Julkaistu 4.6.2026

Avosylin-yhtymä jätti viime viikolla lausuntonsa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esitykseen uudeksi sosiaalihuoltolaiksi. Monet uudistuksen tavoitteista ovat kannatettavia, kuten painopisteen siirtäminen varhaiseen tukeen ja asiakasprosessin sujuvoittaminen. Samalla uudistukselle on kuitenkin asetettu myös taloudellinen tehtävä: sen tulee tuottaa 100 miljoonan euron vuotuiset säästöt, joista työryhmä arvioi välittömästi saavutettavaksi noin puolet. Juuri tästä syntyy uudistuksen keskeinen ongelma. Varhaista tukea ei voida aidosti vahvistaa, jos sille ei osoiteta lisäresursseja. Päinvastoin uudistuksessa myös varhaiseen tukeen kohdistetaan säästötavoitteita. 

Lakiuudistus pyrkii selkeyttämään palvelurakennetta, vahvistamaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asemaa sekä keventämään hallinnollista työtä. Jatkossa asiakkaan tuen tarpeisiin vastattaisiin ensisijaisesti sosiaalityöllä ja sosiaaliohjauksella. Muita palveluita tarjotaan vain harkinnan mukaan, jos edellä mainitut eivät riitä. Hyvinvointialueille jätetään suuri vapaus palveluiden järjestämiseen. Hyvinvointialueiden nykyisessä taloustilanteessa on suuri riski siihen, että tosiasiallisesti tämä tarkoittaa palveluiden vähentämistä ja hyvinvointialueet tarjoavat vain lain minimitason mukaisen tuen. Jos näin käy, uudistus merkittävästi heikentää sekä palvelujen riittävyyttä että asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Juuri yhdenvertaisuuden vahvistaminen oli yksi hyvinvointialueuudistuksen keskeisistä perusteista.  

Hallinnollinen tehokkuus ja säästöt ovat yksinään huonoja kriteereitä  

Säästöjä haetaan myös palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman keventämisestä sekä kirjaamisvelvoitteiden vähentämisestä. Ajatus hallinnollisen työn karsimisesta on ymmärrettävä, mutta samalla on syytä tunnistaa, että sosiaalihuollossa arviointi, kirjaaminen ja suunnitelmallisuus eivät ole pelkkää byrokratiaa. Ne ovat myös asiakkaan oikeusturvan, palvelujen kohdentamisen ja työn jatkuvuuden välineitä. Myös asiakasmitoitus on ehdotuksessa jätetty huolestuttavan suureksi. Esitetty sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärä on liian suuri suhteessa siihen, mitä suhdeperusteinen työ vaatii. Jos sosiaalityöntekijällä on liikaa asiakkaita, luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen käy mahdottomaksi. Hyvä, luottamuksellinen suhde on palvelun vaikuttavuuden kannalta ratkaiseva tekijä. 

Pelkkä hallinnollinen tehokkuus ja säästöt ovat huonoja kriteereitä lakiuudistusta tarkastellessa. Sosiaalihuollon palvelujen tarkoitus ei ole ainoastaan vastata akuuttiin tarpeeseen, vaan ehkäistä ongelmien kasautumista, vahvistaa toimintakykyä ja turvata asiakkaan oikea-aikainen pääsy riittävän vahvaan tukeen. Jos palvelutarpeen arviointia kevennetään liikaa, omatyöntekijyyttä väljennetään ilman riittäviä kriteerejä ja jos kirjaamista vähennetään tavalla, joka heikentää asiakkaan tilanteen kokonaiskuvaa, asiakkaat eivät enää ohjaudu oikeaan tukeen riittävän varhain. Tällöin lyhyen aikavälin hallinnollinen säästö synnyttää pidemmän aikavälin kustannuksia, kun ongelmat ehtivät vaikeutua ja tarve siirtyy raskaampiin palveluihin.  

Palvelujärjestelmä tarvitsee selkeyttä myös tuottajien näkökulmasta 

Peräänkuulutamme myös selkeää näkymää palveluntuottajille. Lapsiperhepalvelut toimivat tällä hetkellä monituottajamallilla, eikä ole järkevää, että hyvinvointialueet yksin tuottavat kaikki tarvittavat palvelut. Yksityisille palveluntuottajille on tarjottava selkeä näkymä tulevasta palvelurakenteesta ja yhteistyömahdollisuuksista, jotta ne voivat vastata hyvinvointialueiden todellisiin tarpeisiin. Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, miten hyvinvointialueiden järjestämisvastuu, ohjaus ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa rakennetaan käytännössä. Myös erityisosaaminen, esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnan osalta, voi kadota nopeastikin, jos palvelurakenteita yhdistetään ilman riittäviä laadullisia ja osaamiseen liittyviä reunaehtoja.   

Sosiaalihuoltolain uudistus voi parhaimmillaan korjata todellisia rakenteellisia ongelmia. Sen onnistuminen edellyttää kuitenkin, että varhaisen tuen vahvistaminen ymmärretään muuksi kuin sääntelyn keventämiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi. Varhainen tuki edellyttää riittävää resursointia, osaamisen turvaamista ja sitä, että hyvinvointialueiden velvollisuudet määritellään niin selvästi, ettei palvelujen saatavuus ja sisältö jää liiaksi taloudellisen harkinnan varaan. Nyt uudistuksessa tavoitellaan kahta asiaa, joita sen nykyisellä sisällöllä ei voida samanaikaisesti saavuttaa: varhaisempaa, vaikuttavampaa tukea ja merkittäviä säästöjä.  

 

Tiia Perämaa

Toimitusjohtaja, Avosylin-yhtymä