Blogi

Toiston kautta

Julkaistu 25.1.2021

Avosylin yhtymän uusi lastensuojelun asumisyksikkö Mylläri avasi ovensa tammikuussa. Sain mieluisan blogikirjoitustehtävän eteeni ja mietin, pitäisikö kirjoittaa siitä, että jokaisella pilvellä on tietenkin hopeareunus ja vaaleanpunaisilla laseilla katsottuna asiat näyttävät – no, vaaleanpunaisemmilta kuin normaalisti. Päätin kuitenkin kirjoittaa toistosta. Miksi?

Hyvä idea ja toimiva tekeminen pitää mielestäni pystyä tiivistämään yhteen lauseeseen, mielellään kahteen sanaan. Syynä se, että tiukan paikan tullen ja arvojen joutuessa myrskyn kohteeksi yhden lauseen voi vielä muistaa – isoja ritirimpsuja ei. Itselleni tämä lyhyt lause on tällä hetkellä: ”toiston kautta”. Miksi? Ja mitä merkitystä toistolla on, mitä uskon toiston saavan aikaan?

Toisto saa aikaan turvallisuutta. Päivissä on turvallista rytmiä; on paikkaa toiminnalle ja levolle – aktiivista tekemistä ja rauhoittumista. Laitosasumisessa toiston ja rutiinin merkitys mielestäni korostuu. Vaikka henkilökunta vaihtuu päivittäin työvuorojen mukaisesti ja jokainen työntekijä on oma persoonansa ja toimii jossain määrin omalla tavallaan ja tyylillään, niin päivän ja arjen rutiineista, ruoka-ajoista ja muusta yhteisesti sovitusta voimme pitää kiinni. Tällöin syntyy turvaa luovaa toistoa. Henkilökohtainen ajatukseni on, että lapsilla olisi meillä niin hyvä ja turvallinen olla, että kutsuisivat paikkaa laitoksen sijaan lastenkodiksi. Toisto on yksi rakennuspalikoista tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Toiston vaikuttavuuden taustalla on myös tieteellisiä perusteita; me ohjaajatkin kävimme neuropsykologiaan pohjautuvan Person Brain -koulutuksen työsuhteen alussa. Jos hienosti muotoilisi, niin me Myllärissä tarjoamme korjaavia kokemuksia elämän spektrin merkittävimmiksi katsotuilla osa-alueilla. Puhekielisesti riittänee kun kertoo, että Myllärissä pyritään elämään normiarkea. Arkea, jossa on toistoa.

Toisto antaa mielestäni turvallisuutta myös henkilökunnalle. Saimme Myllärissä hyvän alkuvalmennuksen ennen toiminnan aloitusta ja tavoitteenamme on pitää kiinni yhtenäisestä työotteesta. Teoriavaihe on kuitenkin nyt takana ja arki edessä. Nyt mitataan se, mitä on opittu. Olen sitä mieltä, että toimintamme suhteessa työkavereihin, lapsiin, heidän perheisiinsä ja ylipäänsä kaikkiin sidosryhmiin, tulee merkitsemään enemmän kuin pohjakoulutus tai hienot visiot. Arjen rytmi ja suunnitelmallisuus tekevät työstä mielekästä ja palkitsevaa, kunhan niistä vain pidetään kiinni – silloinkin, kun ne joutuvat koetukselle. Ja eikö rajojen kokeileminen ole normaalia? Silloin ne ainakin löytyvät ja niihin oppii luottamaan.

Toiston lisäksi en malta olla kirjoittamatta muutamaa lausetta vuorovaikutuksesta, kommunikoinnista ja puheesta. Yleistä lienee sanoa, että ”älä tee mitä minä teen, vaan mitä minä sanon”, tällainen fariseustyyli. Kannustetaan toimimaan jollain tapaa ja samaan aikaan annetaan malli toisin toimimisesta. Tarvitseeko sanoa, että kyseinen malli tuskin toimii halutunlaisesti. Sen sijaan ihmiset – erityisesti lapset – matkivat ympärillään olevia. Käytöksellämme on suuri merkitys. Samoin on myös sanoilla, joita käytämme ja äänenpainoilla, joilla puheemme tuotamme. On tutkittu, että ihmiset puhuvat keskimääräisesti n. 7000 – 20 000 sanaa päivässä. Joten ei ainoastaan se mitä puhumme vaan myös se miten puhumme, muovaa hiljalleen meitä ja kanssamme olevia. Siksi toistettavan ja turvallisen arjen sanoittaminen lapsille on mielestäni tärkeää ja perusteltua.

Toistoa tarvitaan myös lasten, vanhempien ja sidosryhmien suuntaan kommunikoidessa. Sen vuoksi onkin erinomaisen hieno asia, että meillä Myllärissä hyvään kommunikointiin ja yhteydenpitoon sidosryhmien välillä todella panostetaan. Yksi ohjaajistamme koordinoi ja huolehtii perhetyöstä. Kaiken tohinan keskellä ei tule myöskään unohtaa meidän Mylläriläisten keskinäistä kommunikointia. Kun ajatusten vaihto työporukan kesken toimii, niin hyvillä fiiliksillä on hauskempaa tehdä töitä.

Kun tämä teksti julkaistaan, niin Myllärin yksikkö on ollut toiminnassa vajaan kuukauden. Arki on alkanut. Hauskaa on ollut. Haasteitakin. Olen varma, että homma kuitenkin toimii ja pelittää, nyt ja jatkossa, kun toimimme toiston kautta.

Sami Kivinen
Ohjaaja
Myllärin yksikkö
Avosylin Asumispalvelut