Julkaistu 29.4.2026

Lastensuojelun avohuolto on keskeinen osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Sen tarkoituksena on tarjota lapsille ja perheille oikea-aikaista tukea, jotta raskaammilta ja kalliimmilta toimenpiteiltä, kuten sijoituksilta, voitaisiin mahdollisesti välttyä. THL:n mukaan lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kokonaiskustannukset ovat tällä hetkellä noin 1,5 miljardia euroa vuodessa. Tästä summasta yli 70 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Samanaikaisesti avohuollon asiakasmäärät ovat noin kaksinkertaiset verrattuna sijoitettujen lasten määrään. Tämä kertoo siitä, että avohuollolla tavoitetaan laajempi joukko lapsia ja perheitä – ja juuri siellä on myös suurin mahdollisuus vaikuttaa kustannusten kehitykseen ennaltaehkäisevästi. Avohuollon palveluita tulee myös lain mukaan tarjota ensisijaisesti ennen sijaishuoltoa.

Ennaltaehkäisevien palveluiden säästöt katkaisevat asiakassuhteita ja lisäävät kustannuksia

Perheet, jotka kamppailevat useiden samanaikaisten ongelmien kanssa, tarvitsevat yhteen sovitettua, pitkäjänteistä tukea sekä yksilöinä että perheenä. Silti nykytilanteessa asiakkaiden palveluiden saamista joudutaan rajaamaan säästösyistä. Esimerkiksi ostopalveluna toteutettavaa perhetyötä ei välttämättä voida jatkaa, vaikka tarve olisi ilmeinen ja perhe itse toivoisi tuen jatkuvan. Ennalta määritellyt tuntiraamit voivat ohjata palvelun laajuutta enemmän kuin todellinen tarve. Lisäksi tuen jatkuvuus katkeaa liian usein. Perhe ei välttämättä saa jatkaa tutun työntekijän kanssa, jos tämä toimii yksityisen palveluntuottajan kautta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että tiedämme suhdeperusteisen työn olevan keskeinen vaikuttavuuden tekijä. Pahimmillaan perhe jää ilman tukea jonottamaan hyvinvointialueen omaa palvelua, vaikka toimiva asiakassuhde ja tarvittavan osaamisen omaava, tuttu työntekijä olisi jo olemassa. 

Suunnitteilla olevat sosiaalihuollon uudistukset tähtäävät mittaviin säästöihin. Riskinä kuitenkin on, että säästöt eivät toteudu toivotunlaisesti. Säästöjä haetaan juuri niistä palveluista, joiden tarkoitus on ehkäistä raskaampia ja kalliimpia toimenpiteitä. Lastensuojelun avohuollon roolin heikentäminen ja palveluiden karsiminen voi johtaa siihen, että ongelmat kärjistyvät ja siirtyvät myöhemmin entistä kalliimpina korjattaviksi.

Suhdeperusteinen tuki on kustannustehokasta

Lastensuojelun Keskusliiton esimerkkien mukaan pitkäjänteinen, suhdeperusteinen tuki voi olla kustannuksiltaan murto-osa verrattuna lyhytaikaiseenkin laitos- tai sairaalahoitoon. Tämä havainnollistaa, kuinka näennäiset säästöt voivat todellisuudessa kasvattaa kokonaiskustannuksia. Lastensuojelun keskusliiton vuonna 2025 julkaisemassa verkkojulkaisussa ”Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät II” esitetään kuusi tositapahtumiin pohjaavaa esimerkkitapausta, jossa verrataan asiakasperheeseen kohdistuneita todellisia kustannuksia kuvitteelliseen vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa palveluita olisi tarjottu enemmän. Julkaisussa sanotaan ”Tällainen suhdeperustainen varhainen tuki 12 vuodeksi vastaa hinnaltaan hieman yli kolmea kuukautta psykiatrisella osastolla tai neljää ja puolta kuukautta erityistason lastensuojelulaitoksessa.”

Tätä samaa ilmiötä havainnollistaa myös Neljän Asteen oma asiakastarina, jossa kymmenen vuoden ajan perheelle tarjottu pitkäjänteinen, suhdeperusteinen avopalvelutuki on maksanut yhteiskunnalle noin 155 000 euroa. Vastaavalla summalla lapsi olisi voitu sijoittaa laitoshoitoon noin 340 vuorokaudeksi. Pitkäkestoinen tuki on mahdollistanut tavallisen arjen, ehkäissyt raskaampien palveluiden tarpeen ja vastannut perheen omiin toiveisiin.

Ammattietiikka ja resurssipaineet ajavat sosiaalityötä ristiriitaan

Keskeinen kysymys on, annetaanko sosiaalityöntekijöille todellinen mahdollisuus toimia ammattietiikkansa mukaisesti. Mitä jos palveluita myönnettäisiin aidosti tarpeen perusteella ja niiden vaikuttavuutta seurattaisiin systemaattisesti? Tällöin päätökset eivät perustuisi pelkästään lyhyen aikavälin kustannuspaineisiin, vaan huomioitaisiin asiakkaan etu, mutta myös kustannusnäkökulma pitkällä aikavälillä. “Mitä kuuluu, lastensuojelun avohuolto?” -selvityksen mukaan jopa 82 prosenttia kyselyyn vastanneista alan ammattilaisista tuntee arvoristiriitaa työssään. Viime vuosina on nähty huolestuttava kehitys, jossa avohuollon työskentelyä päätetään ennen tavoitteiden saavuttamista – ei siksi, että tuki olisi vaikuttamatonta, vaan siksi, että resursseja rajataan tai palveluita siirretään. Samalla unohdetaan, että mitä pidempään perheet odottavat apua, sitä vaikeammiksi tilanteet usein kehittyvät ja sitä enemmän resursseja niiden korjaaminen vaatii.

Läpinäkyvyys on edellytys kestäville säästöille

On myös tärkeää, että sekä julkisten että yksityisten palveluiden kustannuksia ja vaikuttavuutta seurataan ja verrataan läpinäkyvästi. Ilman avointa tietoa on mahdotonta arvioida, missä säästetään ja millä hinnalla. Säästöt eivät ole todellisia säästöjä, jos ne vain siirtävät kustannuksia tulevaisuuteen – Niillä on myös korkea inhimillinen hinta erityisesti silloin, kun ne tehdään haavoittuvassa asemassa olevien lasten kustannuksella.

 

Marjo Kokkonen
Johtava palvelupäällikkö, Neljä Astetta Oy