Oikea-aikaista ja tarvelähtöistä työskentelyä
Henkka oli alle kouluikäinen, kun perhetyö Neljän Asteen kanssa alkoi. Tuohon aikaan arki tuntui jatkuvasti liian raskaalta yksinhuoltajaäidin kantaa yksin. Leena seurusteli miehen kanssa, joka teki kodista turvattoman paikan sekä äidille että lapselle. Jo varhain oli selvää, että Henkka kantoi vastuuta, joka ei kuulu lapselle. Poika kärsi pelkotiloista, jotka liittyivät vahvasti äidin menettämiseen.
– Henkka saattoi lähteä pyörällä etsimään minua, jos en tullut kotiin sovittuun aikaan. Hän pelkäsi, että minulle oli tapahtunut jotain, äiti kertoo.
Äidin toiveen mukaisesti, työskentely tapahtui perheen kotona ja alussa tukea oli paljon – jopa 20–30 tuntia kuukaudessa. Se mahdollisti äidin vuorotyössä käymisen, sillä hän pystyi luottamaan siihen, että lapsella oli turvallinen aikuinen rinnallaan.
Muutos vaatii koko perheen sitoutumisen
Perhetyö ei kuitenkaan tuonut tilanteeseen muutosta, sillä Leenan silloinen puoliso ei ollut halukas sitoutumaan työskentelyyn. Tässä vaiheessa nostettiin esille pojan sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Äidille kerrottiin, että joko mies lähtee tai poika on sijoitettava.
– Ajattelin, että silloin lapselta viedään ainoa aikuinen, joka hänen elämässään on.
Vaikka tilanne ei ollut helppo, valinta oli: Mies sai lähteä. Perheen tilanne olisi tässä kohtaa voinut näyttää ulospäin ratkenneelta, mutta kokemukset olivat jättäneet Henkkaan traumat, jotka vaativat työstöä.
Työskentely sai jatkua akuutin tilanteen yli, kunnes perhetyölle ei koettu enää tarvetta. Tuttu perhetyöntekijä jatkoi kuitenkin Henkan tukihenkilönä, ja tukihenkilötyön todettiinkin olevan Henkan tilanteeseen sopiva tukimuoto. Pojalle tärkeimmäksi muodostui pysyvyys, ja sama tukihenkilö on kulkenut Henkan rinnalla kuuden vuoden ajan. Se on pitkä aika lapsen elämässä.
Suhdeperustaisen tuen merkitys lapselle ja vanhemmalle
Henkka ei luota aikuisiin helposti, eikä hän puhu ihan kenelle tahansa. Ei kaikista asioista edes äidille. Tukihenkilön kanssa suhde on rakentunut omilla ehdoilla: mielekkään tekemisen ja arkisen höpöttelyn kautta. Totuttelu vei Henkan mukaan noin vuoden verran, mutta nyt tukihenkilösuhteessa on tilaa olla hiljaa tai puhua, kun siltä tuntuu.
– Tukihenkilön kanssa on päässyt tekemään asioita, joita ei välttämättä olisi muuten päässyt tekemään ja asioista voi myös olla helpompi puhua tukihenkilölle kuin äidille, Henkka kertoo.
Äidille Neljän Asteen tuki on ollut yhtä lailla merkityksellistä. Vaikeimmissa hetkissä joku kuunteli ja sanoi ääneen sen, mitä hän itse ei vielä pystynyt ajattelemaan: tämän ei tarvitse olla näin. Ja ennen kaikkea Henkan ei tarvitse kestää tätä.
– Jos en olisi saanut tukea silloin kun oli vaikeinta, olisin voinut ajatella, että tämä on vain elämää ja sitä pitää sietää.
Kymmenen vuotta avopalveluiden piirissä – inhimillistä ja taloudellisesti kestävää
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Henkka on 16-vuotias nuori. Suurimmat pelot ovat hellittäneet. Hän ei ole ajautunut päihteisiin tai huonoihin piireihin, vaikka riskit olivat olemassa. Arki on tavallista ja juuri siinä mielessä onnistunutta. Kaikki ei ole täydellistä, eikä tarvitsekaan olla.
Tarinan rinnalla kulkee myös toinen näkökulma: se, mitä pitkäjänteinen tuki merkitsee yhteiskunnalle. Kymmenen vuoden aikana Neljän Asteen avopalvelut Leenalle ja Henkalle ovat maksaneet yhteiskunnalle noin 155 000 euroa. Samalla summalla Henkka olisi voitu sijoittaa laitokseen noin vuodeksi. Ratkaisu oli paitsi inhimillisesti ja taloudellisesti kestävä myös se, mitä perhe itse toivoi.
– En ole koskaan hävennyt sitä, että olemme saaneet tukea. Päinvastoin. Suurin harmi olisi ollut, jos emme olisi ottaneet sitä vastaan.
Henkan ja Leenan nimet on muutettu asiakkaiden yksityisyyden suojelemiseksi.
