tässä elää myös toivo – kykymme ja mahdollisuutemme palautua stressistä muokkautuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Erityisesti muilta saatu tuki ylläpitää ja aiemmin koetuista vaikeuksista ja haasteista selviäminen vahvistaa resilienssiä – kokemus omasta toimijuudesta vaikeana hetkenä kantaa myös tulevaisuudessa.
Miksi avun pyytäminen on joskus vaikeaa?
Ensisijainen selviytymiskeino vaikeuksien edessä onkin kääntyä toisen puoleen, tukeutua ja pyytää apua. Haasteena voi kuitenkin olla, ettemme kykene kääntymään muiden puoleen silloin, kun se olisi kaikkien eniten tarpeellista. Voimakas tai pitkään jatkunut stressitila sekä siihen liittyvät oireet kuten masennus ja ahdistuneisuus voivat laukaista toissijaisia selviytymiskeinoja kuten vetäytymistä vuorovaikutuksesta, kääntymistä itseen ja yksin selviytymiseen tai niin voimakkaat, kovaääniset vaatimukset, että niihin on ympäristön mahdoton vastata riittävästi. Emme ehkä ole saaneet apua ja tukea, kun olisimme sitä tarvinneet, jolloin emme myöskään luota saavamme tukea jatkossakaan. Keinomme ilmaista tarvitsevuuttamme eivät välttämättä kohtaa ympäristön kanssa kovin hyvin ja muiden voi olla vaikea ymmärtää tilannetta. Etenkin työyhteisössä meidän voi olla vaikea nähdä kollegan ei niin järkevän käyttäytymisen ja reagoinnin taustalle – minkälaista tukea tai kohtaamista hän tarvitsisi?
Kohtaaminen voi pelastaa kriisin hetkellä
Useimmiten selviydymme omien voimavarojen ja läheisten sekä yhteisön tuen kannattelemina vaikeuksista tai tilanteista, joissa esimerkiksi elämäntilanne jollain tavalla laukaisee omaan elämänhistoriaan liittyviä kipukohtia. Joskus kriisi kuitenkin syvenee niin vaikeaksi, että näköalattomuus ja toivottomuus valtaa tilan ja kriisi uhkaa olemassaoloa itsetuhoisuuden kautta. Psykologi Selma Gaily-Luoma on tutkinut väitöskirjassaan itsemurhaa yrittäneiden aikuisten kokemuksia saamastaan hoidosta. Gaily-Luoma puhuu kohtaamisen ja auttamistyön kannalta olennaisista elementeistä itsetuhoisuuteen liittyvän kriisien kohtaamisessa: myötätuntoinen ja arvostava kohtaaminen sekä toimijuuden tunnon vahvistuminen ovat keskeisiä tekijöitä, kun kohtaamme ihmisen vaikeassa kriisissä. Kaikkein eniten merkitystä on myötätuntoisella, ystävällisellä ja arvostavalla kohtaamisella. Gaily-Luoman mukaan tähän tulee luottaa ja tukeutua, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä tai ajatella asiakkaan tilanteesta. Tässä tiedossa on minulle jotakin lohdullista: kohdatessamme ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa hetkissä, merkityksellisintä on kohtaaminen.
Epävarmuuden sietäminen on avun alku
Emme aina tiedä, miten toimia huolen hetkissä kohdatessamme asiakkaitamme, työtovereita tai läheisiä ihmisiä yksityiselämässämme. Toinen voi kertoa avoimesti pahasta olostaan tai meille voi tulla epämääräisempi tunne, ettei kaikki ole hyvin – toinen syyttelee, haastaa tai hiljenee. Usein siis joudumme tilanteisiin, joissa emme tiedä, miten toimia ja tässä onkin auttavan kohtaamisen ydin: kun emme tiedä ja pystymme sietämään epävarmuutta, tulemme toisen rinnalle kysymään – voidaanko yhdessä miettiä, miten voisin olla avuksi tai miten tässä päästäisiin eteenpäin? Joskus vaikeinta on pysähtyä, kysyä suoraan ja asettua kuulemaan ja tutkimaan yhdessä kipeitäkin tunteita ja kokemuksia. Arvostava kohtaaminen ja tuen tarjoaminen kutsumalla pohtimaan yhdessä tilannetta kantavat taas seuraavaan hetkeen, jossa voi lähteä syntymään konkreettisia ratkaisuyrityksiä tilanteeseen.
Yhteisön tuki vahvistaa resilienssiä
Arvostava ja ystävällinen kohtaaminen, kokemus saadusta tuesta ja toimijuuden tunnon säilyttäminen kriisin tai erilaisen psyykkisen oireilun keskellä ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa kohtaamisessa niin työssä kuin yksityiselämässä. Nämä asiat myös vahvistavat niin yhteisön kuin yksilönkin resilienssiä. Voimme myös työyhteisössä toimia siten, että resilienssi ja luottamus yhteisön kannatteluun vahvistuu. Kuunnellaan toisiamme ja kysytään työkaverilta, mitä kuuluu, miten voit? Ja silloin kun näemme toisillamme vaikeita hetkiä, kuullaan ja nähdään myös se vaikea sellaisena kuin se on ja tehdään asiasta yhteinen. Joskus asian jakaminen toisen kanssa riittää ja joskus on tarpeen miettiä yhdessä, miten päästään eteenpäin ja tehdä konkreettisia toimia tilanteen auttamiseksi. Toimijuuden kannalta olennaista on, saako apua kun sitä pyytää? Tuleeko nähdyksi ja kuulluksi, vaikka tuen pyytämisen sijaan vetäytyy tai haastaa, vaatii? Resilienssi elää suhteissa – pidetään niistä huolta yhdessä.
Saana Sievers
Perhe- ja paripsykoterapeutti, psykologi
Avosylin yhtymä, Terapiatalo Sydämellä
Maailman mielenterveyspäivää vietetään vuosittain 10. lokakuuta. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta mielenterveyden merkityksestä ja rohkaista avoimeen keskusteluun hyvinvoinnista. Se muistuttaa meitä siitä, että jokaisella on oikeus voida hyvin ja että mielenterveys kuuluu kaikille.
Tämä päivä tarjoaa hyvän hetken pysähtyä ja kysyä: Miten minä voin? Entä läheiseni? Pienetkin teot, kuten kuunteleminen, läsnäolo tai yhteinen hetki, voivat olla merkittäviä. Jos oma tai läheisen jaksaminen mietityttää, apua on saatavilla, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Voit lukea mielenterveyden palveluista esimerkiksi Mieli ry:n sivuilta. Avosylin yhtymän Terapiatalo Sydämellä on erikoistunut perhe- ja paripsykoterapiaan, jonka lisäksi tarjoamme lyhyt yksilöpsykoterapiaa. Tutustu palveluihimme tästä linkistä ja ole yhteydessä.
Huolehditaan toisistamme, ja ennen kaikkea: pidetään huolta itsestämme.