Pallo-kodeilla puhutaan usein isosisaruudesta. Se ei aina tarkoita biologista sisaruutta, vaan jotain, mikä syntyy arjessa, yhdessä elämisessä ja jaetuissa kokemuksissa. Lastensuojelun sijaishuollossa yhteisöllisyys on keskeinen osa lapsen arkea ja kuntoutumista.
Kun uusi lapsi saapuu Pallo-kodille, kaikki on uutta. Tilat, ihmiset, säännöt ja rytmi voivat tuntua vierailta. Tässä hetkessä yhteisön merkitys korostuu – ja erityisesti niiden lasten rooli, jotka ovat jo olleet talossa pidempään. Pidemmän aikaa yksikössä asuneet lapset toimivat uusille tulijoille arjen oppaina ja mallintajina. He tukevat sopeutumista uuteen ympäristöön ja auttavat hahmottamaan Pallo-kotien käytäntöjä, sääntöjä ja odotuksia. Pallo-kodeilla aikuiset puhuvat lapsille ”isosisaruudesta”, mutta lapset kasvavat siihen itse kuin huomaamattaan.
Isosisaruus syntyy arjessa
”Isosisarukset” näyttävät, miten arki rakentuu; miten sääntöjä noudatetaan, miten vapauksia voi saada lisää ja miten aikuisten kanssa kannattaa neuvotella. Samalla uusi lapsi saa kokemuksen siitä, ettei ole tilanteessaan yksin. Lapset saattavat sanoa toisilleen: “Täällä kannattaa tehdä näin” – ei käskien, vaan kokemuksesta jakaen. Usein juuri tämä on se ääni, joka kuuluu parhaiten.
Aikuiset ohjaavat, tukevat ja asettavat rajat, mutta vertaissuhteissa toiselta lapselta saatu neuvo voi tuntua helpommalta ottaa vastaan. Se ei tule ylhäältäpäin, vaan viereltä. Vertaissuhteet eivät korvaa ammatillista kasvatusta, mutta ne täydentävät sitä merkittävällä tavalla. Aikuisen tehtävänä on tunnistaa vertaissuhteiden vaikutus, tukea myönteisiä suhteita ja puuttua tarvittaessa haitallisiin ilmiöihin. Samalla aikuisen tehtävänä on säilyttää ohjaava ja turvallisuutta luova roolinsa.
Tavallista arkea, merkityksellisiä hetkiä
Isosisaruus ei kuitenkaan ole vain ohjaamista. Se on myös yhdessä olemista; pelihetkiä, naurua, yhteisiä bussimatkoja kouluun, aamiaisen valmistamista toiselle tai pieniä arjen kohtaamisia. Samalla, kun uusi lapsi oppii yhteisön tapoja, myös “isosisarus” kasvaa. Hän harjoittelee vastuuta, empatiaa ja toisen huomioimista. Hän huomaa, että omalla toiminnalla voi olla merkitystä toiselle. Näin vertaissuhteet toimivat osana kuntouttavaa kasvatusta.
Vertaissuhteet ovat tärkeä osa lapsen hyvinvointia. Niissä opetellaan vuorovaikutusta, rakennetaan käsitystä itsestä ja opitaan yhdessä muiden kanssa. Syntyvät ystävyyssuhteet tuovat arkeen turvaa ja lisäävät tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Isosisaruus ei ole erillinen menetelmä, vaan luonnollinen osa toimivaa yhteisöä. Pallo-kotien yhteisöissä jokainen löytää ajan kanssa oman paikkansa ryhmässä. Säännöt ovat yksilöllisiä, ja arki rakentuu neuvottelulle, ohjaukselle ja ymmärrykselle. Kaiken ytimessä on aina tavallinen arki; yhdessä syödyt ateriat, yhteiset tekemiset ja ne hetket, jolloin joku kysyy: “Tuutsie mukaan?”
Ehkä juuri niissä hetkissä syntyy isosisaruus, joka ei vaadi sukulaisuutta – vain ihmisen toiselle.
Hyvää sisarusten päivää kaikille sisaruksille yli sukulaisuussuhteiden.
Essi Hannola
Vastaava kasvattaja
Ryhmäkoti Muutos, Pallo-kodit
Perheitä ei löydy, eivätkä lapset ole perhehoitokuntoisia. Harva kiistää, etteikö perhehoidon pitäisi olla ensisijainen sijaishuollon muoto. Silti kaksi yleisintä perustelua perhehoidon osuuden kasvun puuttumiselle ovat, että lapset eivät ole perhehoitokuntoisia ja että sopivia perheitä ei ole riittävästi.