Tänä vuonna kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään 21.3. Sosiaalityön päivää on vietetty Euroopassa vuodesta 1997 ja maailmanlaajuisesti vuodesta 2009. Sosiaalityön päivän tarkoituksena on tuoda yhteiskunnallisesti esille ja näkyväksi sosiaalityötä sekä laajemmin sosiaalialalla tehtävää työtä. Sosiaalityön päivällä on vuosittain vaihtuva kansainvälinen teema, ja tämän vuoden teemana on sosiaalisen moninaisuuden huomioiminen osana yhteisöjen toimintaa. Kansainvälinen sosiaalityön järjestö IFSW haluaa herättää tämän vuoden teemalla keskustelua siitä, miten yhteisöt voivat toiminnallaan saada aikaan sosiaalisen moninaisuuden huomioivia muutoksia. Moninaisuudella ja sen huomioimisella tarkoitetaan jokaisen oikeutta tulla kohdatuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään yhdenvertaisena riippumatta esimerkiksi fyysisistä, kulttuurisista, kielellisistä, etnisistä, uskonnollisista tai sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista.
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan työn perusta
Moninaisuuden kunnioittaminen on sosiaalialan ammattieettisen ohjeistuksen keskeisiä lähtökohtia ja moninaisuus on vahvasti osana sosiaalialan arkea työskenneltäessä asiakkaiden kanssa, joiden taustoihin ja elämäntilanteisiin liittyvät tekijät ovat aina yksilöllisiä. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus on sosiaalialan työn perusta. Suomen perustuslaissa taataan ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden lisäksi oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan välttämättä takaa yhtäläisiä mahdollisuuksia; erilaiset elämäntilanteisiin, terveyteen ja hyvinvointiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin syihin liittyvät tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa oikeuksien toteutumiseen. Sosiaalialan työ onkin Talentian ammattieettisen ohjeistuksen mukaisesti asiakkaiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäksi niiden edistämistä.
Lastensuojelutyö on moninaisuuden kohtaamisen aitiopaikka, josta tarkasteltuna konkretisoituvat erilaiset haasteet, jotka usein vaikeuttavat yhteisöihin ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Eri rooleissa lastensuojelussa toimiessamme voimme omalta osaltamme pyrkiä vaikuttamaan näihin haasteisiin asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa työskenneltäessä edistämällä moninaisuuden huomioimista ja siten ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Moninaisuuden kunnioittava kohtaaminen on erityisen tärkeää lastensuojelutyössä, jossa vaikuttavan työn edellytyksenä on luottamus ja asiakkaiden ja työntekijän yhteinen halu saada aikaan muutosta. Lastensuojelu on muutostyötä, mutta sosiaalityön päivän teema herättää pohtimaan muutosta myös laajemman yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. Miten voimme työssämme toimia tavalla, joka edistää myös yhteiskunnallisesti moninaisuuden kunnioittavaa kohtaamista? Lastensuojelussa moninaisuuden kunnioittaminen ei tarkoita esimerkiksi kulttuurisidonnaisten ja lastensuojelulain vastaisten kasvatusmenetelmien hyväksymistä tai oikeuta katsomaan niitä sormien läpi. Suomalaista lastensuojelua kokonaisuudessaan määrittelee ja ohjaa lastensuojelulaki. Moninaisuuden huomioiminen ei ole kuitenkaan tyhjää puhetta. Se on pikemminkin avain kunnioittavaan kohtaamiseen ja sitä kautta luottamukseen ja vaikuttavaan lastensuojelutyöhön.
Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää!
Jaakko Padatsu
Sosiaalityöntekijä/perhetyöntekijä
Neljä Astetta Oy
Lapsen oikeuksien viikon vuoden 2022 teemana on turvallisuus. Lapsen perusturvallisuus rakentuu säännöllisestä lämmöstä, levosta, ravinnosta, toisen ihmisen kohtaamisesta ja läheisyydestä, turvallisen aikuisen läsnäolosta. Kun lapsi tulee aidosti kuulluksi, nähdyksi sekä kohdatuksi omana itsenään, hän tuntee itsensä hyväksytyksi ja perusturvallisuuden tunne vahvistuu.
Aikuinen voi vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta luomalla lapselle toistuvat rutiinit. Lapset tarvitsevat tasaista, jäsentynyttä arkea. Rutiinit auttavat varsinkin erityislapsia tasaantumaan ja löytämään turvaa omassa arjessaan. Jo pieni lapsi lähtee hakeutumaan oppimaansa rutiiniin. Kun teinin sisäiset myrskyt tempovat, tasainen arki antaa tarttumapintaa sekä mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin.
Perhetyö on työskentelyä lapsen ja perheen arjessa, jokapäiväisessä elämässä. Perhetyöntekijän ammattitaitoa on kohdata kaikki perheenjäsenet aidosti kuunnellen. Perhetyöntekijä tukee perheen aikuisia luomaan arkirutiinit ja toimintamallit, jotka tukevat lapsen kasvua ja kehitystä perusturvallisuuden vahvistumisen kautta. ”Tavallinen ja tylsä” arki on lapselle parasta turvallisuutta, jota aikuinen voi ikinä lapselle antaa.
Lasten perusturvallisen arjen puolesta, joka ikinen päivä.
Riia Sieppi
Palvelupäällikkö
Neljä Astetta