Riitelykumppani, leikkikaveri ja turva – Hyvää Kansainvälistä sisarusten päivää 10.4.

Julkaistu 9.4.2020

”Jotain on sattunut. Me olemme yksin. Pikkusisko on minun vastuullani. Minun on haettava apua. Jos onnistun pääsemään pihalle siskon kanssa niin voin pyytää apua joltakin aikuiselta”

Olin leikkinyt omia leikkejäni täysin rauhassa, kun isä sanoi, että käväisee neljä vuotta nuoremman siskoni ollessa päiväunillaan kerrostalomme pihalla. Muutama minuutti kului helposti iloisessa huolettomuudessani leikkiessä, sen jälkeen iski hätä. Tuntui, että olimme olleet jo ikuisuuden yksin.

Sisko oli muutaman kuukauden ikäinen ja nukkui pinnasängyssään, minä neljä- tai juuri viisi vuotta täyttänyt. Vastuu painoi ahdistavana harteillani. Aloin kammeta siskoa pois pinnasängystä. Suunnitelmani oli päästä ulos asunnosta rappukäytävään ja siitä pihalle. Ehkä löytäisimme pihalta jonkun aikuisen, joka auttaisi meitä. Siinä vaiheessa isä tuli kotiin. Aikaa oli kulunut ehkä 10-15 minuuttia. Helpotus oli sanoin kuvaamaton. Isosiskon vastuu on painava!

Olen elänyt turvallisen lapsuuden ja muut siskon pelastustehtävät eivät ole olleet tarpeen. Kun olin lapsi, siskosta oli kyllä paljon vaivaa… aina piti ottaa leikkiin mukaan, piti ymmärtää ja joustaa, piti olla hyvänä esimerkkinä. Sisko muistaa kuinka kiipesin köyttä pitkin kiipeilykuuseemme ja vedin sitten köyden ylös ettei sisko päässyt perässä. Silti vietimme paljon aikaa ja leikimme yhdessä.

Tuosta ärsyttävästä takiaisesta tuli kuitenkin sittemmin läheisin ystävä, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. ”Olen aina tiennyt, että ryntäät paikalle, jos on hätä”, sanoi siskoni. Ja minä tiedän, että hän tekee samoin.

Avosylin yhtymä työskentelee satojen perheiden kanssa joka kuukausi. Perheiden hyvinvointi rakentuu pitkälti toimiville suhteille. Kun perheessä tapahtuu muutoksia kuten kriisi, huostaanotto, lapsen sijoitus perhehoitoperheeseen tai lapsen muuttaminen takaisin omaan perheeseen, tulisi nämä suhteet aina huomioida erityisellä huolellisuudella. Lapsen auttaminen huomioimatta hänen tärkeitä suhteitaan on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Lasten kiintymyssuhteet on lastensuojelussa pitkään jätetty vaille suurta huomiota. Vasta vuosituhannen vaihteessa John Bowlbyn 60-70-luvuilla kehittämä kiintymyssuhdeteoria on otettu myös lastensuojelutyössä keskiöön ja vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen laatua ja sen vaikutuksia lapseen on pyritty arvioimaan.

Vielä on matkaa siihen, että sisaruussuhteiden voima ja tärkeys huomioitaisiin lastensuojelutyön prosesseissa. Lastensuojelussa on paljon niitä lapsia, jotka kantavat vastuuta sisaruksistaan joka päivä kodeissaan, kun vanhemmat eivät siihen pysty. Isosiko tai -veli voi olla pienempien sisarusten ainoa turva. Perhetyössä työskennelläänkin päivittäin sitkeästi vastuun palauttamiseksi vanhemmille. Jos nämä lapset joudutaan sijoittamaan, olemme yhteisistä ponnisteluistamme huolimatta vieläkin joskus siinä tilanteessa, että sisarukset joudutaan erottamaan sijoitusvaiheessa. Yhteistä paikkaa, joka vastaisi kaikkien tarpeisiin ei aina välttämättä löydy. On hyvin vaikeaa joutua erotetuksi sisaruksistaan, joista kantaa edelleen vastuuta. Miten tätä suhdetta voidaan tukea sijoituksen aikana?

Meillä on Suomessa paljon myös niitä sijaisperheitä, jotka eivät edelleenkään saa riittävästi tukea lapsen sijoitusvaiheessa. Kun lapset eivät ole kasvaneet samassa perheessä pienestä asti, tarvitaan paljon aikuisen apua ja tukea lasten ja nuorten väliseen tutustumisprosessiin ja siihen, että oma paikka perheessä löytyy jokaiselle. Kun niin käy, voi sisaruussuhde alkaa muodostua vanhempien tukemana. Samoin siskon tai veljen menettäminen niinkin iloisen asian kuin kotiutumisen kautta on raskas prosessi kaikille osallisille ja myös sisaruussuhteet täytyy tässä prosessissa huomioida. Miten voidaan turvata niiden jatkuvuus? Meillä kenelläkään ei ole varaa menettää tärkeitä ihmissuhteita.

Sisaruussuhteet ovat parhaimmillaan suuri voima elämään. Niissä harjoitellaan sosiaalisia suhteita, toisen huomioimista, riitelyä ja joustamista toisen hyväksi. Ne ovat elämän ensimmäisiä suhteita, joissa saamme palautetta omasta itsestämme ja joissa tulemme hyväksytyksi. Kukaan muu ei tunne sinua niin kuin sisarus, jonka kanssa olet samassa kodissa kasvanut, joka tuntee historiasi ja joka on todistanut sekä hyvät että huonot hetkesi. Jokainen meistä tarvitsee jonkun, joka ”rynnii paikalle, jos on hätä”.

Kiitos sisko

 

Tiia Perämaa
Avosylin yhtymän toimitusjohtaja