Perheitä löytyy ja lapsien perhesijoitus onnistuu muissakin maissa, joten tämä varmasti onnistuu meilläkin. Keinot on vain löydettävä. Meidän tulisikin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin perhehoidon osuutta kasvatettaessa:
1. Perhehoitajien valmiudet keskiöön ulkoisten tekijöiden sijaan
Perinteinen suomalainen ydinperhe menettää valta-asemaansa yhteiskunnassa. Perhettä, jossa on sekä isän ja äidin malli toivotaan kuitenkin usein perhehoitajaksi. Lapsi tarvitsee rinnalleen yhden pysyvän aikuisen, joka välittää hänestä, suojelee ja pitää huolta. Perhehoitoperheiden heterogeenisyyttä onkin lisättävä kasvun mahdollistamiseksi. Tarvitsemme perhehoitajaksi läheisverkoston perheitä, yhden vanhemman perheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä ja perheitä, jotka tarvitsevat vahvaa tukea onnistuakseen perhehoitajana. Tärkeintä ei ole se, ketä perheeseen kuuluu, vaan se vastaako se lapsen tarpeita.
Perhehoito on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Kaikki esteet, jotka on mahdollista purkaa perhehoitajaksi ryhtymisen tieltä, on purettava. Parannukset työttömyysturvaan ja toimeksiantosopimuksen irtisanomisaikaan, mahdollisuus vanhempain-/työvapaaseen, silloin kun perhehoitajan on jäätävä kotiin ja työn/opiskelun sekä perhehoitajuuden yhdistäminen on mahdollistettava. Lisäksi valmennusta tulisi olla tarjolla eri kulttuuritaustaisille perheille eri kielillä.
2. Tyytyväinen ja pystyvä perhehoitaja sitoutuu ja jaksaa
Perhehoidon osuuden kasvattaminen ei tapahdu ilman muutoksia. Lasten ja nuorten sijoittaminen perhehoitoon erilaisista tilanteista ja sen varmistaminen, että perhehoidossa pystytään vastaamaan lapsen tarpeisiin turvallisesti sekä lapsen edun mukaisesti, vaatii ohjausta ja tukea sekä perhehoitajalle että lapselle. Perhehoitajien jaksamiseen ja pysyvyyteen on kiinnitettävä huomiota.
Perhehoitajien pysyvyyteen, tyytyväisyyteen ja haluun jatkaa perhehoitajana vaikuttavat tutkimusten mukaan esimerkiksi:
- Ne perhehoitajat, jotka kokivat itsensä päteväksi huolehtimaan sijoitetuista lapsista, voivat paremmin.
- Positiivinen ja läheinen suhde sijoitettuun lapseen paransi perhehoitajien hyvinvointia.
- Kokemus siitä, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen oli oikea päätös, vaikutti tyytyväisyyteen.
- Tieto siitä, että perhehoitajan työtä arvostettiin muiden ammattilaisten taholta ja kokemus siitä, että heidän mielipidettään kuultiin lisäsi tyytyväisyyttä samoin kuin se, että tukea ja ohjausta oli perhehoitajan saatavilla.
Perhehoitajien määrän kasvattaminen ei onnistu ilman kunnollista tukea, ohjausta ja koulutusta. Vaikka moni perhehoitaja on tyytyväinen tehtäväänsä, monilla on vaikeuksia, jotka voivat johtaa tehtävässä lopettamiseen, ellei riittävää tukea ja ohjausta ole oikea-aikaisesti saatavilla.
3. Unohdetaan ”perhehoitokuntoinen” lapsi -termi
Näkökulman vaihdos perhehoitokuntoisesta lapsesta siihen, miten me mahdollistamme perhehoidon onnistumisen lapsille ja nuorille auttaa meitä mitoittamaan tukea perhehoitajille ja lapsille oikein. Lapsen lähtötilanne ei monestikaan vastaa sitä, mikä tilanne tulee olemaan perheessä, kun perhettä ja lasta tuetaan ja kuntoutuminen mahdollistetaan. Meidän tehtävämme ammattilaisina on saada sijoitus onnistumaan ja lapsen oireilu rauhoittumaan.
Päätös sijaishuoltopaikasta on oleellinen osa huostaanottoprosessia sekä merkittävä päätös lapsen elämässä ja lastensuojelua toteutettaessa. Sijoituksen onnistumisen kannalta merkityksellistä on lapsen haasteisiin ja oireiluun vastaaminen tuella, ohjauksella ja soveltuvilla palveluilla (esim. mielenterveyspalvelut, vammaispalvelut, koulun tuki). Suhteilla lapsen omaan perheeseen on myös iso merkitys. Vahvasti tuetussa perhehoidossa on mahdollista työskennellä myös sellaisten vanhempien kanssa, joiden kanssa yhteistyö on haastavaa ja joiden taholta voi kohdistua perhehoitajaan syytöksiä tai jopa uhkaa. Ammattilaisten tuella lapsen yhteydenpito omiin läheisiin voidaan varmistaa ja kahden perheen välisiä suhteita voidaan tarvittaessa puskuroida sekä myös työstää ja tukea. Suhteiden tukeminen lapsen omaan perheeseen edistää lapsen identiteetin rakentumista ja emotionaalista hyvinvointia.
4. Perhehoidon monimuotoistuminen
Pelkästään perinteisellä perhehoidolla, jossa perhehoitajat valmennetaan ja sen jälkeen annetaan satunnaista tukea, ei perhehoidon osuutta saada kasvuun. Kaikki perheet eivät tarvitse vahvaa tukea, eikä kaikkien lasten sijoitus sitä edellytä, mutta jos sijaishuolto halutaan kääntää perhehoitopainotteiseksi niin se edellyttää sellaistenkin lasten (etenkin 12—17-vuotiaiden) sijoitusta perhehoitoon, jotka ennen on sijoitettu laitoshoitoon. Muutos täytyy tehdä kestävästi, joten perhehoidon tukea ja ohjausta sekä moninaisuutta tulee kehittää.
Vahvasti tuetusta perhehoidosta on esimerkiksi Perhehoitokumppaneilla jo lähes 20 vuoden kokemus. Me tiedämme kokemuksen valossa, että haastavastikin oireilevia lapsia ja nuoria on mahdollista hoitaa perhehoidossa. Tämä ei vaadi välttämättä ammatillisia perheitä, vaan tavallisia perheitä, jotka kiinnittyvät lapseen, ovat sitoutuneita tehtävään, pystyvät reflektoimaan omaa toimintaansa sekä ottamaan ohjausta ja tukea vastaan. Vahvasti tuetussa perhehoidossa ammattilainen kulkee lapsen ja perheen rinnalla ja ongelmatilanteisiin ja haasteisiin reagoidaan tarvittaessa heti – 24/7 ja 365 päivänä vuodessa.
Toimeksiantosuhteisen perhehoidon vaikuttavuus ja voima perustuu siihen, että keskiössä on tavallinen perhe, joten sitä ei saisi kehittämisessä unohtaa. Perhehoitopalveluiden tuottajia voi ja pitääkin säädellä, mutta ei tavallisia perheitä.
5. Kasvu tapahtuu yhdessä
Perhehoidon kasvattaminen onnistuu yhteistyössä. Palveluntuottajat voivat omalla osaamisellaan täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa ja luoda ratkaisuja haastavampien lapsien sijoittamiseksi. Erilaisten perheiden houkutteleminen perhehoitajaksi edellyttää myös erilaisia toimijoita.
Yhteisistä kriteereistä ja toimintaperiaatteista olisi kuitenkin hyvä sopia yhdessä: millainen valmennusprosessi on hyväksyttävä, millaista osaamista vaaditaan perhehoidon palveluntuottajalta, millaisin kriteerein perhehoitajaksi hyväksytään ja mitkä kohdat edellyttävät tiivistä yhteistyötä.
Vanha perhehoidon toimijoiden ”herrasmiessopimus” olisi myös hyvä elvyttää (ja samalla nimetä uudelleen!). Samojen perhehoitajien houkuttelu ei kasvata perhehoitoa eikä kukaan toimijoista halua sellaista villin lännen meininkiä, joissa perheitä houkutellaan toisilta. Perhehoitajilla on lupa valita kenen kanssa he tekevät yhteistyötä silloin, kun ryhtyvät perhehoitajaksi, mutta jo toimivan perheen kanssa yhteistyön aloittaminen uuden sijoituksen mahdollistamiseksi tulisi tehdä hyvässä yhteistyössä. Yhteistyön puute mahdollistaa sen, että oleelliset tiedot perheestä voivat jäädä siirtymättä sekä sen, että jos perhe ei saa lisää sijoituksia yhdeltä taholta, he voivat saada sen toiselta toimijalta sellaisessakin tapauksessa, jossa uutta sijoitusta ei ole arvioitu mahdolliseksi hyvästä syystä.
Avainasemassa on painopisteen siirtäminen
Tässä viisi ehdotusta perhehoidon kasvattamiseen. Perhehoidon kasvattaminen on mahdollista ja tehtävissä, mutta kasvattaminen tulee tehdä kestävästi. Perhehoidon kasvattaminen kestävästi ei vaadi lisärahoitusta, vaan raha on meillä jo sijaishuollon systeemissä – laitoshoidossa. Kaikkia lapsia ei voi koskaan sijoittaa perhehoitoon, laitoshoitoa siis tarvitaan yhä, mutta painopisteen siirtäminen sijaishuollosta avohuoltoon ja laitoshoidosta perhehoitoon säästää merkittävästi rahaa, jolla rakennemuutos on mahdollista rahoittaa ja rahaa jää vielä reilusti säästöönkin.
Tutustu helmikuussa 2026 julkaistuun Perhehoidon kustannukset Suomessa -selvitykseen.
Tiia Perämaa
Toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä